Hannu Siivonen

Turku ja Heikkilän lentoasema 1918

9 viestiä aiheessa

Olisiko historiaharrastajilla kokoelmissa ilmakuvia/karttoja Aurajoen suun maisemissa sijainneen Vähä - Heikkilän lentoaseman olemuksesta elo- syyskuun ajoilta 1918 ?

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Heikkilän päärakennus oli komea jo tuolloin. Koko kasarmialue oli 1990-luvun lopulla melko varmasti Suomen kaunein kasarmialue. Iso lauma meitä tamperelaisia kävi armeijan siellä. Itse asiassa taisimme olla suurin ulkoturkulainen porukka ainakin 1997-1998.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Jouni Halmen kuviin saisi varmaan hyvin päivityksen, hallien takana olevan rakennuksen harjakaiset taitaa olla menossa kun lippu nostettu salkoon vaikka on keskeneräinen.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Jouni Halmen kuviin saisi varmaan hyvin päivityksen, hallien takana olevan rakennuksen harjakaiset taitaa olla menossa kun lippu nostettu salkoon vaikka on keskeneräinen.

 

Jep. Yksi päivitys tulee heti. Minun laittamani eka kuva on selvästi rajattu samasta kuvasta kuin Jounin toinen kuva. Silloin harjannostajaiset on pidetty siis kesällä 1918!

 

Jukka

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Venäjän Itämerenlaivaston vesilentoasema perustettiin 1915 kesällä St. Kaarinaan, josta myöhemmin tuli Vähä-Heikkilä. Lentoasema joutui valkoisten haltuun 12.4.1918.

 

Sisäministeriön sivulla kerrotaan, että keväällä 1918 lippuasiaa käsiteltiin eduskunnassa. Perustuslakivaliokunnan ehdotuksesta hyväksyttiin 27.5. ehdotus sinivalkoisesta ristilipusta. Laki lipusta julkaistiin kaksi päivää myöhemmin. Ehkäpä kuvassa näkyvä liputus johtui vain siitä riemusta, sillä harjakaisista ei ainakaan ole kyse. Keskeneräinen rakennus on jäänyt venäläisiltä, siitä oli tarkoitus tulla upseerirakennus. Todennäköisesti rakennus purettiin keskeneräisenä pois. Ilmailuvoimat ei vuotta kauemmin Heikkilässä pysynyt kun Itämeren jalkaväkirykmentti N:o 1 otti paikan osittain väkivalloin kokonaan haltuunsa, ja lentojoukot muuttivat Santahaminaan.

 

Jounin kuvan (missä siviilipukuisia miehiä liikkuu uudenkarhealla laiturilla) kuvausajankohtaa olen aikoinaan miettinyt. Löysin silloin kaksi asiakirjaa joiden perusteella sain jonkinmoisen aikajanan: Ajalla 30.6.-6.7.1918 Turun Lentoasemalla on rakennettu laitureita (sitähän tehdään kuvassakin) ja korjattu lentokoneiden puuosia. Toinen koskee noita siviilipukuisia asevelvollisia: 13.7.1918 laittoi Lentopäällikkö Seber kaikille lentoasemille tiedon, että joukko-osastoissa tulee nyt heti jaettavaksi seuraava määrä vaatteita: koko mieslukumäärälle lakit, puolelle kesäpuku, 1/3 saappaat. Lisäksi kaikki saivat myös 1x alusvaatteet. Kalsareita ei kuvassa näy, mutta eipä juuri kaikille jaettuja sotilaslakkejakaan. Siis heinäkuu 1918.

 

23.7.1918 raportoitiin Turun Lentoasemalta karanneen yhteensä 50 asevelvollista, joista 18 tuli takaisin. Karkaaminen armeijasta on ollut verrattain yleistä. Syitä on mm. muonitus- ja majoitusvaikeudet, "punainen kiihotus", "koti-ikävä" ja tottumattomuus kasarmielämään.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

width=800 height=502http://4.bp.blogspot.com/-IwADSjAX97M/VfBuZE92RtI/AAAAAAAABnA/jSRtmyD0T24/s1600/v%25C3%25A4h%25C3%25A4-heikkil%25C3%25A4n%2Blentoasema%2B1918.jpg[/img]

 

Vähä-Heikkilän lentoasema ilmakuvassa 1918.  Kuva Aarne Bremer, Ilmavoimien osallistuminen Suomen vapaussotaan v.1918, Otava 1934  sivulla 162

 

Löytyipä toinenkin ilmakuva alueesta - muistikuva oli yhtä suttuinen kuin oheinen  kuvakin - Lentopaikan sijainti  selviää tästä melko hyvin  - Aurajoen suu avauuu vasemmalla.

Kuvan alalaidassa rantaniitty/rantakaista johon Lentoaseman päällikön, saksalaisen luutnantti von Bülow-Bothkamp´in ohjaama ja meriväen luutnantti Willy Blanckín Friedrichshafen suistui moottori-ongelmien seurauksena. Pakkolasku myötätuuleen ei yltänyt takaisin Hirvensalon salmeen, vaan kone suistui Hirvensalon rantaviivalle. Molemmat lentäjät menettivät henkensä.

syynä lienee ollut tekninen vika. Ohjaaja oli kokenut taistelulentäjä - pudottanut maailmansodassa (länsirintamalla)  neljä vastustajaansa.

 

Tapahtuma-aika oli sunnuntai-aamu klo 08.40  11.elokuuta 1918. Kone Friedrichshafen FF.33. E   tunnukseltaan  S.58/18

 

Vähä-Heikkilän lentoasemalla koulutettiin ohjaajia ja tähystäjiä.  Ohjaajakoulutukseen oli käytössä yksi Fiedrichshafen. Kouluttajina toimivat Ilmarisen veljekset, punaiselta puolelta, Venäjältä loikanneet Igor Zaizewsky, joka otti Suomessa nimekseen Erik Ilmarinen, Oleg Zaizewsky= Otto Ilmarinen. Molemmat lentoupseerit kapteeneita. 

 

Vähä-Heikilässä ohjaajakoulutukseen käytettiin myös lentovenettä.  Tähystäjäkoulutukseen oli käytettävissä yksi Farman.

Lentovene-kouluttajana mainitaan Michel Sablovic, joka tunnettiin Suomessa nyt nimellä Heikkinen.  Tähystäjäoppilaita lennätti Mihail Safonov= Mikko Vuorenheimo.

 

Kouluttajat olivat siis venäläisiä lentäjiä. Vaikka heihin suhtauduttiin aluksi epäilevästi, antoi Ilmailuvoimien päällikkö, saksalainen Hauptman Seber heistä hyvin myönteiset lausunnot heidän osoittautuessa  "täysin luotettaviksi ja valkoisiksi mieleltään".

 

Traagisia elementtejäkään ei tullut lentokouluttajien elämästä puuttumaan. Puolustusministeriö petti lupauksensa. Lentäjien saapuessa Suomeen, heille luvattiin 25.000 Smk korvaus ( 2015 rahanarvon mukaan suhteutettuna 8. 715 euroa ) mukanaan tuomistaan lentokoneista.

 

Vielä syksyynkään 1918 mennessä ei sovittua korvausta kuulunut   - Vuorenheimo Ukrainalaisena palasi kotimaahansa.Täällä, Kievissä hän jäi  punaisten vangiksi ja surmattiin.  Heikkinen joka oli anonut viikon lomaa käydäkseen salateitä punaisessa  Pietarissa, tunnistettiin hänen liikuttuaan entisen lentoasemansa lähistöllä - kertomusten mukaan suorastaan revittiin, eikä siten koskaan palannut .

Ilmarisen veljekset eivät hekään saaneet palkkiotaan, ei myöskään heille, sen paremmin kuin muillekaan lentäjäkoulutajille luvattua Suomen kansalaisuutta. Ilmarisen veljekset haetiin poliisivoimin ja karkotettiin maasta.  Passittomina ja isänmaattomina oleville veljeksille järjesti ent. ohjaajaoppilas  rahaa siirtyä Amerikan kautta Siperiaan. Tukholmaa pidemmälle he eivät kuitenkaan koskaan päässeet poliittisten vehkeilijöiden takia.  Matka vaihtui 8 vuoden kuritushuonetuomioon. Viisi vuotta ehti kulua kunnes kuningas armahti hyvän käytöksen ansiosta lentäjät.   Otto Ilmarinen toimi tämän jalkeen auto-ajurina eli taksikuskina Tukholmassa. Parisen vuotta myöhemmin veljesten jäljet johtivat Pariisiin saman ammatin merkeissä.       

 

                                                                                                                             

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Luo uusi käyttäjätunnus tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään