Guest henrikanttonen

Reaaliaikainen matkakertomus EFHK-CYYZ (Valmistunut 6.7.05 n. klo 23:25)

9 viestiä aiheessa

Ajattelin kokeilla tällaista juttua nyt kun olen juuri aloittamassa pisintä lentoani koskaan. Peli on FS2002, kone on IFDG:n Boeing 757 Finnairin väreissä ja reitti siis Helsinki-Vantaa, Suomi - Lester B. Pearson International Airport, Toronto, Canada. Sinänsä poiketaan realismista että oikeasti tätä reittiä ei lennetä Lauantaisin ja en tiedä miten tuo AF:n onnettomuus vaikuttaa saapuvaan lentoliikenteeseen tällä hetkellä. Nettisivujen mukaan liikenne sujuu vähän vaihtelevasti, mutta lennetään nyt ja väistellään mahdollisia holtittoman näköisesti kulkevia AF-koneita. Lennän sinne koska halusin lentää jonkun oikean Finnair-lennon, mutta tuo aina toistuva New York ei jaksa innostaa. Finnairin sivujen mukaan Miamiinkin lennetään, mutta EFHK:n aikatauluissa kyseistä lentoa ei näkynyt. Ajannopeutuksen olemassaoloa ei edes tunnusteta.

 

Aloitan tämän matkakertomuksen jo tässä vaiheessa kun en vielä ole edes lähtenyt vaan lentoreittiä tehdään FS2002:n valikoissa. Koneen latasin juuri ennen lennolle lähtöä joten tämä on ensimmäinen kerta tämän koneen puikoissa. Ihan vaan nopea testausnousu on takana jossa kokeilin että kone ja paneelit toimii niinkuin mitää. Asennuksessa kun on niin kovin, kovin helppö sössiä jollakin tavalla. Puoliksi asennettuja koneita on simussa luvattomassa määrin jotka eivät toimi. Huippuna lienee DC-3 jonka ovessa roikkuu portaat ilman että ovea saa kiinni. Ei välttämättä ole kaikkein älykkäintä lähteä atlantinylitykseen tuntemattomalla koneella, mutta hinku on kova eikä lomapäivätkään kuitenkaan loputtomia ole.

 

Lisään päivityksiä ja kertomusta lennon edistyessä ja aina kun jotain tulee mieleen tai jotain raportoimisen arvoista tapahtuu. Kommenttia otetaan tietysti vastaan. Onko tämä edes kovin mielekäs idea? Tökkiikö kirjoitustyyli? Mitä tahansa.

 

Mutta, itse matkakertomukseen:

 

Klo 12:52

 

Eli valikoissa vielä ollaan. Heti tulee ensimmäiset ongelmat FS:n Flight Plannerissä kun High Altitude Airways-reitti haluaisi välttämättä minun koukkaavan Egyptin kautta, mutta minä mielummin jättäisin väliin. Tarpeeksi hommaa on tässä on atlanttia ylittäessä. Toinen ongelma tuli kun tarkoitus oli netin välityksellä viihdyttää itseäni katsomalla NASA TV:tä, mutta kannettavan langattomassa yhteydessä ei olekaan tarpeeksi kaistaa ja stream pätkii ikävästi. No, kaikkea ei voi saada niin viihdytykset täytyy jättää lukemiseen, syömiseen ja tämän kertomuksen ajoittaiseen päivittämiseen.

 

Low Altitude valintakin tekee kumman koukun Atlantin yläpuolella. Reitti on kuin menossa New Yorkiin, mutta koukkaa sitten. Se on vähän kummallista, mutta kelpaa minulle. Ajattelin kuitenkin nostaa lentokorkeutta että saadaan vähän vauhtia ja säästellään bensaa. FL250 oli mielessä. Liian korkealle en halua mennä koska silloin ei tule mitään tajua vauhdista. Bensaa otetaan täydet tankit ja toivotaan että riittää perille asti. Kyllä pitäisi riittää jos kerta Finnair kyseisellä koneella sinne posottaa.

 

Sitten vaan simu latautumaan. Päivityksiä sitten kun tulee sopiva tauko. Lähtö portilta 28.

 

 

Klo 13:20

 

Meni taxi sipsitteluksi kun Lufthansan A320 kiilasi tielle juuri kun olin menossa portin ohi. Kiitoratana toimii tänään tuo 22, niinkuin niin usein. Muuten EFHK on suorastaan epätavallisen hiljainen vuorokaudenaikaan nähden. Pitänee tsekata onko nuo PAI asennukset kahdallaan. Kyllä täällä yleensä enemmän liikennettä näkee. No, nyt täytyy nousta ilmaan kun on kun on finski laskeutumassa niskaan.

 

 

Klo 13:30

 

Täytyy kyllä sanoa että nousuhan on se selkeästi kiitollisin vaihe koko operaatiota. Ei muuta kun urku auki ja ilmaan. Laskutelineetkin muistin ottaa. En huomannut vielä Flight Plannerissä, mutta jostain syystä reitin täytyy aivan ehdottomasti kulkea Tallinan yli, jolloin reitti koukkaa miltein 360 astetta ja takaisin suomanlahdelle, josta viimein pästään järkevälle suunnalle kohti länttä. Nyt suuntima on 180, mikä on hieman erikoista, mutta mikäs siinä. Kyllä koneilla pääsee.

 

Ilma on mainio, valkoisten pilvien yläpuolella kelpaa katsella aurinkoa ja pilvimuodostelmia. Nyt ollaan jo melkein Tallinnassa, missä sitten aloitetaan hetkellinen pujotelulento reitille. Aika rajut tuulet vain heittelevät konetta lempeästi puolelta toiselle. Autopilotilla vaikuttaa kuitenkin olevan homma hanskassa. Semmoinen ikävä unohdus vain kävi että en muistanut katsoa mikä on koneen cruisenopeus joten ehkä ei täyttä vauhtia hyödynnetä. Nyt nopeus on säädetty 320 solmuun.

 

 

Klo 13:53

 

Nyt on virossa pujoteltu ja kone reitillä kohti länttä. Tässä sitä nyt ollaan ja istutaa seuraavat huomattavan lukuisat tunnit. Seuraava navigaatiopiste Atlantin toisessa päässä on 3403 merimailin päässä, joten tällä vauhdilla köröttelyä tulee kymmenisen tuntia. Jippii. Nyt lentokapteeni Anttonen menee hakemaan pahasti viivästynyttä aamupalaa ja sulkee oven koska sieltä käy viima.

 

 

Klo 14.06

 

Olisi pitänyt hakea lehti ennen liikkeellelähtöä. Maaseudulla ollessa se on aina semmoinen muutaman minuutin reissu postilaatikolle eikä millään haluaisi menettää IFR:ää olemalla liian kauan poissa ja jättämällä joku käsky väliin. Tässä sitä harkitsee koneen pistämistä paussille siksi aikaa, mutta realismi kärsisi sanoinkuvailemattomasti.

 

Mitä muuten tulee reissuun, varsin leppoisissa merkeissä jatketaan. Tukholman keskukseen ollaan jo radioyhteydessä ja tuulet rauhoittuneet kun ollaan päästy asiallisesti lentopinnalle. Ahvenanmaa on ohitettu. Juuri sitä ohittaessa kuului ukkosen jyrähtelyä, mutta enää Ruotsin rannikkoa lähestyessä ei ole semmoiset vaivanneet.

 

Kone tuntuu varsin mukavalta lentää. Ote on tukeva ja kone käyttäytyy mallikkaasti. Mutta olinkin siinä käsityksessä että IFDG:n mallit ovat freeware-koneiden aatelia. Olen harkinnut myös joidenkin lisäkoneiden ostamista, mutta ehkä uusi simu olisi ensimmäisenä listalla. FS2004 näyttää varsin hyvältä ja pyörisi mallikkaasti koneessakin. Sen saattaisi saada johonkin kohtuuhintaan nyt kun vuosia on kulunut. 2006-versiota en edes harkitse, mutta voisihan olla että 2004:n saisi vielä halvemmalla kunhan uusi versio on julkaistu.

 

 

Klo 14.22

 

Ruotsi, ohoi. Itse asiassa olen jo puolivälissä kohti Norjan rajaa ja toivottavasti ensimmäisiä mielenkiintoisia maisemia kun vuonojen yli paahdetaan jonkin ajan päästä. Nyt olen uskaltanut nostaa lentonoppeuden jo 340 solmuun. Huomasin että overspeediä rupesi kone tikittämään aika täsmälleen 350 kohdalla, joten nyt on sekin tiedossa. Piti mennä näitä asioita katsomaan IFDG:n sivuille, mutta jostain syystä sain vain sitä ah, niin mielekästä ruutua joka ilmoittaa ettei yhteyttä saada.

 

Pilvet ovat väistyneet, joten näen asioita vehreästä ruotsista. On se vaan tasainen maa...

 

 

Klo 14:37

 

Norja. Tuo monien korkeuserojen ja sietäättömien hiihtojohtajien maa. Itse en ole koskaan tavannut norjalaista josta olisin pitänyt, mutta koska olen noin ylipäätään tavannut vain kaksi Norjalaista, ei kai pidä tehdä liikaa yleistyksiä asiasta. Pilvipeite on palannut taas joten maisemista ei näe mitään. Toivottavasti näen edes vilauksen vuonoista koska sen jälkeen tiedossa onkin vetta. Loputtomasti vettä.

 

Lennon aamupala on vielä kesken ja on se kerta kaikkiaan kumma ettei tähän ikäänkään ole oppinut syömään puraisematta poskeen.

 

 

Klo 15:07

 

Niinhän siinä sitten kävi että vuonoista porhallettiin ohi maisemia näkemättä. Pilvipeite repeili vuonojen ylityksen jälkeen, jolloin taaksepäin katsomalla näki vielä vähän maata ja jotain huippuja. Nyt onkin sitten vuorossa vettä, vettä jonka katkaisee vain fäärsaarien ylitys. Toivoakseni Islannista ja Gröönlannistakin näkisi edes jotain. Aamupala on loppuun suoritettu.

 

 

Klo 15.43

 

Eipä nnäy Fäärsaaristakaan kun pieniä paloja pilvipeitteen läpi, mutta täytyy nyt olla iloinen siitäkin kun vaihtoehto on että ei ole mitään paitsi vettä. Toivotaan että Gröönlannista näkyy vähän enemmän. Paljon mitään ei ole tapahtunut. Kerran uppouduin niin lukemaan aviation-safety.netiä että harhauduin vähän reitiltä ja lennonjohto puuttui asiaan. Eipä siinähään sitten sen kummempaa hämminkiä.

 

Olen tässä lueskellut samalla juuri tuosta yllä mainitusta AS.netistä onnettomuuksista juuri tällä nyt lentämälläni konetyypiltä. Yllättävintä on että en ole vielä lukenut yhdestäkään joka ei olisi pääasiallisesti johtunut miehistön ryssimisestä. Täytyy toivoa että minä en kuulu tähän surulliseen joukkoon tulevaisuudessa ja että Torontossa vältytään toiselta epäonnistuneelta laskulta viikon aikana.

 

 

Klo 16.25

 

Nyt kävi nolosti. Polttoaine nimittäin oli loppua vaikka matka ei ole vielä edes puolessa. Ilmeisesti matkakorkeuteni on aivan liian korkea ja sen takia polttoainekulutukseni paljon suurempi kun tällaisella lennolla pitäisi. Koska kuljen IFR:llä ja olen tehnyt jo yli kolme tuntia matkaa, en aio luovuttaa vaan tein virtuaalisen polttoainetäydennyksen FS:n valikoista. Ilmeisesti samanlaisen joutuu tekemään vielä uudestaankin ennenkuin olen perillä. Noh, tekevälle sattuu ja annettakoon minulle tämä anteeksi nyt kun muuten äärirealismia noudatan. Ja opinpahan senkin nyt sitten niin että seuraavalla kerralla osaan paremmin.

 

Islanti ei enää lähemmäksi tule, mutta mitään ei horisontissa näy. Hieman harmillista. Katsellaan nyt sitten merta.

 

 

Klo 17.05

 

Islantikin onnyt kaukana takanapäin ja tässä kun katselen tuota reittiä niin näyttää siltä että menee Gröönlantikin sen verran sivuun että ei ole kovin todennäköistä että siitäkään mitään näkyy. Kovat tuulet ovat taas heilutelleet konetta, mutta muuten ei ole oikeastaan mitään tapahtunut. Kerran unohduin taas lukemaan onnettomuuskoneen viimeisiä radioviestejä ja harhauduin vähän reitiltä, mutta tällä kertaa ei lennonjohdon tarvinnut puuttua asiaan kun huomasin ajoissa.

 

 

Klo 17:32

 

Täytyy sanoa että pikku hiljaa alkaa puuduttaa tämä koneen ääressä istuminen. Mitään ei ole tapahtunut ja autopilotti hoitaa lentämispuolen varsin moitteettomasti. Onneksi ollaan jo ohitettu puoliväli lennosta. Tai ainakin uskoisin niin. Tämä muistuttaa kovasti erästä The Fast Show-sketsisarjassa ollutta sketsiä missä joku tuo tyttöystävänsä virtuaaliselle lennolle, joka kestää kaksitoista tuntia. Tyttöystävä kysyy tähän että kuinka kauan se kestää pelissä, johon mies vastaa tietenkin että kaksitoista tuntia. Ja sehän tietysti aiheuttaa jännitteitä tässä parisuhteessa. No, minä olen yksin kahden tietokoneen kanssa joten sitä vaaraa ei ole, mutta alkaa tosiaan tuntumaan että parempaakin tekemistä päivälle saattaa olla. Tietysti, on myös paljon huonompaakin olemassa, joten oikeastaan ei pidä valittaa. Hauskaa tämä vielä onnistuu olemaan.

 

Se mikä tietysti tässä vaiheessa alkaa huolettaa että nyt un jo neljä tuntia ollaan oltu matkalla niin kyllä harmittaa jos nyt sössin sitten vaikka laskautumisen. Minulla on jostain syystä ollut viime aikoina vakavia ongelmia laskeutumisten kanssa. Ennen ne olivat ihan silkkaa rutiinia mutta jostain syystä on rutiini hävinnyt in kokonaan. No, uskoisin että Torontossa on pitkät kiitoradat niin että ei ole millintarkkaa kuinka koneen tuo alas. Olen lukenut koko ajan oikeista lento-onnettomuuksista, niin kai sitä pitää lohduttautua sillä että tekevälle sattuu. Se on kyllä kiusallista kun oikeissa koneissa on sentään useampia pilotteja jolloin sitä voisi hetkeksi poistua ohjaamosta, mutta nyt ei ainakaan pitemmäksi aikaa viitsi poistua ettei mene IFR alta.

 

Kohta olen niin lähellä Gröönlantia kun vain pääsen ja pieni orastava toivo on vielä sen suhteen että joskos sitä onnisuisi näkemään vilauksen isosta saaresta, mutta todennäköistä se ei ole.

 

 

Klo 17.56

 

Nyt onkin kone sitten sellaisessa rytyytyksessä että en ole ennen ollut. Tuulet viskovat konetta aika rajustikin ja nopeuta piti säätää huomattavasti alaspäin (320) koska se viskoo niin vinhasti että jopa 330 meni välillä overspeedin puolelle. Toivottavasti rauhoittuu että päästään taas mahdollisimman tehokkaaseen etenemiseen.

 

 

Klo 18.21

 

Uskaltauduin muutamaksi minuutiksi pois koneen äärestä ja enkö sitten juuri silloin harhautunutkin kurssista. Onneksi ehdin takaisin kun lennonjohto huhuili kääntymään takaisin reitille, joten ei siinä sen ihmeempää häikkää. Gröönlanti on nyt ohitettu mutta mitään ei näkynyt, kuten olin odottanutkin.

 

 

Klo 19.12

 

Kesken lennon tulee tieto suru-uutisesta TunisAirin onnettomuudesta, jonka kuolonuhrien määrä vaihtelee tässä vaiheessa viidestä yhdeksääntoista. Sillä aikaa, minun suuri atlantinylitykseni alkaa tuntua jo olevan loppusuoralla kun SLATN:lle on enää alle tuhat merimailia. Kohta alkaa Kanadan pohjoisosatkin tulla näkyviin jo pilvipeite vaan antaa tietä.

 

Täytyy sanoa että tämä on kyllä aika hardcore elämys. Päässä tuntuu varsin oudolta kun on kykkinyt paikallaan näin monta tuntia ruutuun tuijottaen ja pahemmin mitään tekemättä. Se vaikuttaa selkeästi keskittymiskykyyni joten toivotaan että laskeutuminen sujuu mukavasti.

 

 

Klo 19.26

 

Kanada, oi Kanada! Koska olenkaan ollut näin iloinen pohjois-amerikan ilmaantumisesta uskollisen gps:ni näytölle. Nyt menen juuri Kanadan pohjoisosien yli mutta mitään ei näy erittäin paksusta pilvikerroksesta johtuen.

 

Ja on tämäkin nyt sitten. Oikeille lentokapteeneille tulee ruoka naaman eteen automaattisesti. Mitä minä teen? Minun täytyy mennä keittämään pastaa. Onneksi on autopilotti.

 

 

Klo 20.05

 

Tämäkin realismi on nyt sitten koettu. Ruoka ei maistu oikeastaan miltään. Mutta se on oma vika kun ei osaa sitä tehdä. Vaihteeksi mennään taas veden päällä kun reitti kulkee nyt Kanadan rannikon mukaisesti. Maisemia ei pilvipeitteestä johtuen näy

 

 

Klo 20.55

 

Nyt on ruokailu suoritettu ja valo häämöttää jo tunnelin päässä. Enää 120 merimailia SLATN:lle! Keskittyminen menee koko ajan vaikeammaksi kun tahdon koko ajan ajautua kurssilta. Vielä ei ole menty niin pahasti sivuun että IFR olisi kolkuttanut ovelle. Hetki sitten siirryttiin jo Boston Centeriin ja lentoa on jo yhdeksän tuntia takana. Käsittämätöntä kuinka suhteellisen rattoisasti aika on kulunut.

 

 

Klo 21.16

 

Nyt on tehty ensimmäinen käännös vihdoin rannikkoa myötäilevältä reitiltä kohti sisämaata. Johan sitä ollaan käytännössä perillä! Täytyy sanoa että tässä kun ulkona jo pimentää, alkaa vakavasti epäilemään omaa mielenterveyttään tässä asiassa. Nyt ollaan oltu ilmassa melkein kahdeksan tuntia, eli käytännössä koko päivän olen istunut tässä yhdessä paikassa katsoen kahta näyttöä. Tämä on ihan varmasti silmäystävällisintä toimintaa mitä on. Kaikkein hilpeintähän (surullistahan) tässä on se että eipä sitä tässä paljon mitään tekemistä kruisailun aikana ole, mutta silti minulla on määrättömän hauskaa.

 

No, kai tämä ihan okei on, kun ei joka päivä.

 

 

Klo 21.58

 

New York on alapuolella ja sen huomaa siitä että koneita on ilmassa ja New York Center ohjaa koko ajan liikennettä varsin tehokkaanoloisesti. Mutta kaikkein hienointa tässä on se että vihdoin, vihdoin on maata alapuolella! Aivan minimaalisen lyhyttä maasuikaletta ihan Kanadan pohjoisosissa lukuunottamatta ei maata ole ollut alapuolella sitten Norjan, ja siitä on jo monta, monta tuntia.

 

 

Klo 22.34

 

Onhan sitä loppusuorasta ollut puhetta jo pitkän aikaa, mutta nyt ollaan lähestymässä kiitorataa 23 kovaa vauhtia ja laskeutumassa ollaan 2600 jalkaan. Käytännössä ollaan jo perillä. Toivottavasti en nyt mämmää laskeutumista.

 

Kirjoittaisin enemmänkin aiheesta, mutta nyt pitää laskea kone maahan.

 

 

Klo 22.49

 

Laskeutuminen suoritettu. Ja täydellisen onnistunut sellainen. Se oli varmasti puhtain lasku mitä olen koskaan suorittanut. Ainakin näin isolla koneella. Kosketus oli höyhenenpehmeä. Jos nyt väkisin halutaan hakea poikkeamia täydellisyydestä niin unohdin laittaa laskeutumisvalot päälle, mutta siinä se, ainakin minun mielestäni. Ja jostain syystä ei kontrolli halua antaa minun mennä porteille. Ainoa taxivaihtoehto on uuteen nousuun, mutta siihen ei minulla todellakaan riitä aika, eikä polttoainetta. Rullaillaan nyt sitten vain jonnekin, jos vaikka muuttaisivat mieltään. Vielä viimeiset ajatukset postitan kunhan kone on portilla.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Lester B. Pearson International Airport, Toronto, Canada. Portti 19, Klo 23:03

 

Nyt se on sitten tehty. Matka on päätöksessä ja kone seisoo moottorit sammutettuina portilla. Lentoaika oli aikamoisen tarkkaan 10 tuntia. Matka-aika portilta portille oli aika tarkkaan 11 tuntia. Taxeiluun ja jonottamiseen menee joskus aikaa. Toronto Groundkin lopulta antoi ohjeet portille rullailuun ja niin on tämä reissu onnellisesti päätöksessään.

 

Mitä tästä jäi käteen? Kyllä minä sanoisin että tämä oli aikamoinen kokemus. Väsynyt olo on nyt ja nälkäinenkin. Kyllä tämä työstä kävi, vaikka hauskaa olikin. Aika kului loppujen lopuksi hämmästyttävän sujuvasti kun oli tämä kannettava koko ajan vierellä jolla päivittelin matkakertomustani ja surffailin muuten netissä. Karseat kertomukset Aviation Safety Networkissa lujitti minun lentokammoani varsin tehokkaasti. Varsinkin kun suurin osa onnettomuuksista tuntuu loppujen lopuksi johtuvan piloteista tai muista olosuhteista johtuvista syistä eikä niinkään koneista.

 

USA:n ylle tultaessa merkintäni tänne lyhenivät koska vihdoin oli jotain lentämistäkin. Jostain syystä Flight Planner oli tehnyt reittisuunnitelman jossa menin yhdysvaltojen yli lähes siksakkia ylittäen melkein kaikki mahdolliset VOR-asemat ja lentokentät. Olin juuri kirjoittamassa Kanadan rajan ylittämisestä yksityiskohtaisemminkin kun ILS-tiedot tulivat ja sitten olikin kiire itse lentämisen kanssa.

 

Laskeutuminen suoritettiin tosiaan radalle 23. En muista mikä oli se tämän viikon onnettomuusrata, mutta muistaakseni se ei ollut tämä. Lähestymiseen pyysin visuaalilähesymisen ja kone tuotiin alas visusti käsipelillä. Kun nyt lentosimulaattoria käytetään, niin olisihan se ihan hauska ohjatakin sitä konetta välillä. Ohjaimeen todella koskin vain kahteen otteeseen, lähtötaxeillessa ja noustessa sekä laskeutuessa ja Torontossa taxeillessa. Muulloin ei ollut mitään tarvetta.

 

Muutenkin lento oli aika tapaukseton. Islannin kohdalla oli tosiaan kovia tuulia mutta muuten ei säässä eikä maisemissakaan ollut mitään kauhean mainittavaa. Maisemien tylsyys kylläkin johtui lähinnä sinnikkäästä pilvipeitteestä joka esti kaikenlaisen ihailun. Ainoastaan yhdessä vaiheessa oli todella kirkas taivas ja näkyvyys ihan horisonttiin asti. Tietysti tämä tapahtui juuri keskellä atlanttia jossa meri ja taivas vain sulautuivat toisiinsa. Päivänvalon suuntaan kulkiessa ei edes auringonlaskuista ja/tai -nousuista päässyt nauttimaan.

 

Nyt täytyy sanoa että on sellainen tunne, että on saavuttanut jotain, vaikka periaatteessahan jos asiaa kylmästi katsoo, olen tuhlannut koko päivän tietokoneella pelaamiseen. Tätä ei olekaan tapahtunut sitten lapsuusvuosien. Lomasta otetaan irti kaikki mikä lähtee. Se täytyy sanoa että miellyin kovasti koneeseen jolla lensin. Todella jämäkän oloinen kone, josta jää tunne että kone on todella vakaa ja tottelee ohjausta hyvin. Tietysti minä saatan olla nyt puolueellinen tässä vaiheessa kun on vielä hyvä fiilis onnistuneesta lennosta ja etenkin laskusta.

 

Olisi tosiaan mukava kuulla kommenttia jos tämän on lukenut. Jos tämä miellyttää ihmisiä, niin voin hyvin tehdä vastaavia jatkossakin. Joskin 11 tunnin lennot on tarkoitus jättää poikkeuslaatuisiksi, mutta olen loman viimeistä viikkoa ajatellut käyttää muihin vähän pitempiin reittilentoihin.

 

Finnairin AY 2416 lopettaa. Kapteeni Anttonen kiittää matkustajia.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kieltämättä aika uutta tällä foorumilla. Ainakaan omaan silmään ei ole ennen osunut moista kertomusta. Ei mitään valittamista ja hauska tällaista on lukea...  ;) Mikäs paneeli sulla on käytössä tossa 757?

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Ajatus todellakin oli omasta takaa. Jonkinlaista matkakertomusta halusin tänne pistää, mutta kun on tuo vanhempi simu eikä siinäkään grafiikka-asetukset läheskään kaakossa, niin en kehdannut mitään kuvakaappauskertomusta väsätä. Niin sitten ajattelin että tällainen reaaliajassa päivittyvä matkakertomus saattaisi herättää edes jotain kiinnostusta ja antaa minulle jotain tekemistä lennon aikana. Hauska kuulla että ainakin joku on viihtynyt tämän parissa.

 

Paneeli taisi olla ihan tuo simun mukana tullut oletusboeing. Taisi olla se 777-paneeli.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Ihan makee kertomus kyllä. Huomasin kertomuksesta hyvinkin tuttuja asioita, jotka ovat sattuneet myös minulle (esim. laskuvalot). Pikkujuttu tuokin, mutta kieltämättä ottaa reilusti päähän pitkän lennon jälkeen (ainakin minulla)..

 

Pari omituista juttua; lentokorkeus FL250? Olisin laittanut 757:lla ainakin 10,000 jalkaa enemmän tuohon. Mieluiten joku FL380-420 (mikä se 757:n maksimikorkeus nyt olikaan..). Ja eikös polttoaineen kulutus ole pienempi mitä korkeammalla mennään? Muuten ihan mielenkiintoinen kertomus, mielellään katsoisi pari screen shottia, vaikka ei_niin_hyvälaatuisiakin..  :)

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Joo, lentokorkeus oli ihan liian matala. Siitä johtui se että jouduin fuskaamaan ja lisäämään polttoainetta valikoista pari kertaa lennon aikana. Se kyllä jäi kyrsimään monta kertaa enemmän kuin laskuvalot.  >:( Täytynee tehdä joskus uudestaan niin että ei tarvitse fuskata. Oppipahan tuonkin. Samaan aikaan reittiä lentänyt Lufthansa meni niinkin korkealla kuin FL450. Kun IFR oli käytössä niin ei voinut ruveta sooloilemaan korkeammalle kesken kaiken...

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kun IFR oli käytössä niin ei voinut ruveta sooloilemaan korkeammalle kesken kaiken...

 

Eikö FS2002:sen ATC:ssä voi pyytää lentokorkeuden nostamista/laskemista? Siis vaikka IFR:ssäkin?  ???

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Eikö FS2002:sen ATC:ssä voi pyytää lentokorkeuden nostamista/laskemista? Siis vaikka IFR:ssäkin?  ???

 

Ei voi. Ominaisuus tuli vasta Fs2004:n.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Luo uusi käyttäjätunnus tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään