Antti Asikainen

Miksi purjelentäjillä on laskuvarjo?

65 viestiä aiheessa

Ovatko purjekoneiden ilmassa tapahtuvat törmäykset muiden pienkoneiden törmäyksiä yleisempiä vai miksi niissä käytetään laskuvarjoja? Kun samassa nostossa pyöritään, niin kosketuksenkin todennäköisyys kai kasvaa, mutta olisiko jollakulla esittää asiasta oikea tilasto, josta totuus selviäisi?

 

Onko koskaan harkittu, että myös väkisinlentäjät alkaisivat kiskoa selkäänsä varjon? Taitolentäjät taitavat jo niin tehdä, mutta onko pienkoneille sattuneiden onnettomuuksien joukossa paljon sellaisia, että ihmishenkiä olisi voitu säästää, jos pilotilla ja mahdollisilla matkustajilla olisi ollut varjo?

 

EDIT: Käytetäänkö sotilaspuolen isoissa koneissa laskuvarjoja? Heittoistuimia niissä ei kai ole, mutta kai niistä jossain tapauksissa hypätä ehtisi.

 

Antti

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Ovatko purjekoneiden ilmassa tapahtuvat törmäykset muiden pienkoneiden törmäyksiä yleisempiä vai miksi niissä käytetään laskuvarjoja? Kun samassa nostossa pyöritään, niin kosketuksenkin todennäköisyys kai kasvaa, mutta olisiko jollakulla esittää asiasta oikea tilasto, josta totuus selviäisi?

 

Minulla ei ole tilastoa, mutta sen olen kuullut, että purjelentäjät ovat tarvinneet laskuvarjoa ja pelastuneet sen avulla parista muustakin hätätilanteesta

 

- purjelentäjä on joutunut ukkospilveen, ja kone on hajonnut voimakkaan turbulenssin takia.

- (kilpa)purjelentäjä on ajanut niin kovaa ylinopeutta, ja kone on hajonnut alta.

- purjekone on hajonnut koelennolla (esim. ETA syösykierrekokeessa ja PIK-17B "Tintti" http://www.tky.hut.fi/~pik/lekot/pik-koneet.html )

 

Purjelentäjät eivät muuten tarvitse laskuvarjoa kaikissa maissa. Muistelen kuulleeni että esim. Englannissa saa lentää ilmankin. Hyvä istuinpehmuste se kuitenkin on. Harvoin tarpeellinen, mutta silloin sitäkin hyödyllisempi ;)

 

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Lajin henkeen kuuluu ainakin vilkkaammilla lentopaikoilla ryppäissä tai pienehkössä ilmatilassa (Etelä-Suomen purjelentoalueet) lentäminen. Matkalentokannustuksesta huolimatta valtaosa purjelentoa on edelleen ns. kentän kiertoa, jolloin tyypillisesti viidestä kymmeneen konetta käyttää lentopaikan läheisiä vakionostopaikkoja (soramontut tms.) eli aika lailla lähekkäin. Törmäyksiä ei tapahdu, mutta kuten ilmailussa yleensäkin kyse on riskin tiedostamisesta ja siihen varautumisesta. Pilvessä lentämisessä on edellä mainittu lentokonerakenteita uhkaava vaara, mutta purjelentäjistä vain pienellä murto-osalla on vaadittavat lisenssit pilvilentoon ja tavallisissa cumuluksissa ei esiinny niin rajuja virtauksia, että ne särkisivät koneen. Ukkospilveen uskaltautuneet ovat toinen juttu, mutta koneen särkyessä syy on silloin taas kerran pilot error ja ne tapaukset ovat todella harvinaisia, maksimissaan yksi per vuosikymmen. Joka tapauksessa purjelentäjä kohtaa törmäysriskin useammin kuin suoraan lentävä PPL-pilotti ja siksi varjot, lentokonerakenteet ovat lujuudeltaan samat kuin yleisilmailun puolella.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kyllä ihan mielelläni kiskon sen repun joka kerta niskaan ;). Kiskoisin kyllä moottorikoneessakin, mutta jos 300:ssa metrissä jotain tapahtuu, niin ei liene varjosta paljon apua :-\.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Varmasti yksi ero mikä on väkisinlentämisen ja purjelentämisen välillä tässä tapauksessa on lentokorkeus. Purjekoneella lennetään yleensä melko korkealla (>1000m) kun taas moottorikoneilla yleensä matkalentokorkeus on matalampi, monesti alle 600m. Korkealla lennettäessä on huomattavasti todennäköisemää että ehtii hypätä koneesta ulos ja varjo ehtii avautua. (purjekoneessa: kuomu auki, vyöt auki, koneesta ulospääsy, varjon avaus menee kokeneeltakin varmasti aikaa niin paljon että korkeutta ehditään menettää satoja metrejä).

 

Toisaalta purjelennossa myös koneet joutuvat helposti normaalissa termiikkilennossakin koviin g-rasituksiin.

 

--

Sami

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Son moro. :)

 

Tökkäsi silmään, anteeksi vaan. purjelentäjä on joutunut ukkospilveen, ja kone on hajonnut voimakkaan turbulenssin takia.

 

Ei muuta, mutta ei kait sinne ukkospilveen jouduta, sinne ajetaan. Sanottakoon selvennyksenä etten ole koskaan ollut purjekoneessa, enkä luullakseni menekkään, vaikka mistä senkään tietää. :)

 

Tämä sääoppi liippaa niin läheltä että uskallan väittää tietäväni mistä puhun. Samahan koskee näitä merten sankareita joiden kimpuun myrsky on äkillisesti hyökännyt, useimmiten vielä salakavalasti väijymällä. ;)

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Näin tietämättömänä kysymys,

 

purjelentäjistä vain pienellä murto-osalla on vaadittavat lisenssit pilvilentoon

 

Mitä lisenssejä pitää pilvilennossa purjelentäjällä olla? Mitenkäs kone, mitä vaatimuksia siihen kohdistuu? Kuuluuko purtsikalla mennä ollenkaan pilveen?

 

Antti

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

ei kait sinne ukkospilveen jouduta, sinne ajetaan.

 

Samahan koskee näitä merten sankareita joiden kimpuun myrsky on äkillisesti hyökännyt, useimmiten vielä salakavalasti väijymällä. ;)

 

Tässä onkin mielenkiintoinen aihe. En ole minäkään pilveen joutunut. Enkä edes istunut purjekoneessa muuten kuin opettajan kanssa.

 

Mutta näin olen kuullut, että jos menee liian lähelle ukkospilven alareunaa, niin se voi imaista eli nielaista koneen ja lentäjän sisuksiinsa.

Pilveen joutuminen on siis verrattavissa heikoilla jäällä kävelyyn. Jää kantaa kunhan ei mene liian heikolle jäälle. Ja pilven alla nostaa kunhan ei mene niin lähelle että se nostaa liikaa...

 

Vai miten on? ::)

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Purjelentäjän pilvilentokelpuutus on suoritettavissa teoriassa aika helposti. Teoriakurssi ja hyväksytty koe ja 4 tuntia pilvilentokoulutusta ja hyväksytty tarkastuslento.

Koulutus tapahtuu paitsi menemällä pilveen myös ns. hupussa eli kaksipaikkaisen koulukoneen toinen puoli pannaan huppuun niin että oppilas näkee vain mittarit - ope katselee kuinka käy ja tuo koneen laskuun. Voidaan toteuttaa myös moottoripurjehtijalla. Kokeilkaapa vaikka simussa: käytössä on vain poikkeustapauksissa keinohorisontti (joissakin Blanikeissa sitä on tavattu) eli mittarilento tapahtuu villalangan, kaarto- ja kallistusmittarin ja ns. kuulan avulla (yleensä em. mittarin yhteydessä se musta pallo joka seuraa sauvaa ja pakenee jalkaa).

 

Pilvilento on mainio lisä lajiin ja sitä voi em. kelpuutuksen jälkeen harrastaa ihan turvallisesti cumuluspohjalta. Kilpalentäjät eivät sitä yleensä käytä vaikka suurimmalla osaa ko. lisenssi varmasti löytyy - se hidastaa matkantekoa. Mutta korkeuslentosuorituksia tavoitellessa pilvikelpuutus on Suomessa melkeinpä ainoa keino saavuttaa esim Kulta C-merkkin 3000m:n oma nousu, vuoristossahan se tulee usein tuosta vain. Lisäksi pilivien tykönä kaarrellessa purjelentäjän mieli nöyrtyy ja taivaan kauneus puhuttelee.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Mutta näin olen kuullut, että jos menee liian lähelle ukkospilven alareunaa, niin se voi imaista eli nielaista koneen ja lentäjän sisuksiinsa.

 

Jostakin muistelen lukeneeni, että jossakin päin maailmaa joku oli joutunut ukkospilven alle purjekoneellaan ja siellä keskellähän on todella voimakkaat pystysuorat virtaukset. Se pilvi oli imaissut koneen sisäänsä ja riuhtaissut sen hetkessä 17 kilometriin. Ukolta tosin meni henki tuossa hommassa, mutta korkeusmittarin mukaan ainakin osa koneesta oli käynyt siellä korkeuksissa...

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Juu ja kerran muistaakseni Argentiinassa ukkospilveen lentänyt purjelentäjä leijui kuoliaaksi jäätyneenä maahan varjonsa varassa. Kone oli hajonnut ja mies pelastautunut laskuvarjolla, mutta avannut sen liian aikaisin ja nousevat ilmavirtaukset veivät miehen korkeuksiin kohtalokkain seurauksin...noh nämä nyt on näitä saunajuttuja.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Juu ja kerran muistaakseni Argentiinassa ukkospilveen lentänyt purjelentäjä leijui kuoliaaksi jäätyneenä maahan varjonsa varassa. Kone oli hajonnut ja mies pelastautunut laskuvarjolla, mutta avannut sen liian aikaisin ja nousevat ilmavirtaukset veivät miehen korkeuksiin kohtalokkain seurauksin...noh nämä nyt on näitä saunajuttuja.

 

Ei mikään sauna juttu. Laskuvarjo hyppääjälle käynyt samoin, ukkosrintaman reunalla. Pilvi vei mukanaan. Vapautus päävarjosta ja sitten varavarjo käyttöön kun oli selkesäti erossa pilvestä.

 

Laskuvarjoa käytän hyppylentotoiminnassa mielelläni vaikka se epämukava onkin. Yleensä päivän päätteksi selkää jomottaa reilusti. Muistissa kun on kaksi tapausta Suomessa parin vuoden takaa kun hyppääjän varjo vaurioitti Cessnan peräsimiä.

Mopuista varjo pakko poistui aikaa sitten.

 

Noista ukkospilvistä tulee monia tapauksia mieleen....

Lähestyvän ukkosrintaman vuoksi päätettiin lentotoiminta lopettaa. Viimeinen hinaus, ns. hallikeikka. Narun toiseen päähän laitettiin peltiä eli blanik, ja sisään kömpi kaksi karjua. Ei mitään marjanpoimijoita, sanoisin...

No arvatahan saattaa että mikään nopea hinaus ei siis ollut odotettavissa vaan lentävää ilmanvastusta hinatesssa saa hinausaikaan laittaa pari minuuttia lisää.

 

Mutta se lähestyvä rintama olikin nopea liikkeissään.

Hinaus lähti liikeelle normaalisti, sitten kun oltiin 50 m korkeudella alkoi tapahtua. Variometri ponkas Hinussa tappiin (+20 M/s) ja korkeus mittari kertoi samaa. Toisessa päässä reilun 1000 M baanaa olikin korkeutta jo kunnioitettavat 400 M. Tuulikin oli tullut mukaan kuvioihin. Suoraan sivusta. Kaarto vastatuuleen ja korkeus olikin jo kasassa. Blanik irti.

Hinulle tyypillinen alastulo on ripeä. 3 laippaa ja nopeus lähelle 120 mph, alastulo nopeus on luokkaa +10 M/s.

Kyseisellä alastulo tavalla Hinu lensi vaakalentoa! Kun olisi pitänyt tulla alas kuin hissillä.... jaahas mitäs sitte... alas tarvis päästä, muuten kastuu muutakin kuin nätti puukone.

Myötätuuleen pois rintaman reunalta ja kuin veitsellä leikaten kone tippui "kuoppaan" josta lähdettiin alas. Hinulle ominaisella ripeydellä. Seuraava tenkkapoo olikin sitten kyöden pudotus ja lasku. Tässä vaiheessa blanikissa oli kuulemma hiki kun yritettiin alaspäin.

Pudotus kenttä alueen reunalle ja lasku.. sanoisinko vaativissa olosuhteissa.

Radalta rullauksessa hallille tarvittiin ukkospuuskien seurauksena Hinun molempiin siivenkärkiin saattaja.

 

Blanikkikin saatiin ehjänä halliin (sillä kertaa). Kehittyvän ukkosrintaman reunalla kannattaa miettiä kerta-pari, olisko parempi jättää keikka väliin. Itse opin läksyni kerralla.

 

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Tuosta Arin tapauksesta tuli mieleen yksi isän lento. Se oli opiskeluaikaan tullut viikoksi Joensuuhun koneella ja kävivät siinä sitten harvase ilta lentämässä kavereiden kanssa. Yhtenä iltana sitten olivat lähteneet tähän kaupungin päälle pörräämään ja sopineet että lennonjohto ilmoittaa, jos etelässä lymyillyt ukkosrintama alkaa olla liian lähellä. Yhtäkkiä oli sitten lj tosiaan ilmoittanut, että kannattaisiko lähteä kentälle päin, sillä se rintama lähestyy todella nopeasti. No, isä ja kumppanit olivat lähteneet siitä laskuun ja juuri kun olivat olleet finaalissa, se rintama oli iskenyt kuin lekalla lyötynä. 172:n nopeusmittari oli näyttänyt 80:iä, mutta maa ei ollut näyttänyt liikkuvan mihinkään ja tuuli riepotteli konetta miten sattuu. Parhaimmillaan siinä muutaman metrin korkeudessa kone oli käynyt melkein 90 asteen kallistuksessa maanopeuden ollessa käytännössä nollissa. Siitä sitten kone oli tullut alas kuin haavanlehti leijaillen ja laskukiitoakin oli kertynyt ruhtinaalliset pari kymmentä metriä. Vielä sekunteja ennen kosketusta oli Finnairin reittikoneen kippari huutanut radioon, että eikö kannattaisi vetää ylös, mutta samassa oli renkaat koskettaneet maata. Isä oli vaan huutanut takaisin, että "en perhana lähde enää takaisin tuonne"... Lennonjohdossa oli sitten selvinnyt, että kovimmat puuskat siinä rintaman etureunalla olivat olleet yli 70 solmua...

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla
Kyllä ihan mielelläni kiskon sen repun joka kerta niskaan ;). Kiskoisin kyllä moottorikoneessakin, mutta jos 300:ssa metrissä jotain tapahtuu, niin ei liene varjosta paljon apua :-\.

 

Eiköhän tuo riitä jopa hyvin. Kun kahvasta vetäisee samalla kun hyppää, niin kyllä siinä kupu ehtii pään päälle nousta, luulen. Joku laskuvarjohyppääjä voisi kommentoida asiaa. Intissä kun pakkolaukaisulla hypittiin, niin ainakin maasta katsoen hyppääjä ei kovin paljon ehtinyt tippua ennen varjon avautumista. Asiaan vaikutti luultavasti kuitenkin myös Fokkerin vaakanopeus.

 

EDIT: Kuvittelisin myös pelastusvarjojen olevan sellaisia, että ne avautuvat mahdollisimman nopeasti.

 

Sanottakoon selvennyksenä etten ole koskaan ollut purjekoneessa, enkä luullakseni menekkään, vaikka mistä senkään tietää.

 

Mikset mene? Käsittääkseni purjelento on hyvin turvallista, olisiko jopa turvallisempaa kuin moottorilento?

 

Antti

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Käsittääkseni purjelento on hyvin turvallista, olisiko jopa turvallisempaa kuin moottorilento?

 

mm siksi että purjelentäjillä on laskuvarjot ja moottorilentäjillä ei 8)

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

 

Mikset mene? Käsittääkseni purjelento on hyvin turvallista, olisiko jopa turvallisempaa kuin moottorilento?

 

Antti

 

Moikka. :)

 

Tuo oli vissiin minulle tarkoitettu, vastaan jokatapauksessa. ;D Ihan vaan siksi ettei ole koskaan sattunut kohdalle, ei mitään epäluottamusta kalustoa kohtaan. Eihän sitä tiedä vaikka ensi kesänä pääsi paikaamaan tuon viimeisen aukon sivistyksessä. :D 8)

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Hmm nuo B.A.S.E hyppääjäthän hyppivät kallioilta, vuorilta ja talojen katoilta alas ja niissä pätkissä mitä minä olen nähnyt niin oli kyllä 300m tai alle matkaa.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Mikset mene? Käsittääkseni purjelento on hyvin turvallista, olisiko jopa turvallisempaa kuin moottorilento?

 

Toki se on turvallisempaa, kun kone liitää tyynellä kelillä kilometrin korkeudesta semmoset 30-50km, koneesta riippuen. Siinähän on moottorikoneeseen verrattuna ruhtinaallisesti aikaa etsiä pakkolaskupaikka. ;)

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Käsittääkseni purjelento on hyvin turvallista, olisiko jopa turvallisempaa kuin moottorilento?

 

On se jossei ala sillä koneella hölmöilemään... Siks purjelento tuntuuki jotenki kivammalta ku moottorilento, ku ei tartte jatkuvasti vahdata et kaikki toimii. Purjekoneessahan kaikki toimii, niinkauan, ku kaikki osat o kiinni koneessa :) (näin pääpiirteittäin...)

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Toki se on turvallisempaa, kun kone liitää tyynellä kelillä kilometrin korkeudesta semmoset 30-50km, koneesta riippuen. Siinähän on moottorikoneeseen verrattuna ruhtinaallisesti aikaa etsiä pakkolaskupaikka. ;)

 

 

Maastolaskuiksihan niitä sanotaankin eikä pakkolaskuiksi, ne on aika rutiinia varmasti. Koko purjelennon ideahan perustuu siihen että aina pitää katsella maisemasta myös maastolaskupaikkaa jos ei nostoja löydy, jollain cessnalla sitä helposti tuudittautuu unettavaan pörinään, ja sitten jos maastoon pitää mennä, se yleensä tulee hyvin yllättäen.

 

Purjekoneella voisin kuvitella että asian laita alkaa valjeta jo hyvissä ajoin etukäteen kun huomaa että keli ei kanna enää ja matkaa on enemmän kuin suoraan liitämällä pääsee, siinä on kuitenkin varaa valita huomattavasti paremmin sitä paikkaa mihin koneen laittaa.

 

Näin teoriassa tietty, en ole itse vielä tuota touhua kokeillut. Aion kyllä.

 

//Tuomas

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Eiköhän tuo riitä jopa hyvin. Kun kahvasta vetäisee samalla kun hyppää, niin kyllä siinä kupu ehtii pään päälle nousta, luulen. Joku laskuvarjohyppääjä voisi kommentoida asiaa. Intissä kun pakkolaukaisulla hypittiin, niin ainakin maasta katsoen hyppääjä ei kovin paljon ehtinyt tippua ennen varjon avautumista. Asiaan vaikutti luultavasti kuitenkin myös Fokkerin vaakanopeus.

 

EDIT: Kuvittelisin myös pelastusvarjojen olevan sellaisia, että ne avautuvat mahdollisimman nopeasti.Mikset mene? Käsittääkseni purjelento on hyvin turvallista, olisiko jopa turvallisempaa kuin moottorilento?

 

Antti

 

Ei siinä kyllä ehdi kissaa sanomaan jos Cessena menee lentokyvyttömäksi normaaleilla lentokorkeuksilla. On hiukan eri asia hypätä putsikasta, josta pilotti lähtee liikenteeseen kuin heittoistuimelta, kuin kömpiä mottikoneesta pihalle. Muistaakseni pelastusvarjon aukeaminen ottaa n. 200m matkaa, joten aikaa ei ole paljon...

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

pakkolaskupaikka. ;)

 

Purjelentäjät sanovat sitä maastolaskuksi ;)

Sitä ei pidetä pakkotilanteena, vaan normaaliin lentämiseen silloin tällöin kuuluvana tapahtumana.

 

edit: Anteeksi. En huomannut, että keskustelu jatkui jo tällä sivulla ja että muutkin olivat reagoineet "purjekoneen pakkolaskuun". Matkapurjelennon harrastajat eivät siitä tykkää, koska pakkolaskua pidetään onnettomuutena, ja he haluavat harrastustaan pidettävän turvallisena. Vaikka toki on niin, että laskeutuminen tuntemattomaan paikkaan sisältää aina suuremman riskin kuin tutulle lentokentälle.

 

Maastolasku purjekoneella lienee kuitenkin yleensä paljon turvallisempaa kuin moottorikoneella, koska

- purjelentäjällä on enemmän valinnanvaraa ja harkinta-aikaa, mihin laskeutua

- purjekoneet laskeutuvat varsin hiljaisella nopeudella eli pysähtyvät lyhyellekin matkalle

- tehokkaiden ilmajarrujen avulla purjekone voi tulla tarvittaessa aika jyrkästikin alas lyhyelle peltoasaralle metsän keskelle

- purjekoneet ovat kevyitä ja voivat lasketua pehmeällekin alustalle

- purjekoneessa ei ole laskutelinettä, joka kippaisi koneen katolleen.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Niinkuin kävi ilmi, mottikoneissa temppulentäjät ja useimmat hyppypilotit pitävät pelastusvarjoa. Varjo kehittyy tarvittaessa hyvin nopesti.

 

Purjekoneille on Suomessa tapahtunut oman muistini mukaan kolme yhteentörmäystä, joista kaksi Hyvinkäällä. Ensimmäisessä taisi olla 60-luvulla SM-kisojen aikaan kaksi Ka-6CR-konetta. Mahtoikohan Hämiksellä (Seppo Hämäläisellä) olla jotain tekemistä, ellei ollut toisen ohjaajana...

 

Jälkimmäisessä kesällä 87 tai 88 (ASK-21 ja Astir Jeans) koulukoneessa olleet eivät ehtineet avata varjoa. Törmäys tapahtui noin 250 metrin korkeudessa, mutta ensisekunneilla taisi mennä liiaksi aikaa. J.Huvilinna vanhemman kuvittelen tietävän tapauksesta enemmän. Itse olin kesäteekkarina kokoamassa koneiden romuja törmäysmekaniikan selvittämiseksi. Kolmas oli mopujen SM-kisoissa, kun lentäjät Meskanen ja Ruutu törmäsivät PIK-20E-koneillaan, Ruudun hypätessä. Varjo avautui puitten latvojen tasalla.

 

Pilvessä on hajoitettu kolme konetta. Kaksi näistä oli PIK-3a tai b-merkkisiä. Ensimmäinen hajosi Korson majakan seutuvilla 50/60-luvun taitteessa ja toinen (muistaakseni OH-164) 70-luvulla Kauhavalla. Ensimäisessä taisi tosiaan olla kysymys pilveen joutumisesta. Silloiset purjekoneiden jarrut olivat melko tehottomat ja ukkospilven alareunassa imu voi joskus voittaa koneen vajoamisen jarrut auki. Silloin pilveen joudutaan. Kolmas tapaus oli ASW-20BL Forssan suunnalla 90-luvulla. Hypänneellä kaverilla olivat silmämunat villin punaiset, kun keskipakoisvoimat olivat paiskoneet miestä ennen koneen hajoamista. Kyllä kuitukone voikin hajota atomeiksi. Yhtään ehjää osaa ei jäänyt. Ainoastaan toisen siivekkeen pätkän kävin ryöstämässä, kun korjattiin Tamperelaisten vastaavaa tyyppiä toissatalvena. Muuta koneesta ei irronnut.

 

Matias Wiitanen (PIK-16a) ja Tapani Uoti (LS-6) ovat joutuneet hyppäämään koneen hajottua. Ensimmäinen 60-luvun alussa Vesivehmaalla ja jälkimmäinen 80-luvulla Räyskälässä SM-kisojen aikoihin. Molemmat koneet hajosivat flutteriin. Tampereen Härmälässä taas tapahtui 60-luvulla PIK-3C -koneesta korkeusohjaimen hajoaminen. Kone olisi todennäköisesti ollut hallittavissa trimmillä, mutta ohjaaja Aake Tupala päätti hypätä. Liian matalalla, sillä varjo ei ehtinyt aueta.

 

Muita ei tule mieleen, mutta kuten näkyy, lista on muistinvarainen. Saa täydentää.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Luo uusi käyttäjätunnus tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään