Mika Laakso

Caudron C.60 kuvia

40 viestiä aiheessa

Ostin nipun vanhoja negatiiveja. Mukana oli muutama lentokonekuvakin joista tänään teetin paperivalokuvat. Ajankohta lienee n. 1923-1927?

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Santahaminassa sijainneen Ilmailukoulun kolme Caudron C.60 -alkeiskoulukonetta ovat matkalennolla:

18.04.1926 Helsinki-Loimaa klo 09:30-11:00.

18.04.1926 1F42./lentomestari Kopra/oppilas Kauppinen klo 16:00-16:35. Kunnian osoitus lento.

19.04.1926 Loimaa-Tampere klo 13:30-14:45 ja edelleen

Tampere-Helsinki klo 18:00-19:40.

Koneet/Miehistöt:

1F36./lentomestari Haijala/kapteeni Opas,

1F41./luutnantti Malinen/oppilas Rautiainen sekä

1F42./lentomestari Kopra/oppilas Kauppinen

Lisätty. Loimaalla käynnille taitaakin  olla syynä kurssitoverin hautajaiset? Luutnantti Arvo Ikonen po. IKOLA törmäsi (mahdollisesti auringon sokaisemana) lennolla radiomastoon 07.04.1926. Koneena oli Caudron C.60, 1F47. Ikonen IKOLA oli tuolloin ohjaajaoppilas ja siksi tälle lennolle on valittu mukaan kaksi kurssitoveria.

Muokattu: , käyttäjä: Raimo Heikkinen
Ikonen yliviivattu ja korjattu Ikolaksi

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Löytyi vielä yksi, albumista revitty valokuva, koko n.60x90. Eikös tämä ole Caudron C.60 CA-36? Hyvösen kirjassa Kohtalokkaat lennot 1918-1939 tapaus 038.

IMG_7544.JPG

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Siiven alapinnan tunnuksesta saa suurentamalla ja optimismilla hakaristin,ia nuoli näyttäisi maassa olevalta "rojulta"...🤔

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla
2 tuntia sitten, Risto Sollo kirjoitti:

Siiven alapinnan tunnuksesta saa suurentamalla ja optimismilla hakaristin,ia nuoli näyttäisi maassa olevalta "rojulta"...🤔

Selvä juttu.

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla
15 tuntia sitten, Jorma Laiho kirjoitti:

Raimo mainitsee Ikosen törmänneen radiomastoon ? Tämä kiinnostaa eli mikä radiomasto ?

Hyvönen, Kohtalokkaat lennot 1918-1939, tapaus 027. 1.F.46. Ilmailukoulu. 7.huhtikuuta 1926, keskiviikkona, klo 14,15 syöksyi radiomastoon törmännyt koulukone 1.F.46 maahan Santahaminassa. Ohjaajaoppilas sai surmansa. Ohj., luutn, IKOLA, Arvo Johannes (29), s. 17.03.1897/ Orimattila

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla
14.11.2018 at 00.23, Mika Laakso kirjoitti:

Hyvönen, Kohtalokkaat lennot 1918-1939, tapaus 027. 1.F.46. Ilmailukoulu. 7.huhtikuuta 1926, keskiviikkona, klo 14,15 syöksyi radiomastoon törmännyt koulukone 1.F.46 maahan Santahaminassa. Ohjaajaoppilas sai surmansa. Ohj., luutn, IKOLA, Arvo Johannes (29), s. 17.03.1897/ Orimattila

Hirveä moka itseltäni Ikolan sukunimen vääntämisessä savolaiseksi aatelisnimeksi eli Ikoseksi, kyllä Ikola sen olla pitää.

Mutta virheitä löytyy myös Kohtalokkaista lennoista;) Ensinnäkin, Ikolan syntymäaika on virheellinen, sen kuuluu 17.03.1897 sijasta olla 17.11.1897. Toiseksi, Caudronin konekohtainen numero todellakin on 1.F.47 kuten ylempänä olevassa viestissäni kirjoitin, ei 1.F.46.

Radiomastosta vielä. Kohtalokkaat lennot: "Ilmavoimien silloinen esikuntapäällikkö, kapteeni Rekola totesi onnettomuuden johdosta lehdistölle antamassaan lausunnossa: Santahaminan radiomastot, joita on 5 - 6 kappaletta (korkeus 75 metriä) ja joista uusin on toistasataa metriä korkea, ovat alituisena vaarana lentäjille, koska osuvat pahasti lasku- ja starttilinjalle varsinkin luoteis- ja kaakkoistuulilla". Alla olevassa kartassa radiomastojen sijainnit näkyvät pyöreinä mustina ympyröinä Radioniemen alueella Papinlahden rantamilla. Lentokenttänä toimi ampumaradaksi (se isompi rata) nimetty suora.

Santahamina_1933.JPG

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Radiohistorian harrastajana alkoi kiinnostaa myös se masto .

Löydätkö mitään tarkempia tietoja, kuten rakenne ja korkeus ? 

Alueelle sijoittui sittemmin Posti- ja Lennätinlaitoksen radioasema. Myös Yleisradio rakensi tuon kartassa näkyvän läntisen maston lähelle ns. Radioniemelle Tapiolan puretun yleisradioaseman korvaavan keskiaaltomaston. Masto on tietääkseni vieläkin pystyssä, asema hiljeni jo kauan sitten.

Tapaus on varmasti ensimmäinen mastoon osuminen Suomessa. Muita ovatkin sitten paljon myöhemmin Jyväskylä, johon on osuttu kahdesti. 

Cessna harukseen ja Fouga runkoon. Muita en tiedä.

Jorma

Muokattu: , käyttäjä: Jorma Laiho
1 henkilö tykkää tästä

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Helsingin Sanomissa 4.12.1966 oli juttua tuosta Santahaminan radio-asemasta, mastoista ei näkynyt tietoja. Jutun mukaan asema oli perustettu Venäjän keisarillisen laivaston Itämeren radio-asemana vuonna 1906.  Se siirtyi Posti- ja Lennätinlaitokselle vuonna 1924 tai 1925. Vuonna 1966 alueella asui 7 perhettä ja aseman henkilöstömäärä oli 11. Santahaminen radioasema oli myös kaukokäytetty Keimolan radioasemalta. 

Muokattu: , käyttäjä: Simo Lallukka

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla
21.11.2018 at 09.46, Jorma Laiho kirjoitti:

Radiohistorian harrastajana alkoi kiinnostaa myös se masto .

Löydätkö mitään tarkempia tietoja, kuten rakenne ja korkeus ? 

 

Lainaa

Reino Janhunen teki Radiot-lehteen 1/2008 keskiaukeaman kuvarepotaasin Santahaminassa olleen Helsingin keskiaaltoaseman lähetyksen päättymisestä. Sen yhdessä kuvatekstissä sanotaan, että antennimasto on 60,5 m tyvieristetty ja tuettu kolmiomasto, joka on 0,113 lambdan mittainen. Kapasitiivisena huippukuormanana on neljä 35 metrin pituista 4 mm Cu-lankaa, joiden keskikorkeus on n. 43 m.

Kauko Viitanen

SHRS:n sivuilla Kauko V. oli lainallut Radiot-lehteä: http://www.radiohistoria.fi/cgi-bin/yabb2/YaBB.pl?num=1408024200

Lainaa

Esteinä kentän välittömässä läheisyydessä ovat radiomastot (1 kpl 110 m ja 2 kpl 50 m korkeita) noin 500 m kentältä lounaaseen ja Hevossalmen yli kulkevan korkeajännitys-sähkölinja (2 mastoa 73 metriä), niiden etäisyys kentältä 1.300 m. Estevaloina ovat isossa radiomastossa punainen Neon-valo ja Hevossalmen korkeajännityspylväitten päissä valkoiset valot.

Ja yllä oleva teksti on Jarmo Niemiseltä, milloin Santahaminan kentälle on lennetty säikeestä:

https://www.flightforum.fi/topic/14173-milloin-santahaminan-lentokentälle-on-lennetty/

 

Muokattu: , käyttäjä: Topi Falkenberg

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla
21.11.2018 at 09.46, Jorma Laiho kirjoitti:

Tapaus on varmasti ensimmäinen mastoon osuminen Suomessa. Muita ovatkin sitten paljon myöhemmin Jyväskylä, johon on osuttu kahdesti. 

Cessna harukseen ja Fouga runkoon. Muita en tiedä.

Jorma

Jorma, voinko lisätä kuitenkin tämän yhden "lähellä piti tapauksen", jota yhdessä kanssasi tutkimme muutamia vuosia sitten. Eli ne Pietarsaaren Stukat. Tavallaan "mastoja sivuten" voisi tähän yhteyteen lisätä tämän radioantenniin osumisen, eli kahden noin 50 metriä korkean maston välissä olevan antennilangan katkeamisen. Kyseessä oli Pietarsaaren vanha Yleisradio-asema ja päivämäärä 10.11.1943. Kirjoitin Jorman suosiollisella avustuksella (kiitos vielä kerran mm. radio-aseman valokuvista) artikkelin "Kun Stuka -hinauskone radioantennin katkaisi", Feeniks-lehteen numeroon 1/2015, josta pieni ote:

"Tultuaan Pietarsaaren kaupungin päälle tilanne oli jo niin vaikea, että koneet päättivät tehdä pakkolaskut. Stukat irroittivat hinauksesta DFS 230 -liitokoneet ja alkoivat etsiä kuumeisesti laskupaikkoja kaupungin liepeiltä. Matalalla lentänyt toinen Stuka osui hämärässä Pietarsaaren eteläpuolella lähellä Pedersören kirkkoa Nynäsbackenilla olleeseen yleisradioaseman antenniin. Antenni koostui kahdesta yli 50 metriä korkeasta rautamastosta ja niiden väliin pingotetuista antennilangoista. Antennilangat katkesivat yhteentörmäyksessä, mutta Stuka pystyi jatkamaan kuitenkin lentoa. Molempien Stukien onnistui laskeutua valorakettien avulla niitylle Kisorissa kaupungin länsipuolella. Toinen kone meni nokilleen ojaan, ja toinen meni mahalleen laskutelineen pyörän hajotessa sen osuessa laskeutumisvaiheessa ladon kattoon. Stuka L1+IK:n vauriot olivat tappioilmoituksen mukaan 75 %, joten se saattaa olla juuri latoon osunut. Stukien miehistöt kuitenkin säilyivät hengissä. Tragikoomista on, että seuraava yhtä korkea antennimasto olisi ollut Vaasassa ja edellinen Oulussa, joten harvassa korkeat mastot tuolloin olivat."

Hieman myöhemmin artikkelissani kirjoitan näin:

"Antenni ei kauan pois pelistä

Myöskään Nynäsbackenin yleisradioaseman antennin saamista vaurioista ei ole kerrottu mitään lehdistössä. Antenni oli kuitenkin pelistä pois, mutta vain lyhyen ajan. Antennilangat saatiin pian korjattua, vaikka myrskyinen sää sekä jäinen masto aiheuttivat hankaluuksia korjaustöihin. Seuraavan päivän paikallislehdessä on lähipäivien radio-ohjelmat mainittu normaalisti, mahdollista tietysti on, että ne oli ehditty painaa jo ennen onnettomuutta. Tai sitten sotasensuuri oli asialla tässäkin, ja oltiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ehkä vihollista harhauttaen, ettei tieto onnettomuudesta leviäisi.

Pietarsaaren radioasema oli perustettu vuonna 1925, ollen Suomen vanhimpia. Lähetykset Nynäsbackenilta alkoivat syksyllä 1926. Asema oli tuolloin nimeltään ”Mellersta Österbottens radioförening” ja lähetysteho oli 0,2 KW. Asemalle rakennettiin kaksi 52 metriä korkeaa rautamastoa joiden välissä oli pingotetut antennilangat. Lisäksi asemalla oli 80 metriä kanttiinsa ollut balanssiverkko, joka mahdollisti aseman täyden tehon. Suomen Yleisradio otti aseman haltuunsa vuonna 1934 ja uusi asemarakennus rakennettiin seuraavana vuonna. Asemarakennus oli pieni puinen, jossa varsinaiset radiolähettimet olivat. Vuonna 1941 lähetystehoa nostettiin 0,5 KW:tiin. Vanhat radiomastot purettiin vuonna 1950 uuden maston tieltä. Radioasema tuhoutui vuonna 1976 salamaniskusta ja koko asema mastoineen poistettiin käytöstä. Asema oli aikoinaan tärkeä ohjelmatoimittaja ja tiedottaja varsinkin alueen ruotsinkieliselle väestölle."

Jukka

Muokattu: , käyttäjä: Jukka Nisula

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Hyvä lisäys Jukalta ! Tuo tosiaan voidaan lisätä listaan.

Santahaminan uudempi masto eli tuo Janhusen jutussa mainittu ja edelleen siellä oleva on kovinkin tuttu.Olen sen itse sinne tilannut.

Sen sijaan nuo vanhemmat mastot alkoivat kiinnostaa. Olisi kiinnostavaa tietää, mihin mastoon Caudron osui. Keskimasto oli ehkä teräsristikkoa ( näkyy kuvissa hyvin), sen sijaan nuo pienemmät luultavasti puisia, jatkettuja pylväitä. 

Mastoon osumiset eivät ole aivan outoja maailmalla. Olen koittanut niitä hiukan selvitellä.

Jorma

 

Muokattu: , käyttäjä: Jorma Laiho

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Jos minulla olisi kuvattuna aito tutkintapöytäkirja laittaisin sen ilman muuta tähän esille. Sellaista ei ole koska muistiinpanoni ovat ajalta ennen digikameroiden vallankumousta, enkä ihan kaikesta halunnut ottaa valokopioita niiden hintavuuden takia, joten kynä ja sinikantinen ruutuvihko olivat muistiintallennusvälineeni. Tässä otteita tutkintopöytäkirjasta.

6§. Ohjaaja on laskiessaan mastojen välistä tarkannut ainoastaan vasemmalla olevaa mastoa ja joutunut sitten törmäämään oikeanpuoleiseen, siten että osa oikeata alatasoa on irtaantunut ja kone kadotettuaan tasapainon syöksynyt "vrille" ssä [kierteessä] alas santakuopan reunaan Santahaminan sotilaskodin luona.

9§. Konemestari Rautio, joka näki tapauksen radioaseman katolta, kertoi ensin kiinnittäneensä huomion siihen että muudan kone tuli suoraan mastoa kohti. Hetken kuluttua kävikin oikea taso maston lipputankoon ja kone kallistui huomattavasti oikealle ja, tuli sitten kiertämällä melkein maan tasalle..

Herättää kysymyksiä: Oliko mastoja vain kaksi, vasen ja oikea? Kapteeni Rekola puhui onnettomuuden jälkeen lehdistölle neljästä - viidestä mastosta. Vaikuttaisi kuin mastojen välistä lentäminen olisi ollut sallittua? (kohta 6§.)

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Helsingin Sanomissa 28.3.1926 oli juttu Santahaminan silloin uudesta radiomastosta. Jokin masto on jutun mukaan pystytetty Santahaminaan siten, että se on luovutettu valmiina 15.3.1926. Teräsosien valmistaja oli Kone- ja Siltarakennus Oy. Jutun mukaan maston korkeus oli 106 metriä.  Toisessa numerossa (8.4. 1926) uutisessa Ikolan Caudron -onnettomuudesta sanotaan  Santahaminassa olleen 5-6 mastoa, jotka olivat 75 metriä korkeita, paitsi uusin yli 100 metrinen. (Mastoista olikin jo tässä ketjussa.)  Lehden mukaan Ikola oli samana keväänä saanut ohjaajakoulutuksensa ja yltänyt yksinlentoihin asti.  Onnettomuuspäivän aamuna hän oli palannut vanhempiensa luota Loimaalta, jossa oli viettänyt pääsiäislomaa. Tähystäjätutkinnon Ikola oli suorittanut maaliskuussa 1925.

Muokattu: , käyttäjä: Simo Lallukka
1 henkilö tykkää tästä

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla
43 minuuttia sitten, Jorma Laiho kirjoitti:

No, kansallisarkistoon on aina välillä asiaa.

Millä arkistotiedolla tuo löytyisi.

Jorma

Aikoinaan tämä löytyi kansiosta Ilmavoimien Esikunta. Teknillinen toimisto. F43, vaan ei enää, kansiot ovat saaneet kokonaan uudet tunnukset eikä tiedossani ole nykyistä tunnusta. Henkilökunta kyllä auttaa.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Osoitteesta https://santahamina.kuvat.fi/kuvat/Santahaminan+historiallinen+kuvasto/Ilmakuvat/ löytyy (kuten Nisulan Jukka jo edellä vinkkasikin) runsaasti ilmakuvia Santahaminasta ajalta 1920-1950. Suosittelen tutustumaan. Useissa kuvissa näkyy myös nuo puheena olleet ja Raimon viestiinsä liittämässä kartassa Papinlahden alueella näkyvät radiomastot, keskusmaston lisäksi kolme sivumastoa, sekä myös niiden korkeudet ja rakenteet.

Onnettomuustutkintapöytäkirjan, koneen 1.F.47 jäännöksistä olevien valokuvien ja paikan päällä tehdyn maastotutkimuksen perusteella Ikolan kohtaloksi muodostuneeksi mastoksi on saatu koillinen sivumasto (merkitty oheiseen Raimon käyttämään karttaan punaisella mustakeskiöisellä pisteellä).

Kuitenkin, kun katsoo oheista karttaa, niin siihen merkitty maston sijaintikohta ei sovi Raimon tiistaiseen viestiinsä liittämän valokuvan taustalla näkyviin rakennuksiin, joista on tänä päivänä olemassa kasarmityyppinen aidalla ympäröity rakennus (jota onnettomuustutkintapöytäkirjassa kutsutaan sotilaskodiksi) sekä kahdesta vaaleasta rakennuksesta pienempi, uunilla lämmitettävä ulkohuussi. Tuo sotilaskodiksi kutsuttu rakennus näkyy oheisessa kartassa punaisella merkitystä sivumastosta hieman koilliseen, ja kartassa näkyy myös rakennusta ympäröivä aita.

Näiden rakennusten sijainti suhteessa valokuvassa näkyvään koneen 1.F.47 alastulopaikkaan siirtää alastulopaikan karttaan sinikeskiöisellä pisteellä merkittyyn paikkaan. Tuolla alastulopaikalla ei tänä päivänä kuitenkaan enää pysty käymään, jollei osaa kävellä ilmassa, koska sille kohtaa on tehty suuri kaivanto sen pohjalle rakennettuine varastorakennuksineen.

Kun vertaa oheiseen karttaan merkittyjen rakennusten ja radiomastojen sijainteja esimerkiksi oheisesta Santahamina-linkistä löytyvään kuvaan “1930_06_26 Halttu Santahaminan ampumarata”, niin tuon mainitun sotilaskodin sijainti radioaseman koilliseen sivumastoon nähden näyttää olevan kohdallaan, eli kartta on tältä osin luotettava ja koneen 1.F.47 alastulopaikka ei ole koillisen sivumaston juurella, eli juuri kuten valokuvien avulla on päätelty. Tällöin herää kysymys, minkä pylvään juurella 1.F.47 jäänteet ovat, jos kyseessä ei ole koillinen sivumasto? Molemmissa koneen jäännöksiä esittävissä kuvissa näkyy pylväästä alas tulevat “johdot”, voisivatko ne olla sähkö- tai puhelinjohtoja? Asian selvittämiseksi pitäisi olla käytettävissä kartat, joihin on merkitty Santahaminan sähkö- ja puhelinlinjat Ikolan onnettomuusajankohdalta, mutta toistaiseksi en ole sellaisia löytänyt.

Alastulopaikkaa olivat aikoinaan paikan päällä selvittämässä Tapio Tuomisto, Raimo Heikkinen, Marko Maaluoto ja allekirjoittanut.

Heikki

Santahamina_1933_Ikola_1927.jpg

Muokattu: , käyttäjä: Heikki Kauranne
Pieni täydennys eli acknowledgementti.
1 henkilö tykkää tästä

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla
2 tuntia sitten, Simo Lallukka kirjoitti:

Helsingin Sanomissa 28.3.1926 oli juttu Santahaminan silloin uudesta radiomastosta. Jokin masto on jutun mukaan pystytetty Santahaminaan siten, että se on luovutettu valmiina 15.3.1926. Teräsosien valmistaja oli Kone- ja Siltarakennus Oy. Jutun mukaan maston korkeus oli 106 metriä.  

Tuo juttu löytyy suoraan tältä sivulta: 

Helsingin Sanomat, 28.03.1926, nro 85, s. 9
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1530265?page=9

Ja toinen:

Helsingin Sanomat, 08.04.1926, nro 94, s. 5
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1530287?page=5

(Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot)

Nuo voi tallettaa pdf-muodossa vasemman reunan työkalupalkin alimmasta napista, toki yksittäisen sivun saa korkearesoluutioisena kuvana selaimen kuvantallennustoiminnolla sivun päältä.
 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Luo uusi käyttäjätunnus tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään