Jukka Juutinen

Kirja-arvostelu: Valmet Vihuri/Myllymäki

13 viestiä aiheessa

Tällä foorumilla on aiemmin ollut joillain vaikeuksia sietää kriittisiä kirja-arvosteluja. Ilmeisesti pitäisi tyytyä vain hymistelemään ja kehumaan. Mutta kun tulee vastaan niinkin heikko esitys kuin Myllymäen Vihuri-kirja, niin potentiaalisia ostajia on syytä varoittaa:

Esittely: Reino Myllymäen Valmet Vihuri Kehitys, käyttö ja entisöinti on kannen mukaan Ilmailumuseoyhdistyksen Ilmailuhistoria-sarjan osa 6. Arvostelukappale (saatu kirjastosta) on pehmeäkantinen painos, jossa on 274 sivua ja sivukoko on 180 mm x 253 mm.

Arvostelu: Kirja osoittautui pahaksi pettymykseksi sekä sisällöltään että toteutukseltaan.  Kirjan fyysinen laatu ei sinällään ollut suuri yllätys aiempien Ketterät kirjat -kustantamojen tekeleiden perusteella, mutta kirjan kalliin yli 40 € hinnan huomioiden ihmetyttää, miten kustantaja viitsii niin huonolaatuisia kirjoja edes julkaista.

Kirjan uutuusanti Vihurin kehityksen, tekniikan ja lento-ominaisuuksien osalta on heikko. Lukijat, joille Jukka Raunion Lentäjän Näkökulma 1 ja VL:n historian osa 3 ovat tuttuja, hämmästelee, että eikö todellakaan kirjan tekijä ole löytänyt muita lähteitä. Suoritusarvokäyrästöt puuttuvat kokokaan. Ja mikä oudointa, kirjassa ei ole yhtään alkuperäistä koelentoselostusta kokonaisuudessaan vaan vähäiset lento-ominaisuuksia kuvaavat kohdat on otettu joko Rauniolta tai muutamista sekalaisista muutaman rivin muisteloista. Surkeaa!

Kirjassa on kokonaan oma luku otsikolla Richard Martinin lausunto. Lukija tietenkin odottaa, että nyt pääsee lukemaan koko lausunnon omin silmin. Vaan ei, luvussa ei ole mitään uutta.

Kirjan parasta antia on koneelle sattuneiden onnettomuuksien lyhyet selostukset. Sivulla 98 kuvattu VH-5:n onnettomuus pistää kysymään, että miten hyvin Ilmavoimissa hallittiin taloudellinen lentäminen. Aiemmin mm. Brewstereille sattuneet polttoaineen loppumisesta johtuneet pakkolaskut vihjaavat, että ei osattu. Taloudellinen lento edellytti pienten kierrosten käyttöä yhdessä käsin laihentamisen kanssa, yhdistelmä, jonka käyttöä ei mitä ilmeisimminkään harjoiteltu kunnolla.

Kuten jo alussa mainittiin, kirjassa on 274 sivua. Sivumäärä on saatu suureksi hyvin tuhlailevalla taitolla. Pikaisen laskun perusteella täydelle tekstisivulle em. taitolla sopisi vain n. 3600 merkkiä tekstiä. Hyvällä taitolla (pienempi ja parempi kirjainlaji, pienemmät marginaalit, kappalejaotus sisentäen eikä tyhjällä rivillä) tekstimäärä voisi olla lähempänä 8000 merkkiä samankokoisella sivulla. Käytännössä sivukohtainen tekstimäärä on em. lukua pienempi, sillä lähdeviitteet on taitettu erittäin tuhlaavasti ja kappalejaotus tyhjällä rivillä tuhlaa tilaa vieläkin enemmän.

Sivuilla on paljon tekstistä tyhjää alaa. Joku voisi luulla, että tyhjä tila olisi hyödynnetty isompina kuvina. Mutta näinkään ei ole tehty, vaan tyhjä on tyhjää.

Kirjan painojälki on asteikolla 1 - 5 enintään 3. Teksti toistuu kyllä terävänä, mutta kuvien laatu ei ole priimaa. Osasyynä on todennäköisesti käytetty ei-kiiltävä ohuehko paperi, ja loput mustavalkokuvien osalla menee joko digipainon tai skannauksen piikkiin. Värikuvat ovat sitten surkeita kauttaaltaan. Värit ovat hyvin tukkoiset ja kuvien terävyys on heikkoa. Kuvien iällä huonoutta ei voi selittää, sillä samat heikkoudet vaivaavat myös uudempia konetta entisöitäessä otettuja värikuvia. Jos vertaa tämän kirjan kuvien laatua esim. Warbirds Worldwiden vastaavien kuvien laatuun, on ero aivan julmetun suuri.

Rehellisesti sanoen on vaikea ymmärtää, miksi tämä kirja ylipäätään on julkaistu. Materiaali on niin ohutta, että se olisi ollut järkevämpää julkaista muutaman artikkelin pituisena sarjana esim. Feeniksissä. Tai lehtimäisenä julkaisuna, kuten VL Myrsky -vihkossarja. Jotta Vihurista kannattaisi julkaista kokonainen kirja, pitäisi sisältöön panostaa ihan eri tavalla. Esimerkiksi pitäisi kuvata kehityshistoria paljon tarkemmin ja laajemmin. Tekniikkaa pitäisi kuvata tarkemmin vaikkapa hyödyntämällä kunnolla alkuperäisiä rakennepiirroksia. Moottorin tekniikan ja rakenteen tarkka selvitys olisi paikallaan. Suoritusarvojen esittely, analysointi ja vertailu muihin saman ajan vastaaviin olisi hyvä lisä. Ja alkuperäisten koelentoselostusten käyttäminen kokonaisuudessaan lisäisi kirjan lähdearvoa valtavasti. 274 sivua mahdollistaisi todella perusteellisen selvityksen , jos kirjoittajalla on vain näkemystä , miten se tehdään.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla
15 minuuttia sitten, Jukka Juutinen kirjoitti:

Tällä foorumilla on aiemmin ollut joillain vaikeuksia sietää kriittisiä kirja-arvosteluja. Ilmeisesti pitäisi tyytyä vain hymistelemään ja kehumaan. Mutta kun tulee vastaan niinkin heikko esitys kuin Myllymäen Vihuri-kirja, niin potentiaalisia ostajia on syytä varoittaa

Jos oikein ymmärrän, niin kehoitat tutustumaan teokseen ensin kirjastoa hyödyntäen ja tekemään ostopäätöksen vasta sen jälkeen.

Rodney

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Juuri niin. Voihan olla, että jotakuta kiinnostaa eniten koneitten yksilöhistoriat, niin silloin kirjasta on iloa. Mutta muuten ilo on vähissä. 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla
2 minuuttia sitten, Jukka Juutinen kirjoitti:

Juuri niin. Voihan olla, että jotakuta kiinnostaa eniten koneitten yksilöhistoriat, niin silloin kirjasta on iloa. Mutta muuten ilo on vähissä. 

Paras esitys tähän astisista julkaisuista koneiden yksilöhistorioiden osalta:thmbup:

5 henkilöä tykkäävät tästä

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Niin, tuo yksilöhistorioitten osuus olisi ollut sopiva artikkeliksi vaikkapa Feeniksiin. Mutta on aika perverssiä, että jos koneesta haluaa esimerkiksi hyvän kuvauksen lento-ominaisuuksista, pitää se lukea Lentäjän näkökulma 1:stä. 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Hyvä Jukka Juutinen,

 

olet kirjoittanut tänne kritiikin Reinon Myllymäen Vihuri-kirjasta, ja siihen sinulla tietysti on täysi oikeus. On erittäin hyvä, että täällä keskustellaan ilmailuaiheisista kirjoista. Se auttaa foorumin lukijoita löytämään uusia ilmailun eri aloja koskevia kirjoja ja samalla tuo kirjoittajille mahdollisuuden parantaa otettaan seuraavissa laitoksissa.

Kritiikkiä on periaatteessa monenlaista. Kritiikki voi olla kirjoittamista tukevaa ja olla suunnattu kannustamaan kirjoittajaa parempiin suorituksiin. Se voi olla pilkunviilausta, jolla on tarkoituksena lähinnä kriitikon oman erinomaisuuden korostaminen. Se voi pahimmillaan olla myös kriitikon oman katkeruuden ja huonon olon varoventtiilin laukeamisen tuloksena syntynyt purkaus. Kritiikki voi siis periaatteessa olla joko rakentavasti tarkoitettu kirjoittajalle opastukseksi tai se voi olla kriitikon taholta alitajuisesti toteutettu kriitikon omanarvontunteen ja erinomaisuuden pönkittämisen yritys. Kriitikon asenne kuitenkin usein paistaa kritiikistä kilometrien päähän.

Et ole lausunut mitään positiivista Reinon kirjasta. Mielestäsi kirjan paperi, nidonta, lay-out, kuvat, painojälki, sisältö ja käytetyt lähteet ovat surkeita. Tässä lainaus kritiikistäsi: ”…kun tulee vastaan niinkin heikko esitys kuin Myllymäen Vihuri-kirja, niin potentiaalisia ostajia on syytä varoittaa.”

Kirjassa on varmasti virheitä, niin kuin käytännössä kaikissa kirjoissa. Virheetöntä kirjaa on todella vaikea saada aikaiseksi ja jos vielä toimitaan niin ohuella organisaatiolla, kuin Reino toimii, niin virheitä syntyy ja niitä jää lopputulokseen. Ilmailualan kirjojen myynti on hyvin pientä ja siksi ne on tehtävä hyvin pienillä kustannuksilla. Jos arvostaisit sitä, että joku haluaa pääosin harrastuspohjalta käyttää omaa aikaansa ilmailun kannalta merkittävien asioiden dokumentointiin, niin voisit edes yrittää löytää jotain rakentavaa sanottavaa kirjasta. Vai pitäisikö arvioida kommenttisi perusteella sinun toivovan kaikkien ilmaluun liittyvien surkeiden kirjojen julkistamisen loppuvan.

Itse olen julkaissut kolme osittain fiktiivistä kirjaa, diplomityön, maisterin gradun ja väitöskirjan. En tiedä oletko koskaan itse julkaissut mitään.

Ystävällisin terveisin ja sitä ensimmäistäsi, kaikilta osin täydellistä, muille opiksi ja malliksi muotoutuvaa kirjaa innokkaana odottaen!

 

Timo

 

9 henkilöä tykkäävät tästä

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla
1/7/2021 at 22.46, Jukka Juutinen kirjoitti:

Juuri niin. Voihan olla, että jotakuta kiinnostaa eniten koneitten yksilöhistoriat, niin silloin kirjasta on iloa.

No, löytyihän arvostelusta positiivistakin.

Itse en ole päässyt tutustumaan ko. teokseen ja moni muukin vuoden aikana ilmestynyt suomenkielinen ilmailukirja on vielä hankkimatta. Haluan nykyään tutustua hankittavaan kirjaan, enkä osta sikaa säkissä. Siinä mielessä kirja-arvostelut, vaikkakin kriittiset, ovat minusta tervetulleita FF:iin

Rodney

 

1 henkilö tykkää tästä

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Komppaan Rodneyta. 49/60 jevroa on sentään "mucho dolares". Hyvä että joku on ollut "esilukija".

https://www.ketteratkirjat.fi/kirjat/34781

Kyllä Vihurilla oli varmasti aikansa ja paikkansa. En ole ikinä koneella lentänyt enkä ollut kyydissä, mutta olen nauttinut AT-6:n kyydistä. Sitä on verrattu Valmet Vihuriin. Meteliä ainakin piisasi "Texanissakin".

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kun tässä nyt näitä kirjoja arvostellaan, niin haluan lähettää terveisiä Timo Partaselle hänen kirjastaan "Lentäjät ja linnanherrat". Majuri Nisosen poika oli kovastikin iloinen ja ilahtunut kirjasta. Ainoa asia mikä häntä huvitti oli seikka ettei hänen isänsä tupakoinut. Eikä tätä nyt suurena kritiikkinä kannata ottaa.

Terveisin Jari

1 henkilö tykkää tästä

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kiitokset tästä kommentista. En tietystikään tiedä kuka poltti ja kuka ei, mutta kun niin monet polttivat, oli helppo olettaa liki kakikkien polttavan. Ainoa, jonka polttamisesta minulla on todiste, on  Ritavuori, joka jatkosodan aikaisessa kuvassa on kavereiden kanssa ryhmittynyt kuvaan piippu kädessään.

1 henkilö tykkää tästä

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Timo Partanen: Voi taivaan talikynttilät! On aika uskomatonta, että joku edes viitsii vaatia "kritiikkiä", joka olisi käytännössä hymistelyä. Kannattaa lukea vaikkapa Juhani Suomen Historialliseen aikakauskirjaan kirjoittamia Hannu Rautkallion kirjojen arvosteluja. Niissä kirjoittajaa lyödään todella raskaalla lekalla. Muutenkin kannattaisi perehtyä kirja-arvostelujen tarkoitukseen. Näin ilmailupuolelta esimerkkinä kannattaa lukea Pentti Mannisen arvostelu Naval Fighters -sarjan Brewster-kirjasta. Ei todellakaan ole hymistelyä eikä "kirjoittajan rohkaisua". 

En todellakaan kehu kirjaa, joka ensinnäkin nojaa merkittävältä osaltaan tasan kahteen sekundäärilähteeseen. Siinä on menty aidan matalimmasta kohdasta. Toiseksi, kirjan sisällössä on niin pahoja puutteita, ettei niitä voi hyväksyä 274-sivuisessa kirjassa. 

Ja kyllä, huonoja kirjoja ei pitäisi julkaista ollenkaan, koska se madaltaa yleistä laatutasoa ja vie resursseja laadukkailta kirjoilta. Resurssien puutteeseen ei kyllä kannata vedota, kun huomioi esimerkiksi Kimmo Sorkon pikku budjetilla tehdyt osastohistoriat tai vaikkapa Timo Merensillan Vesikko-kirjan. 

 

Muokattu: , käyttäjä: Jukka Juutinen
1 henkilö tykkää tästä

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Luo uusi käyttäjätunnus tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään