Boeing 747 50 vuotta 9.2.2019

[Pauli Hankonen 297]

Tänään tuli kuluneeksi 50 vuotta Boeing 747 koneen ensilennosta. Alunperin koneen piti olla vain välivaihe maailman siirtyessa supersooniseen kulkemiseen ja siksi kone suunniteltiin siten, että ne voitaisiin muuttaa rahtikoneiksi kun matkustajaliikenne lentäisi yliääninopeudella. Koneen tilaamisesta kerrotaan tarinaa, jonka mukaan Boeingin johtaja William Allen ja Pan Amin legendaarinen Juan Trippe  keskustelivat kalastusreissulla jättikoneesta ja keskustelu päätyi näin:

"You build it, I'll buy it," -Trippe

"You buy it, I'll build it," -Allen.

Loppu onkin historiaa.

http://www.boeing.com/commercial/747/50thanniversary/

Edit, tuossa vielä mainio tunnin dokumentti koneen suunnitelusta, koelento-ohjelmasta ja alkuajoista. Vaikeaa oli.

 

Muokattu: Helmikuu 9, 2019, käyttäjä: Pauli Hankonen
lisätty linkki dokumenttiin

[Teijo Niemelä 21]

Nyt olisikin kiva kuulla muistoja kyseisesta konetyypista: ensimmainen lentomatkani 747:lla oli BA:n 136-versiolla kesakuussa 1990; LHR-JFK, G-AWNA. Ensimmainen kerta 400-version kyydissa oli helmikuussa 1991, HKG-BKK, VR-HOO.

On tullut koettua myos 200-, 300- 300SUD, D-, SP- etta Combi-versiot (200, 300, 400). D-versiot luonnollisesti Japanissa seka ANA:n etta JAL:n kyydissa.

Niin, ja tietysti 8I Lufthansan vareissa.

Muokattu: Helmikuu 9, 2019, käyttäjä: Teijo Niemelä

[Jorma Kosonen 853]

34 minuuttia sitten, Teijo Niemelä kirjoitti:

Nyt olisikin kiva kuulla muistoja kyseisesta konetyypista

Singapore Airlines taisi olla ensimmäisten joukossa tuon Streched Upper Deck'in kanssa. Heillä oli iso mainokampanja B747 SUD versiostaan, kunnes brändääjät saivat tietää että lääketieteellisenä terminä SUD on Sudden Unexplained Death (äkillinen selittämätön kuolema). No, version markkinointia jatkettiin Big Top-nimellä ja kun -400 tuli niin se sai markkinointinimen Megatop. Minulla on turvaohjeiden kokoelmassani kaksi versiota SIA:n B747 SUD turvaohjeesta, eli hieman aikaa kesti kunnes SUD Muuttui Big Top:ksi SIA:lla.

Rodney 

[Jouni Olavi Rautio 30]

Varsinainen kokemus Jumbosta on lähes nolla, matkustavaisena tai työläisenä. Prestwickissä jouduin sekaantumaan Polar Air:lla viimeiset lentonsa tehneen -100:n purkuoperaatioon. N852FT.

https://www.planespotters.net/airframe/Boeing/747/N852FT-Polar-Air-Cargo/PxxXi3B2

Melkoisen hapantunut alkoi jo olemaan kun seissyt tyyliin 10v meren lähellä sijaitsevalla kentällä. Huomionarvoista koneessa oli se että siivet olivat aivan romut, korroosion vuoksi. Alumiini oli hapantunut ihan lehtitaikinaksi jokaisen tankkiluukun ympäristöstä ja tyvialueella myöskin niittien ympäristö pullisteli, rakenne jaksoi kuitenkin kannatella moottoreita edelleen. Renkaissakin oli useimmissa ilmaa ja niiden tyhjennys, sen jälkeen kun rungon alle oli rakennettu puusta pukit, oli jollain mittarilla varsin jännittävä kun kumit olivat melkoisen pykineet ja kun pyöriä tuossa on riittävästi niin ensimmäiset kun laittoi tyhjenemään niin paino alkoi jo painamaan niitä vielä jäljellä olevia...

Puupölleistä kasatut pukit, ja koneen runkorakenne paukahtelivat komeasti kun koko koneen paino asettui laskutelineiden sijasta niille. Pääasiassa runko asettui pukeille, siipien tyviin kasattiin tornit estämään lähinnä kaatumista, toki niidenkin päällä oli painoa kun taipuvia pöllejä katseli.

Runko ei ollut mitenkään valtavan hapantunut. Myöhemmin kun pällistelin viipaleita niin ihan siistiä "peltiä", näitä viipaleita oli menossa iso kasa mm. jollekkin putiikille joka käytti lentokonealumiinia johonkin esineiden valmistukseen. Ei siis suoraan sulattoon vaan kai niistä jotain tingeltangelia väkästellään.

Ohjaamokokonaisuus meni ymmärtääkseni jollekkin keräilijällä tms. Siellä olikin ihmeekseni käytännössä kaikki inkkeet tallessa, samoin kuin kaikki avioniikkapurkit jotka koneesta otettiin talteen ennenkuin leikkuri tuli. Matkustamo/rahtitila oli vuorattu erilaisilla vanerilevyillä ja puuparruilla kun kone toiminut erilaisten harjoitusten näyttämönä vuosien varrella. Varoituksia radioaktiivisuudesta/myrkyllisyydestä oli siellä täällä kun ohjainpintojen vastapainoina käytetyt köyhdytetystä uraanista valmistetut kimpaleet olivat huhujen mukaan paikallaan, tämä todettiin myöhemmin tornihuhuksi. Ko. möhkäleet olivat jo aiemmin poistettu.

Moottorit tässä olivat kokonaisuudessaan paikoillaan, niiden kohtalosta en tiedä. Fanin siivet oli poistettu jossain vaiheessa purkuoperaatiota, näille ilmeisesti joku ottaja.

Tiedä vaikka olisin tämän koneen ohjaamossa joskus Helsingissä käynyt kun siellä vierailleeseen rahtariin mentiin ihmettelemään, muistikuva olisi Polarin koneesta mutta tämä voi olla vääräkin ja olihan noilla muitakin yksilöitä.

 

[Simo Lallukka 87]

Paljon saa jumbosta romualumiinia. Tuossa Boeing 747 koneita Tokion Naritassa kesällä 1983. Indonesialaisen Garudan kone pyrkii taivaalle. Japanilaisen JAL:n kone lepää yöllä töidensä välillä.  Tuo JAL:n koneyksilö oli eri yhtiöillä käytössä v. 1972-2005. Kesällä 1983 JAL -yhtiöllä ei vielä ollut jumbon aiemmin mainittuja pidennetyn yläkannen versioita. Singapore Airlines toi oman uuden  "pidennetty yläkansi/SUD"  -jumbonsa  tuolloin v. 1983 välilaskulle Naritaan siirtolennolla Boeingin tehtaalta. JAL:n kotikenttä oli varmaan mukava välilaskupaikka.

 

 

 

Muokattu: Helmikuu 9, 2019, käyttäjä: Simo Lallukka

[Jukka Vuorio 8]

5 tuntia sitten, Teijo Niemelä kirjoitti:

Nyt olisikin kiva kuulla muistoja kyseisesta konetyypista

Ensimmäinen 747-kokemukseni on marraskuulta (muistaakseni 30.11.) 1990, jolloin lensimme perheeni kanssa Helsingistä Miamiin Tower Airin (RIP) 747:lla. En muista oliko kyseessä -100 vai -200, mutta varsin iäkäs lady kyseinen kone oli. Paluu kaksi viikkoa myöhemmin tapahtui toisella saman yhtiön yhtä vanhalla koneyksilöllä. Kivat lennot molempiin suuntiin, lämpimät muistot jäi. Ensikokemuksen jälkeen on tullut lennettyä seuraavilla 747:lla: Virgin Atlantic (-200 ja -400), Swissair (-300), British Airways, China Airlines, Delta, Malaysia Airlines ja Thai Airways (kaikki -400).

[Tauno Hermola 48]

Kyllä ilmailun kehitys vaan on selvästi hidastunut, jos vertaa edelliseen 50 v jaksoon 1919 - 1969 

[Reijo Puumalainen 272]

Jumbon kunniaksi…

Toinen jumbo kokoonpanolinjalta oli tämä vuonna 1970 Pan Am:lle toimitettu N747PA, joka tuli vastaan Heathrow:n vilkkaan liikenteen seasta vuonna 1981. ”Clipper Juan T. Trippe”, puljun perustajan mukaan nimetty, oli kokenut kovia noustessaan San Franciscon kentän pinnasta jo vuonna 1971. Vuoden 1973 loppupuolella se vuokrattiin Air Zairelle vuodeksi ja jatkoi sitten operointia Pan Am:n palveluksessa firman kaatumiseen asti vuonna 1991. Aeroposta operoi koneella vielä kuukauden verran vuonna 1992. Koneen runko viihdytti ravintola-asiakkaita sisällään Soulissa Etelä-Koreassa vuosina 2000-2010, mutta huolimatta koneen historiallisesta statuksesta se romutettiin ravintolatoiminnan loputtua.