Guest helopilot1

Ultralentämisen vaarallisuus (oli:ultra lankoihin)

46 viestiä aiheessa

:-[ :-X.......Näillä evväillä. Eikä mee Tepsilläkään kovin vahvasti. No, ei liene suuri yllätys ;D

 

Aijoo ja ihan vaan selvennykseksi: Mä en sitten todellakaan aloittanut tätä ketjua vaikka Vappula yrittääkin saada tän näyttämään siltä, että olen ensimmäisenä tuomitsemassa koko ultrailu-toiminnan. Perkele.

 

edit: jaoin aiheen kahteen eri osaan...Teemu

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Ehkä tässä tapauksessa "syyllinen" ei ole nimenomaan ultratoiminta. Sähkölankoja on varsinkin vastavalossa vaikea havaita, ja ne ovat uhka kaikille lentoharrastajille, koptereista kuumailmapalloihin.

Luin lehdestä, että Ruotsissa pohditaan vakavasti sitä, voitaisiinko sähköjohdot siirtää maan alle. Syy ei kuitenkaan ole ilmailulle aiheutuva vaara, vaan se, että myrskyssä kaatuvat puut katkovat sähköjohtoja ja aiheuttavat pahoja katkoksia, myös Suomessa...Kaikkien voimajohtojen vetäminen maan alle on vain älyttömän kallista puuhaa.

Ilmailijoiden on syytä pitää varansa myös jatkossa. Niitä voimajohtojahan on myös Malmin kentän ympäristö täynnä.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Joo, totta turiset..Paras tapahan havannoida nämä sähkölinjat on se, että katselee rannalta tolppia. Jos kahta puolen rantaa on tolpat, on myös todennäköisesti piuha siinä välissä.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Taitaa tuo lentäminen olla melko vaarallista puuhaa... :-[

 

On toki. Mutta jos taas puhutaan yleisemmin paljon parjatusta "kevytilmailusta" niin jotenkin pistää silmään lähes kaikissa tapauksissa nuo onnettomuuteen johtaneet tekijät. Lähes kaikissa onnettomuuksissa taustalla on tekijä joka johtuu omasta arviointivirheestä eikä mistään teknisestä viasta.

Joten eikös siitä voisi vetää näin stetsonista sellaisen johtopäätöksen, että käytännön lentotuntien määrä on aivan liian pieni ennenkuin saa pahvi.

 

Autokoulussakin on ajotunteja samaa luokkaa :-X

 

Tämä jäi erityisesti mieleen:

198/2003 (OTK C7/2003L)

Ultrakevyt lentokone suoritti lentoonlähtöä epätasaiselta peltokentältä myötätuulessa täysillä laipoilla. Kone sakkasi ja syöksyi maahan, lentäjä ja matkustaja loukkaantuivat vakavasti.

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

On toki. Mutta jos taas puhutaan yleisemmin paljon parjatusta "kevytilmailusta" niin jotenkin pistää silmään lähes kaikissa tapauksissa nuo onnettomuuteen johtaneet tekijät. Lähes kaikissa onnettomuuksissa taustalla on tekijä joka johtuu omasta arviointivirheestä eikä mistään teknisestä viasta.

Joten eikös siitä voisi vetää näin stetsonista sellaisen johtopäätöksen, että käytännön lentotuntien määrä on aivan liian pieni ennenkuin saa pahvi.

 

Tämä jäi erityisesti mieleen:

198/2003 (OTK C7/2003L)

Ultrakevyt lentokone suoritti lentoonlähtöä epätasaiselta peltokentältä myötätuulessa täysillä laipoilla. Kone sakkasi ja syöksyi maahan, lentäjä ja matkustaja loukkaantuivat vakavasti.

 

 

Tässä tapauksessa tosin ei ollut lentotuntien vähäinen määrä syynä (17000 h kok.aika ja ao.ilma-alustyypillä 77 h) eli perusteet oli varmasti hallussa. Tuossa vähän ylempänä on linkki minun postauksessa Ilmailu.org:in palstalle. Jotenkin sen perusteella tuntuu, että ultralentäjät haluavat niiltä laitteilta enemmän kuin mitä ne voivat antaa.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

17000h total time ja lähtee myötätuuleen täysillä laipoilla... ? Kyseessä oli ilm. joku ammattilentäjä, joka harrastuksenaan lensi myös ultrilla ?

 

Oisko ko. onnettomuudesta tarkempaa selostusta jossain ?

 

Tero

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Siis kyseessähän nyt ei ole sama onnettomuus mistä nyt puhutaan. Otin tuon Ikaruksen myötuulinousun vaan ihan esimerkkinä...

 

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Tässä tapauksessa tosin ei ollut lentotuntien vähäinen määrä syynä (17000 h kok.aika ja ao.ilma-alustyypillä 77 h) eli perusteet oli varmasti hallussa.

 

Täydet laipat myötätuuleen... Ei varmasti ole perusteet hallussa. Kokemus on aika yliarvostettua verrattuna asioiden ymmärtämiseen ja kykyyn ottaa huomioon erilaisten asioiden vaikutukset. Tuo siis pätee ihan yleisesti kaikkeen...

Tosin tuota kyseistä tapausta en sen kummemmin tunne, mutta mutuna sanoisin, että sen on PAKKO olla joku arviointivirhe, tms... ei kai kukaan tarkoituksellisesti voi lähteä täysillä laipoilla nousua yrittämään (varsinkaan myötätuuleen), elleivät ne ole jumineet, tms... No pointti vaan oli, että tuohon kokemukseen nähden kuullosti aika hassulta...

 

ja edit: Kyllä kylmää kun lukee tätä: [OTK:n sivuilta] Lentoonlähtösuunta oli ylämäkeen ja myötätuuleen, lentokone oli ylipainoinen, pellon pinta oli epätasainen suhteessa lentokoneen pyörien kokoon, ohjaaja valitsi laskusiivekkeet täysin alas sekä moottorin maksimiteho oli todennäköisesti pienentynyt aikaisemman iskuvaurion vuoksi

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

ja edit: Kyllä kylmää kun lukee tätä: [OTK:n sivuilta] Lentoonlähtösuunta oli ylämäkeen ja myötätuuleen, lentokone oli ylipainoinen, pellon pinta oli epätasainen suhteessa lentokoneen pyörien kokoon, ohjaaja valitsi laskusiivekkeet täysin alas sekä moottorin maksimiteho oli todennäköisesti pienentynyt aikaisemman iskuvaurion vuoksi

 

Juuri keissi tämä pisti kaikkien joukosta niin paljon silmään, että piti ottaa se esimerkiksi. Jos ei ole tapahtunut suurta arviointivirhettä niin sitten on kyllä ollut pilotilla aivot narikassa ja pahasti... ???

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Täydet laipat myötätuuleen... Ei varmasti ole perusteet hallussa. Kokemus on aika yliarvostettua verrattuna asioiden ymmärtämiseen ja kykyyn ottaa huomioon erilaisten asioiden vaikutukset. Tuo siis pätee ihan yleisesti kaikkeen...

Tosin tuota kyseistä tapausta en sen kummemmin tunne, mutta mutuna sanoisin, että sen on PAKKO olla joku arviointivirhe, tms... ei kai kukaan tarkoituksellisesti voi lähteä täysillä laipoilla nousua yrittämään (varsinkaan myötätuuleen), elleivät ne ole jumineet, tms... No pointti vaan oli, että tuohon kokemukseen nähden kuullosti aika hassulta...

 

ja edit: Kyllä kylmää kun lukee tätä: [OTK:n sivuilta] Lentoonlähtösuunta oli ylämäkeen ja myötätuuleen, lentokone oli ylipainoinen, pellon pinta oli epätasainen suhteessa lentokoneen pyörien kokoon, ohjaaja valitsi laskusiivekkeet täysin alas sekä moottorin maksimiteho oli todennäköisesti pienentynyt aikaisemman iskuvaurion vuoksi

 

Eiköhän 17000 tunnissa tule lentämisen perusteet selväksi. Itsekkään tapausta sen kummemmin tuntematta, uskoisin että kaveri tiesi koneen olevan ylipainossa jne..Tuntuu vain että ultralentäjät ottavat tietoisia riskejä. Ja se, että jos moottoriteho on pienentynyt aikaisemman iskuvaurion vuoksi niin luulisi oman henkikullan kiinnostavan sen verran että moottori korjataan ennen seuraava lentoa..Tästä varmaan kannattaisi avata oma uusi threadi otsikollla Ultra lentämisen turvallisuus, ettei mene puurot ja vellit sekaisin. :P

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kysymys kauemmin mukana olleille:

Jos muistan oikein OTK:n tutkija Esko Lähteenmäen seminaariesitelmää, ultrien onnettomuustiheys on samaa luokkaa nyt kuin yleisilmailukoneiden oli 70-luvulla. "Talviviikonloppujen jälkeen oli säännöllisesti jonoa Konekorhosen korjaushallille" tjsp.

 

Kysymykseni: millä konsteilla tilanne saatiin paranemaan nykyiselle tasolle?

 

// Nils

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Tilastotietoa vuodelta 1998: tyypihyväksytyillä pienkoneilla vauriosuhde oli yksi vaurio 6500 lentotuntia kohti, vastaava luku ultrakevyillä oli yksi vaurio 500 lentotuntia kohti. Vuosien 1995-1999 aikana sattuneiden ultrien onnettomuuksien ja vaurioiden syyjakautuma oli seuraava: Moottorihäiriöt : 42 %, Ohjaajan virhe 41%, Tekninen vika 6%, Huoltovirhe 3%, Muut syyt 8%. Tämä on siis otettu Ilmailulehdestä, helmikuu 2001, kirjoittajina Jouko Koskimies ja Esko Lähteenmäki. Kyseisen artikkelin otsikko "Ultrakevyillä ilmailu onnettomuustutkijoiden näkökulmasta"

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Moottorihäiriöt : 42 %

 

Olettaisin, että nykyään, näillä uusimmilla hienoilla vimpaimilla tuo moottoriongelma ei enää ole niin suuressa osassa? Ainakin olen itselleni antanut ymmärtää, että vanhoihin Rotaxeihin nähden nuo uudemmat laitteet on "aika" toista luokkaa.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Lainaus käyttäjältä: Mika Ilves ajankohtana Eilen aikaan 23:22:02

Taitaa tuo lentäminen olla melko vaarallista puuhaa...

 

.... elämä on.

 

 

 

--

 

 

 

- Jukka Juvankoski -

www.juvankoski.com

----------------------------------------------------------------------------------

Tsiduu sittiä: http://www.juvankoski.com/omituiset/

----------------------------------------------------------------------------------

VALOKUVIANI: http://www.juvankoski.com/valokuviani/

------------------------------------------------------------------------------------

ILMAKUVIANI: http://www.juvankoski.com/ilmakuvat_1/

------------------------------------------------------------------------------------

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Nykyaikaisten ultrien yhtenä ongelmana on suuri teho, jota ei osata käsitellä. Meidänkin kerhon Dynamicin kiertopyrkimys on kohtalaisen kova, joka tuottaa välillä vähän ongelmia lentoolähdöissä, kun kone keulii kaasusta ja peräsimellä ei ole vielä tehoa nimeksikään.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Minä jo ihmettelinkin tässä, että mitä tästä kaputtisumasta pitäisi ajatella, että onko siinä jotain tuttua. Niken huomautuksesta muistin, että 70-luvulla todellakis sattui ja tapahtui. Käytännössä jokainen suomalainen vesikone taidettiin kaataa vähintääkin kerran. Katsokaapa vaikkapa tätä tilastoa, on melko huima kaikin puolin: http://www.lentoturvallisuushallinto.fi/yleis_ilm_purje_onnettomudet_1

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Minä jo ihmettelinkin tässä, että mitä tästä kaputtisumasta pitäisi ajatella, että onko siinä jotain tuttua. Niken huomautuksesta muistin, että 70-luvulla todellakis sattui ja tapahtui. Käytännössä jokainen suomalainen vesikone taidettiin kaataa vähintääkin kerran. Katsokaapa vaikkapa tätä tilastoa, on melko huima kaikin puolin: http://www.lentoturvallisuushallinto.fi/yleis_ilm_purje_onnettomudet_1

 

Lapissa taisi olla pari konetta, jotka eivät päässeet tähän kategoriaan.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Tuo on muuten hyvä pointti kerrassaan, sitähän se Lähteenmäkikin joskus esitelmöi että touhu 70-luvulla oli aika villiä ja kaputteja tuli hurjasti. Ja varmaan ultralentämisessä on nyt samanlainen innostus menossa, mikä sinänsä ei ole ollenkaan huonoa. Me PPL-pilotit valiamme kuorossa että yleisilmailun tulevaisuus on uhattuna, kulut karkaavat käsistä ja leluja on vähän ja nekin puisia..

 

Toisaalta ultratouhussa tuntuu homma pyörivän ihan hyvin. Mutta siinä taas sitten into ehkä kasvaa nopeammin kuin kokemus?

 

Hyvä kysymys tuo, miten se entisajan PPL-lentely on saatu nykypäivän kuosiin? Tuleehan tyyppihyväksyttyjä pienkoneitakin tonttiin aika usein silti, ja niissä tuntuu se IMC-olosuhteisiin lentäminen olevan se yleisin ongelma. Ultrilla taas näyttäisi olevan vähän kaikenlaista. Kuka on katsonut sitä touhua sieltä asti ja osaisi kertoa miten homma saatiin toimiman? Vai loppuiko hölmöily vasta kun kaikki hullut olivat jo kuolleet kaputeissa? :P

 

Mutta homman pointti on kyllä se, että suuren yleisön silmissä tässä ollaan kovasti paljon samassa veneessä vaikka kuinka yritettäisiin tehdä eroa ultrien ja "oikeiden lentokoneiden" välillä.

 

//Tuomas

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kuka on katsonut sitä touhua sieltä asti ja osaisi kertoa miten homma saatiin toimiman? Vai loppuiko hölmöily vasta kun kaikki hullut olivat jo kuolleet kaputeissa? :P

 

Varmasti lukijoiden joukosta löytyy joku joka osaa tehdä paremman analyysin mutta uskoisin vastauksen löytyvän asennepuolen kohentumisesta. Oikea asenne turvalliseen lentämiseen lähtee lupakirjakurssilta sen jälkeen suuren vastuun kannamme me itse kukin lentotoiminnassa mukana oleva sekä tietenkin osaltaan kerhojen organisaatio. Tämä lentämis harrastushan on jatkuvaa oppimista ja asioiden kertaamista ja turvallisten menetelmien oppimista.

 

Marko

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Varmasti lukijoiden joukosta löytyy joku joka osaa tehdä paremman analyysin mutta uskoisin vastauksen löytyvän asennepuolen kohentumisesta. Oikea asenne turvalliseen lentämiseen lähtee lupakirjakurssilta sen jälkeen suuren vastuun kannamme me itse kukin lentotoiminnassa mukana oleva sekä tietenkin osaltaan kerhojen organisaatio. Tämä lentämis harrastushan on jatkuvaa oppimista ja asioiden kertaamista ja turvallisten menetelmien oppimista.

 

Marko

 

Juu toki, asenteistahan puhutaan aina, mutta se tosiaan kiinnostaa, mikä tuon asenteen sitten loppujen lopuksi muutti? Joku kaputti mikä pisti porukan miettimään? Vai ihan määrätietoinen työ? Tarkoitan, että jos porukassa meno oli villiä, mistä ne "oikeat" asenteet sitten oikein tulivat?

 

//Tuomas

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Luo uusi käyttäjätunnus tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään