Jorma Laiho

Ilmasotakoulun ohjaajakurssi 6

13 viestiä aiheessa

Eräs tuttavani järjesteli isänsä arkistoa. Tämä suoritti Ilmasotakoulun Ohjaajakurssi 6.

Foorumilla pohdittiin joskus Juurikkaan suvun  lentäjiä, joista joku oli käynyt ko. kurssin.

Tämän nyt kyseessä olevan henkilön opintokirja- yms. on säilynyt.  Lentopäiväkirja on myös tallessa, vähän yli 120 tuntia takana. 8 eri tyypiä !

Tämä kurssi jäi nähtävästi kesken 28.10.1944.

Keväällä oli alkanut vielä kurssi 7, joka oli vielä pahemmin vajaa.

 

Saivatko kurssin suorittaneet ikinä lentomerkkiä ? Lento- ja teoriaosat on arvosteltu ja niistä on todistus. Sen sijaan sotilaslentäjäsivu tai vastaava reserviläissivu on löydetyssä nipussa tyhjä ?

 

Jorma

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Hei Jorma. Ilmasotakoulun historiikista löytyy melkoisen varmasti vastaus. Se vaan ei ole juuri nyt lähellä, mutta voin katsoa sen läpi illalla. Muistan, että ainakin muutama Ohjaajakurssi 6:n oppilas oli mukana sodan jälkeen järjestetetyllä ns. Varusmiesohjaajakurssilla, jonka osa Ohjaajakurssi 7:n oppilaista kävi. Nämä oppilaat saivat lentomerkin.

 

Jukka

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kiitos Jukka etukäteen.

 

Kyseinen henkilö , jota etsin, on siis Veikko Juurikkaan kurssitoveri ja oikeastaan se, mitä pengon, on kurssi 6 yleensä . Tämä tuttavan isän kurssitoveri oli todennäköisesti tämä Juurikkaan suvun insinöörieversti Veikko Juurikas. Veikko Juurikas taas poseeraa eräässä netistä löytämässäni valokuvassa. Siinä kuvassa paljastetaan Siikakankaan muistomerkkiä. Siitä taas ilmenee tämä Ohjaajakurssi 6. Siis tälläista epäsuoraa päättelyä.

 

Sen verran saamassani opintokirjan otteessa on tietoa, että viimeinen lento  osalla oli jo 15.9.1944. Kurssi päättyi 28.10.1944 ja kotiutus oli sitten 9.11.1944. Kursilla on opintokirjan mukaan ollut 47 oppilasta.

Tämän kesken jääneen kurssin kohtalo kiinnostaa. Miksei myös muidenkin kesken jääneiden kurssien.

 

Sen sijaan yleinen triviakysymys (en siis tiedä) on :

 

Kuka ja milloin sai viimeisen vanhan lentomerkin ja kuka vastaavasti ensimmäisen uuden ?

 

Milloin koulutus taas alkoi ?

 

Yleesä foorumilla vastaus tulee hetkessä, nyt on ollut vaikeaa. Kysymykseeni helikopterien lennoista ja lentopäiväkirjoista ei tullut yhtään vastausta, mutta kun kaikki tieto ei toki oli netissä . Apua on kuitenkin löytynyt maamme museoista ja killoista ! Kiitos heille.

 

Jorma

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kullervo Virtasen ja K.J. Temmeksen laatima "Luettelo sotilaslentäjistä, joille on vuosina 1918-1944 annettu Suomen Lentomerkki", kertoo, että viimeisen myönnetyn lentomerkin (SLM) numero on 1227 (myönnetty 4.12.44). Viimeinen ohjaajakurssi joka sai vanhan hakaristi-lentomerkin oli OhjK5 (alkanut 16.6.43-). Laskin luettelosta että merkki myönnettiin 51:lle OhjK5:n oppilaalle (SLM n:ot 1176-1226).

 

Sen tiedän, että eräs OhjK8 (4.1.-20.12.1946) oppilaista sai uudenmallisen lentomerkin pvm:llä 11.12.46 numeroltaan 1247. Oppilaita oli kurssilla yhteensä 30.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Ohjaajakurssi 6:n oppilaista vain kaksi sai lentomerkin Varusmiesohjaajien jatkokurssilta, joka pidettiin Kauhavalla alkaen 6.8.1945.  Kurssi oli alunperin edelleen nimeltään Ohjaajakurssi 7, mutta ilmeisesti Valvontakomission vaatimuksesta tai painostuksesta nimi muutettiin uuteen muotoon. Ohjaajakurssi 7:lla olleista lentomerkin sai 10 oppilasta. Lentomerkit jaettiin 4.7.1946. Todistus ja lentomerkki on virallisesti päivätty 21.7.1946. Oppilaita oli kurssilla yhteensä 15, mutta osalla loppui palvelusaika ennen kurssin päättymistä.

 

Varusmiesohjaajien jatkokurssilta saivat seuraavat oppilaat tuolloin lentomerkin :

 

Ohjaajakurssi 6:

 

- M.Helanterä ja R.Grönvall

 

Ohjaajakurssi 7:

 

- Jorma Haltiala, Erkki Jaakkola, Erkki Kantonen, Esko Nuuttila, Lars Rehell, Leo Wikström, Carl Wrede ja Lauri Väisänen. Sekä myöhemmin kadetit Leo Falin ja Erkki Laaksonen.

 

Jukka

 

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kiitoksia Raimolle ja Jukalle !

 

Tuttavani isä siis siirtyi TKK:lle opintojen pariin ilman lentomerkkiä. Takana vähän yli 124 tuntia seitsämällä kaksitasoisella ja Pyryllä.

 

Näitä muitakin väliinputoajia on ollut . Eräs muistuu mieleen 1969. Syksyn 1969 lentoreserviupseeriporukka Kauhavalta ilmestyi Tikkakoskelle ja tämä siniasuinen porukka sai siellä koulutuksen meidän harmaiden III/69  viestimiesten naapurissa. Lentomerkkiä ei tullut ainakaan silloin. Joillekin kyllä myöhemmin. Jotenkin jäi mieleen,että kyse olisi ollut tuolloin rahapulasta ?

 

Jorma

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Pilvenveikkojen 30-vuotishistoriassa sanotaan vanhasta lentomerkistä seuraavasti (s.29): Vanha eli hakaristi-SLM on vv 1918 - 11.04.1945 annettu kaikkiaan 1628 henkilölle, joista ohjaajatutkinnon perusteella 1234, .... Nämä luvut ovat peräisin Kalle Temmeksen ja Kude Virtasen laatiman luettelon yhteenvedosta. Kuitenkin henkilöluettelosta löytyy viimeisenä numero 1227, 4.12.44 alik. Pentti Taavitsainen. Ketä nämä seitsemän puuttuvaa nimeä ovat, ja milloin he ovat merkkinsä saaneet, en ole onnistunut selvittämään.

Edelleen edellä mainitussa Temmes-Virtasen paperissa lainataan Ilmavoimien Esikunnan ilmoitusta 4/45, 15.3.45, jonka mukaan Ilmavoimien komentaja on 14.3.45 ilmoittanut Liittoutuneiden valvontakomissiolle Tasavallan Presidentin määränneen 8.3.45 uuden Ilmavoimien lentokoneitten kansallisuusmerkin (sinivalkorenkaat ilman hakaristiä). T&V toteavat: Näin voidaan katsoa, että vanha "HAKARISTI"-SLM:n historia päättyy 08.03.1945.

Uuden lentomerkin suunnitteli majuri Olavi Seeve. Pertti Seeven kirjoittamasta elämäkerrasta "Kenraalin elämä" poimin sivuta 123:"Silloinen majuri Olavi Seeve piirsi uudet merkit, erikseen ohjaajille sekä tähystäjille ja lentosähköttäjille. Tasavallan Presidentti hyväksyi ne 30.7.1945."

Tässä siis useampia päivämääriä joiden jälkeen todennäköisesti (4.12.44) tai ilmeisen varmasti (8.3.45) vanhaa lentomerkkiä ei ole ennä annettu, eikä uutta ennen 30.7.45.

Edellä oleva sen vuoksi, että yllä olevassa keskustelussa on harhauduttu alkuperäisestä kysymyksestä jo selvästi uuden merkin aikaan.

 

OJ

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Osmolle kiitos tarkasta täydennyksestä. Aika hyvä tietosuoja näissä lentomerkeissä näkyy olevan, kun kaikkia ei ole jäljitetty...

Uudemmat lienee vielä salaisempia.

 

Osaako Osmo tai joku muu näitä kursseja käynyt arvioida, miten paljon vajaaksi tuo kurssi 6 mahtoi jäädä ?

Lentämisen perusteet on varmaan opittu, mutta varmaan paljon muuta puuttui.

 

Jorma

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kiitoksia Raimolle ja Jukalle !

 

Tuttavani isä siis siirtyi TKK:lle opintojen pariin ilman lentomerkkiä. Takana vähän yli 124 tuntia seitsämällä kaksitasoisella ja Pyryllä.

 

Näitä muitakin väliinputoajia on ollut . Eräs muistuu mieleen 1969. Syksyn 1969 lentoreserviupseeriporukka Kauhavalta ilmestyi Tikkakoskelle ja tämä siniasuinen porukka sai siellä koulutuksen meidän harmaiden III/69  viestimiesten naapurissa. Lentomerkkiä ei tullut ainakaan silloin. Joillekin kyllä myöhemmin. Jotenkin jäi mieleen,että kyse olisi ollut tuolloin rahapulasta ?

 

Jorma

 

Uuteen lentomerkkiin tarvittavan koulutuksen läpikäyminen on vähimmilläänkin vaatinut 170 lentotuntia. Saattaa olla, että jollakin ohjaajakurssilla päästiin 40-luvun lopulla tällaiseen lentotuntien määrään ja lennettiin jopa tiettyjä suorituksia taistelukoneella, mutta yleensä 50-luvun alussa lentomerkki vaati varusmieskurssin lisäksi ainakin yhdet tai kahdet kertausharjoitukset tai kadettikoulun, kanta-aliupseerikurssin tai pitempiaikaisen palvelun tilapäisenä henkilökuntana. Todettakoon tässä kuitenkin, että 50-luvulla, jolloin konetilanne ilmavoimissa oli huonoimmillaan, mm omalta kurssiltani kadettikouluun lähteneet lensivät lentomerkkinsä Pyryllä, jonka silloin esikunnan päätöksellä katsottiin täyttävän vaatimukset. Tässä tulee mieleeni erään ystäväni veneessä näkemäni taulu:" Tässä veneessä tarjoillaan vain kalaruokaa. Hätätilanteessa myös kaurapuuro katsotaan kalaruoaksi."

 

OJ

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Isot kiitokset Osmolle !

Kertaamassa kaverini isä oli 1957. Lentämään ei enää päässyt...

Suihkukone oli kuulemma nähty.

 

Jorma

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Joudun heti tarkentamaan ylläkirjoittamaani. Selailin tuossa Ohjaajakurssi 8:n 50-vuotisjuhlajulkaisua vuodelta 1996. Sen alkusanoissa Börje Hjelm toteaa:"Kuitenkin tämä oli viimeisiä kursseja, jossa kurssilaiset saivat kurssin aikana lentää Suomen Lentomerkkiin oikeuttavat 150 tuntia. Saimme myös lentää kolmella sodanaikaisella rintamakonetyypillä: Fokker D.XXI, Fiat G50 ja Fokker C.X" Ilmasotakoulun historiassa1918-1981 todetaan (s.242): "Ohjaajakurssi 8:n oppilaat lensivät keskimäärin noin 160 tuntia ja Ohjaajakurssi 9:n oppilaat noin 170 tuntiaoppilasta kohden.... Kurssien päätyttyä oppilaille myönnettiin Suomen Lentomerkki ohjaajalle."

Edelleen ISK:n historiassa (s.200) mainitaan: "Lentosotakoulussa sai jatkosodan aikana peruslentokoulutuksen  (noin 140 tuntia) kaikkiaan 351 ohjaajaa. He jakautuivat eri kurssien kesken seuraavasti:

.......

Ohjaajakurssi 6  47 (oppilasta)

........

Peruslentokoulutuksen saaneet oppilaat Ohjaajakurssi 6 lukuun ottamatta saivat myös sota- ja taistelukonekoulutuksen Täydennyslentolaivue 35:ssä."

 

Edelleen sivulla 213:

 

"Välirauhan voimaantulo keskeytti lentokoulutuksen. Koulun johtaja esitti lokakuun alussa kurssilaisten lomauttamista toistaiseksi, mutta ainoastaan Ohjaajakurssi 6:n oppilaat lomautettiin kymmeneksi päiväksi lokakuun puolivälissä. Ohjaajakurssien 6 ja 7 sekä ohjaajien täydennyskoulutuskurssin koulutus katsottiin päättyneeksi 28. lokakuuta, ja niiden reserviläiset kotiutettiin marraskuun alussa."

 

Tätä tarkempaa tietoa ei ole nyt välittömästi saatavissa, mutta ilmeisesti Ohjaajakurssi 6:n oppilaat saivat max. 140 lentotuntia (vrt. avausviestin 120+). He jäivät ilman lentomerkkiä. Viimeinen vanhan lentomerkin saajaryhmä oli Ohjaajakurssi 5:n oppilaat heinä-syyskuussa 1944.

 

Edelliseen viestiin viitaten en malta olla lopuksi mainitsematta, että olin itse 1957 kertausharjoituksissa Porissa. Lensimme Viimalla, Stigulla ja Vihurilla sekä tutustumislennot Vampilla. Sain 1958 tammikuussa Ilmavoimien Esikunnasta ennakkovaroituksen toukokuussa odotettavissa olevista jatkoharjoituksista lähinnä Vihurilla ja Vampilla aloitettavaan varsinaiseen koulutukseen. Maaliskuussa Vihurit menivät kuitenkin lentokieltoon. Englantilainen Dick Martin kävi koelentämässä Vihuria ja ntoi siitä varsin mukiinmenevän lausunnon pienine huomautuksineen. Sitten loppuivat valtion rahat ja ilmavoimilta polttoaine, joten kertausharjoitukset peruutettiin, eikä kertausharjoituksia enää sen jälkeen järjestetty. Vuoden lopulla tulivat ensimmäiset Fougat, ja ilmavoimat muutti samoihin aikoihin koko koulutusstrategiaansa. Kertausharjoitusten kautta koulutettava hävittäjäohjaaja tuli nimittäin kolmanneksen kalliimmaksi kuin vakituisessa palveluksessa oleva, lähinnä runsaiden kertauslentojen takia, vuoden kahden välein järjestettävissä harjoituksissa. Päätös oli tietenkin järkevä vähäiset resurssit huomioon ottaen. Ilmavoimien johdossa kyllä todettiin, että jos voisimme ylläpitää esimerkiksi Sveitsin systeemiä, ja kutsua reserviläiset muutaman viikon välein esim. viikonloppuharjoituksiin, tilanne olisi toinen. Mutta, oli maamme köyhä ja siksi jäi. Riipaisevan läheltä siis meni!

 

OJ

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Pilvenveikkojen 30-vuotishistoriassa sanotaan vanhasta lentomerkistä seuraavasti (s.29): Vanha eli hakaristi-SLM on vv 1918 - 11.04.1945 annettu kaikkiaan 1628 henkilölle, joista ohjaajatutkinnon perusteella 1234, .... Nämä luvut ovat peräisin Kalle Temmeksen ja Kude Virtasen laatiman luettelon yhteenvedosta. Kuitenkin henkilöluettelosta löytyy viimeisenä numero 1227, 4.12.44 alik. Pentti Taavitsainen. Ketä nämä seitsemän puuttuvaa nimeä ovat, ja milloin he ovat merkkinsä saaneet, en ole onnistunut selvittämään.

OJ

Nuo puuttuvat nimet löytyvät samaisesta SLM-luettelosta jonkun matkaa viimeisen numeroidun lentomerkin (1227) jälkeen. Nimiä tosin onkin kahdeksan, kaikki ohjaajia! Lisätietona: 23.12.84 vahvisti kenraali H. lentomerkit kolmelle kadetille. Ei kuitenkaan itse merkkiä eikä todistusta. Numeroimattomat SLM:t (SLM pvm. 14.9.39) ovat myönnetyt vänrikeille Halmevaara, Pamppunen ja Järvelä. Heillä kaikilla on ohjaaja ja tähystäjätodistukset.

 

Lisäksi talvisodassa ennen kuin SLM oli ehditty myöntää, kaatuivat reservinvänrikit Liukkonen, Rintala ja Malmivuo. Jatkosodan aikana kaatui lentosotamies Niemelä ja alikersantti Rissanen joutui sotavangiksi, eivätkä ehtineet saada lentomerkkiä.

 

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Näinhän se ilmeisesti on. Vaihtoehtoja ei liene. Suhtauduin tietoihin kriittisesti, koska merkinnät listassa ristiriitaisia: ei merkkiä, ei todistusta, kahdeksan nimeä ja seitsemän kohdistamatonta numeroa etc. Kenraali H. on ilmeisesti silloinen päämajoitusmestari kenraalimajuri Ilkka Halonen.

 

OJ

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Luo uusi käyttäjätunnus tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään