Guest mcola727

Spearair tietoa kenelläkään?

330 viestiä aiheessa

Tarkoittaako Pekka näiden juttujen julkaisu tässä vaiheessa nyt sitä, että kirjasi ei koskaan mene painoon? Vai onko kysymyksessä jopa opuksen ennakkomarkkinointi ;)

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Topi:

Tuskinpa Spearair-kirja koskaan menee painoon minun toimestani. Mielestäni sisältö ei ole kirjan arvoista. Eikä vanha enää jaksa. Jos joku jaksaa työstää, tällä Forumilla esillä ollut materiaali on vapaata riistaa.

Kalevi Keihänen on haudattu Turun Vasaramäen hautausmaalle. Pitäisi kyllä käydä haudalla muistelemassa ärhäkkää pomoani.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

"Alkon analyysit"

Alkosta soitettiin eräänä päivänä.

- Me olemme kuulleet siitä Keihäsen pontikasta. Haluaisimme tehdä siitä analyysin. Voisitteko toimittaa näytteen tuotteesta?

"Tottahan toki", vastasin. Olinhan jo silloin Alkon kanssa liikesuhteessa ja Alkon asiakas. "Paljonkos sitä tarvittaisiin näytteeksi?"

- No ajattelimme 96 pulloa.

Melkein tukehduin kahviini. Mutta toisaalta: Tuotteessahan ei ollut suunnattomia taloudellisia arvoja liossa, Alkolla oli oikeus ostaa tax-free-alkoholia, henkilökunnan kesäjuhlien aika oli tulossa – joten mikäpä siinä. Alkolaiset saivat 96 pulloa pontikkaa analyysiä varten.

Jonkun viikon kuluttua soitin ja kysyin analyysin tuloksia.

- No nyt en juuri muista mitä, mutta jotain siinä oli ihmeellistä, vastasi alkolainen.

Sen parempaa "analyysia" en koskaan saanut. Olisiko se ollut ihmeellistä, että pontikka meni päähän?

 

 

Muokattu: , käyttäjä: Pekka Suuronen
3 henkilöä tykkäävät tästä

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

"Taidetta"

         Kun Kalevi hankki helikopterin, oli sillä tietysti mukava syyhkäistä sinne ja tänne. Laskeutuakin sopi lähes minne vain.

         Eräs matka suuntautui Lappiin. Siitä kehittyi kosteahko. Paluumatkalla rupesi Kaleville pukkaamaan morkkis päälle. "Kun ei siellä Särestössäkään (Kittilässä) tullut käytyä."

         Kopterin ohjaaja RRR piti huulensa napitettuina. Tavaratilassa kun oli 30 000 mk:n edestä Reidar Särestöniemen tauluja.

 

 

1 henkilö tykkää tästä

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

"Mistä olet tullut?"

          Houkuttelin vanhan koulukaverini JJJ:n talousjohtajaksi Spearairiin. Hänellä oli takanaan monia palvelusvuosia Vientikunta Munassa samoissa tehtävissä.

         Kalevi Keihäsen pitkäaikainen henkilökohtainen neuvonantaja ja konsultti, varatuomari Martti "Palmu" Palmujoki tuli Madridista käväisemään Spearairin toimistossa. Hän oli tietysti kiinnostunut henkilöstä, joka istuu talouden päällä.

- Mistäs sinä olet tullut?" hän uteli JJJ:lta.

        "Munasta", kuului vastaus.

         Palmulla rupesi naama punoittamaan.

- Kyllä minä sen tiedän, mutta tarkoitin, että mistä yrityksestä sinä olet tullut?

         No, laukesi sekin lopulta ja osattiin päälle nauraakin.

 

Muokattu: , käyttäjä: Pekka Suuronen
1 henkilö tykkää tästä

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

"Luostarissa"

         Pantiin firma kiinni ja lennettiin Zadariin, silloiseen Jugoslaviaan, viettämään lentoyhtiön yksivuotispäiviä. Eräänä päivänä ohjelmassa oli vesibussiretki järvellä, jonka eräänä käyntikohteena oli saaressa sijaitseva luostari. Meitä varoitettiin etukäteen pukeutumisetiketistä. Eritoten naisilla piti olla pitkähihaiset puserot ja pitkähelmaiset hameet. Miehiltä shortsit olivat "no-no". Muuten tulisi käytösvirhe.

          Kun vesibussi lähestyi luostarisaaren laituria, eräs retkikunnan jäsen siipaisi yltä kaikki vaatteensa ja hyppäsi veteen. Ui sitten rantaan.

          Käytösvirhe tulikin ja siitä kyllä kuultiin niin että korvat soivat.

         Varmuuden vuoksi on mainittava, ettei tekijä ollut spearairilainen, vaan sidosryhmäläinen. Vieläpä arvokkaan tahon edustaja. Alkoholilla oli - yllätys, yllätys - osuutta asiaan.

- - -

          Haluan tähdentää, ettei Spearair ollut pelkästään leipää, sirkushuveja ja kosteita asioita. Se oli pääsääntöisesti raakaa duunia ja pitkää päivää. Se duuni ei vain ole jäänyt sillä lailla mieleen kuin jotkut huvittavat episodit.

         Ihminen unohtaa aktiivisesti raa'at asiat kuten 16-tuntiset työpäivät – onnekseen – ja muistelee mielellään tällaisia anekdootteja.

 

 

 

1 henkilö tykkää tästä

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

"Tarkkuuslasku pellolle"

         Spearairin Lentokerho r.y. koulutti jäsenistään 17 uutta lentäjää vuosina 1973 – 1974. Nuori mekaanikko MMM oli lähdössä koulutusvaiheen yksinlennolle keväällä 1973 Helsinki-Vantaan lentoasemalta. Vain muutama kilometri kiitotie 22 kynnykseltä tapahtui kohtuullisen harvinainen tapaturma, jossa kerhon Rallye Club MS.880:n potkurin toisesta lavasta irtosi n. 20 cm:n pala. Jälkeenpäin selvisi, että alumiininen potkuri oli joskus edellisen omistajan aikana osunut jäähän ja taipunut, sitten jälkeenpäin suoristettu. Kyseessä oli siis selvä väsymismurtuma.

         Kun potkurista lähtee 20 cm, lähes parin kilon pala, aiheuttaa se suunnattoman epätasapainon. Koko kone rupeaa tärisemään siihen malliin, että se hajoaa pikapuoliin ilmassa. Ohjaaja veti ripeästi tehot tyhjäkäynnille ja teki salamannopean päätöksen pakkolaskusta edessä olevalle pellolle. Mittareistakaan ei enää näkynyt mitään johtuen valtavasta tärinästä, joten ohjaaja päätteli koneen nopeuden johtoreunan aerodynaamisten solakkojen asennon perusteella. Nopeusmittari on lentokoneen tärkein mittari.

         Nuori ohjaajaoppilas, jolla oli vasta alle 30 lentotuntia takanaan, pisti OH-SCS:n pellonsaralle taidolla, joka olisi saanut vanhan lentokapteenin vihreäksi kateudesta. Sarka oli jälkikäteen tehdyissä mittauksissa 161 metriä pitkä, josta oppilas käytti 147 metriä. Saran molemmissa päissä oli oja, johon koneen laskuteline olisi tuhoutunut. Nyt MMM jätti saran molempiin päihin muutaman metrin mustaa peltoa.

         Kun kone jäi täysin ehjäksi, se lennettiin pellolta potkurin vaihtamisen jälkeen. Sekin oli temppu sinänsä. Ohjaajana toimi tällöin Spearairin lentoperämies ja lentokerhon kouluttaja KKK. Onneksi kyseessä oli STOL-kone (Short Take-off and Landing = lyhyen lasku- ja nousumatkan vaativa kone) jolle naurettavan lyhyt 160 metrin starttikiito pehmeältä pellolta  riitti.

        Tämä lentokone tuhoutui sittemmin Närpiössä. Olen kirjoittanut siitä tässä säikeessa.

 

Muokattu: , käyttäjä: Pekka Suuronen
1 henkilö tykkää tästä

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

"Vodkaa"

         Ostin Puolasta Polmos-nimiseltä yhtiöltä Krakus-merkkistä vodkaa koneiden tax-free-myyntiin. Siihen aikaan vodka oli suomalaisten ”valkoviiniä”, jota menikin kaupaksi vallan pirusti.

         Silloinen Alkon Rajamäen tehdas sai ilmeisesti asian tietoonsa ja he halusivat tehdä kilpailevan tarjouksen. "Markka kaksikymmentä penniä pullo", kuului tarjous.

       - No way, sanoin minä. "Yhdeksänkymmentäviisi penniä, tai kauppoja ei synny." Kilpailuttaminen oli pelin henki. Maksoimme hieman enemmän puolalaisesta vodkasta kuin tarjoukseni oli.

         Kului muutama päivä ja Alkosta soitettiin.

        - Olkoon sitten yhdeksänkymmentäviisi penniä, mutta te maksatte rahdin. "No way", pysyin kovana. "Tavaran pitää olla vapaasti lentoasemalla varastossamme."

         Taas muutama päivä ja Alkosta soitettiin. "Olkoon sitten vapaasti lentoasemalla, koska meidän kuorma-automme tulevat muutenkin Finnairilla käymään."

         Siitä päivästä lähtien oli Spearairin koneissa sekä suomalaista että puolalaista vodkaa.

1 henkilö tykkää tästä

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

"Viskiä!"

          Kalevi Keihäselle maistui toisinaan häppä liiankin hyvin, joten hän päätti raitistua. Kalevi oli ollut jo kolme viikkoa kuivilla.

         Eräänä kesänä lennettiin Spearairin Agusta-Bell 206B helikopterilla TTT:n kesäpaikalle Ikaalisiin. Yritettiin laskeutua kesämökin laiturille kun ei muutakaan paikkaa löytynyt. Toinen jalas jäi kuitenkin tyhjän päälle. Helikopteri tietysti kellahti siitä kyljelleen järveen. Kun roottorin lavat osuivat veteen, kone meni totaaliseen lunastuskuntoon.

         Helikopterin pilotti RRR jäi paremmalle puolelle ja hän pääsi ensin ulos. Kalevista jäi veden pinnalle kellumaan pitkät hiukset, joista tarraamalla pilotti veti pomon kuiville. Mutta vain väliaikaisesti.

         Kun keuhkot oltiin saatu vedestä tyhjäksi, Kalevi karjaisi ensisanoikseen: "Viskiä!" Ja sitten asia kääntyi viihteen puolelle pitkäksi aikaa.

1 henkilö tykkää tästä

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

"Konjakkia"

         Vietettiin saunailtaa Sipoon Spjutsundissa. Minulle tarjottiin pullon suusta Hennessyn konjakkia. Olin valinnut raadin avustamana ─ OOO, PPP, EEE ja RRR ─ Spearairin konjakkimerkiksi ranskalaisen Bisquitin. Rupesin suurella suullani - olinhan sentään yrityksessä alkoholin sisäänostaja ja suuri valkoinen päällikkö - selittämään että on se Bisquit sentään pehmeämpää kuin tämä Hennessy.

         Tarjoaja oli lentomekaanikko KKK. Hän jaksoi kuunnella uhoamistani kiitettävällä kärsivällisyydellä. Lopulta häneltä kuitenkin paloi käämi ja hän totesi yksikantaan: "Kyllä se on Johnny Walkerin viskiä. Täytin sen tuohon Hennessyn taskumattipulloon juuri ennen tänne lähtöämme."

         Tämän jälkeen en ole juuri pitänyt suurta ääntä eri huimausjuomien makueroista tai oman kieleni makuhermoista. En ainakaan, jos ennen maistiaistilaisuutta on jo keritty nauttimaan muutakin.

1 henkilö tykkää tästä

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla
10 tuntia sitten, Pekka Suuronen kirjoitti:

"Viskiä!"

          Kalevi Keihäselle maistui toisinaan häppä liiankin hyvin, joten hän päätti raitistua. Kalevi oli ollut jo kolme viikkoa kuivilla.

         Eräänä kesänä lennettiin Spearairin Agusta-Bell 206B helikopterilla TTT:n kesäpaikalle Ikaalisiin. Yritettiin laskeutua kesämökin laiturille kun ei muutakaan paikkaa löytynyt. Toinen jalas jäi kuitenkin tyhjän päälle. Helikopteri tietysti kellahti siitä kyljelleen järveen. Kun roottorin lavat osuivat veteen, kone meni totaaliseen lunastuskuntoon.

         Helikopterin pilotti RRR jäi paremmalle puolelle ja hän pääsi ensin ulos. Kalevista jäi veden pinnalle kellumaan pitkät hiukset, joista tarraamalla pilotti veti pomon kuiville. Mutta vain väliaikaisesti.

         Kun keuhkot oltiin saatu vedestä tyhjäksi, Kalevi karjaisi ensisanoikseen: "Viskiä!" Ja sitten asia kääntyi viihteen puolelle pitkäksi aikaa.

Spearairilla oli v. 1974 käytössä AB 206B OH-HIF. Tämä oli käytössä Suomessa ainakin vuoteen 2009 asti...

Millehän kopterille turma ja lunastuskuntoon meneminen tapahtui?

 

1 henkilö tykkää tästä

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla
1 tunti sitten, Juha Ritaranta kirjoitti:

Eiköhän se tuolle OH-HIF:lle sattunut, vaurioitui pahoin, mutta korjattiin kumminkin.

Kirjojen mukaan OH-HIF oli 1974 puolisen vuotta Spearairin operoima mutta vaurioitumisesta ei mainita mitään....

Markku

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Spearairin konkurssi alkoi toukokuun puolessavälissä 1974 pari viikkoa Keihäsmatkojen jälkeen. Tämä onnettomuus tapahtui (?) käsittääkseni jo ennen kuin tulin ekaan kesäduuniin Spearairiin toukokuun alussa 1973 (tai sitten kesällä 1973) eikä kopteri ollut yhtiön väreissä kuten OH-HIF vaan Helikopteripalvelun. 

Rodney

P.S. Luotettavan tarinan mukaan kyseinen lentäjä RK pyysi kerran vuonna 1973 selvityksen Jet Rangerillä yhtiön hallilta terminaalin portille jossa Mimmi tai Jätkä oli ja vei osan miehistöä kopterilla kasin vierelle.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Toisaalla tässä ketjussa kerrotaan saman tapaista tarinaa OH-CFH:sta, joka siis oli Spearairin (omistuksessa?/hallinnassa? ollut) Cessna A185E Skywagon; voisiko kyse olla samasta tapauksesta? Oli koneessa sitten kiinteät tai pyörivät siivet :laugh:

 

Muokattu: , käyttäjä: Tauno Hermola

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Elokuvassa "Meiltähän tämä käy" vuodelta 1973 lennetään OH-HIE  -kopterilla (Keihäsmatkat -teksti kopterissa) hotelli Hesperian katolta. Elokuvan juonen mukaan Pentti Siimeksen esittämällä hahmolla on kiire Valkeakoskelle yhtiökokoukseen ja Pekka Autiovuoren esittämä "Kalevi Keihänen" -hahmo järkkää helikopterikuljetuksen.  

Kuvassa kopteri, lentäjä, Leo Lastumäki ja muuta silmänruokaa:

http://www.elokuvauutiset.fi/site/images/sf3/meiltahantamakay4.jpg

 

 

Muokattu: , käyttäjä: Simo Lallukka
typo

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla
2 tuntia sitten, Juha Ritaranta kirjoitti:

Se laiturilta järveen kipattu kopteri oli kuitenkin OH-HIF.

Saitko selville milloin?

Rodney

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla
20.10.2017 at 20.42, Jorma Kosonen kirjoitti:

P.S. Luotettavan tarinan mukaan kyseinen lentäjä RK pyysi kerran vuonna 1973 selvityksen Jet Rangerillä yhtiön hallilta terminaalin portille jossa Mimmi tai Jätkä oli ja vei osan miehistöä kopterilla kasin vierelle.

Rodney

Tuohon aikaan Helsinki-Vantaalla oli (ällistyttävästi) puute ruokapaikoista. Oli vain EFHK:n pääravintola ("Lentoravintola"), jota pidettiin kalliina ja ehkä vähän turhan fiininä duunareille. Finnairilla oli tietysti oma kanttiininsa, mutta spearairilaisilla ei ollut sinne pääsyä. Helsinki-Malmilla (EFHF) oli edullisempi kuppila. Ainakin kerran olin mukana kun pakattiin AB206 täyteen pokaa ja RRR lensi meidät Malmille.

Muutaman kerran lensin itsekin - lupakirjan saatuani - lentokerhon koneella OH-SCS tämän legin. Lentopäiväkirjan mukaan lento kesto 10-12 min., mutta tähän on liitetty (laillisesti) rullaukset. Todellinen lentoaika ehkä 5-6 minuuttia. Mutta pelin henki oli kasvattaa tiimaa, jotta olisin saanut sen 50 h KLA täyteen, minkä Finnair silloin vaati ohjaajaoppilailta Finnairin Ilmailuopistoon.

Siinä kävi v. 1974 niin, että oli 800 hakijaa, joista 30 otettiin. Minä olin numero 32. Tuli kirje kotiin ja ilmoitettiin että olin 2. varasijalla. Hassusti kirjeessä ilmoittettiin noiden 30 hyväksytyn nimet. Tiesin silloin, että ainoa mahku päästä ohjaajaksi olisi keilata luettelosta pari nimeä. En sitten lähtenyt sille linjalle, vaan edistin muunlaista uraa. Seuraavana vuonna olin jo vuoden yli-ikäinen hakemaan (silloin oli 28 vee yläraja).

Onhan sitä joskus pohtinut että jos...ja kun...  Mutta sitten aina muistutan itselleni, että parempi katsoa eteenpäin kuin taaksepäin.

- - -

Muistissa on, että Malmin kuppilassa jotkut ihailivat silmät teevateina, että "...tulet Helsinki-Vantaalta. Siellä on varmaan vilkasta."

Kissanmunat. Noina vuosina Malmin operaatiomäärä oli kaksinkertainen verrattuna Helsinki-Vantaaseen. EFHK oli silloin nukkukenttä EFHF:ään verrattuna. Sitä paitsi, kun oli tottunut lentämään EFHK:n 3300 x 60 m kiitotieltä, Malmin 1280 x 30 m kiitotie aiheutti lähes paniikkireaktion.

Muokattu: , käyttäjä: Pekka Suuronen
2 henkilöä tykkäävät tästä

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Finnairin (ainakin tekniikassa) kuppilathan olivat osuuskuntatyyppiä, ja periaatteessa vain osuuskunnan jäsenet saivat käydä niissä. Toki poikkeuksiakin oli, eikä sitä hommaa valvottu tietääkseni mitenkään.

Prankkarilla kävimme aina silloin tällöin, vaihteen vuoksi. Ihan hyvä ja edullinen paikka (omat kokemukseni noin 1990 > eteenpäin).

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

EFHK:n radioliikenne v. 1973

...oli jotain toista kuin nykyään. Olin lähdössä koululennolle opettajani RRR:n luotsaamana. Spearairin toimistolta (silloinen kaarihalli) ja työpulpetiltani koulukoneelle oli vain noin 30 m matka. Kätevää!  Mutta toisaalta toimistolta oli melko pitkä rullausmatka kiitotielle 22,

Radiossa oli rullausselvityksen jälkeen aivan hiljaista, kunnes:

- Onks sulla RRR ollut kiireitä?

"Ei tässä nyt mitään pirumpia", opettajani vastasi.

- Oisko sulla aikaa lentää mulle tarkkari, kysyi lennonjohtaja.

"Totta kai. Mä soitan sulle kunhan saan kalenterini nenän eteen."

Muokattu: , käyttäjä: Pekka Suuronen
1 henkilö tykkää tästä

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Luo uusi käyttäjätunnus tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään