Jari Vanhatupa

Luontokokemuksia ilman kameraa

46 viestiä aiheessa

Tervapääsky lensi ikkunasta sisään! Siis juuri se iso sirpinmuoroinen lintu. Kolmannen kerroksen WC-ikkuna oli kokonaan auki, aukko on noin puoli metriä kanttiinsa. Siitäpä lintu sitten lensi sisään ja teki kaarroksen eteisen käytävän päässä tehden hallitun laskun olohuoneen lattialle ja siitä sitten sohvan alle piiloon.

 

Fasaani lensi ikkunasta sisään! Siis juuri se iso, pahaääninen lintu. Kolmikerroksinen olohuoneen ikkuna oli kokonaan suljettu, aukko puolisentoista metriä kanttiinsa. Siitäpä lintu sitten lensi sisään ja teki kaarroksensa olohuoneen seiniä myötäillen. Pamaus oli hurja, ja pikkupoikana itseltäni olisi saattanut tulla housuun, ellen olisi sattumalta istunut jo valmiiksi potalla. Vahinkoja; tosiaan kolmikerroksinen ikkuna säpäleiksi. Lisäksi olohuoneen parketti ja nahkainen nojatuoli pahasti vaurioituneet lentävistä lasinsirpaleista. Tekstiilit veren, linnunulosteen, höyhenten ja lasinsirujen sotkemia. Vakuutusyhtiö korvasi, mutta aika kiinnostuneita olivat insidentistä.

 

Ai mitä tapahtui fasaanille? Ihan hyvän makuinen, mutta vähän sitkeä...

 

Lauri

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Päätinpä tänään viettää vähän toisenlaisen vapaapäivän. Nyt ei nökötettykään tietokoneen ruudun ääressä vaan painuin metsään!

Olen vanhemmiten ruvennut pelkäämään metsää, siellä on karhuja! Mutta olkoon . . kohta olen jo niin vanha etten ehkä voi enään kulkea metsässä. Päätin harjoitella ja kuljin vain lähellä autoteitä mutta silti metsässä. Vaimo lupasi hakea autolla pois sitten kun olen päässyt mielestäni tarpeeksi kauas. Suuntasin kohti laitakaupungin ABC-asemaa, sinne pääsee myös metsiä pitkin matkaa kertyy noin viisi kilometriä.

 

Reppuun vesipullo ja melkein siitä kotiovelta jo pääsin metsään. Pienetkin metsäsaarekkeet ja ryteiköt olivat selvästi koskemattomia, niissä ei selvästikään ole kulkenut ketään koko kesänä. Lähes heti sai ruveta syömään vadelmia joita oli todella paljon, kukaan ei varmaan tiennyt niistä mitään. Löytyi myös villiintynyt viinimarjapensas, koskematon tottakai!

 

Tunnit kuluivat ja välillä kierrettiin tien kautta isoimpien ojien toiselle puolelle. Puolukoita, mustikoita, metsämansikkaa, täällähän saa syödä jatkuvasti jotain. Karhuja ei näkynyt. Kolme tuntia siinä matkassa meni. Vaikeimpia oli ne sammaleisten louhikkojen ylitykset.

Odotin vaimoa ABC-aseman pihassa siinä lammen rannassa puistonpenkillä ja join vettä. Katselin metsän ylle kertyviä mustia pilviä, kohta alkaisi satamaan. En olisi halunnut mennä sinne aseman sisälle siihen hälinään, mieli paloi takaisin metsään. Ehkä minusta vielä tulee "metsien mies" kuten olin silloin joskus nuorempana.

:-\

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Päätinpä tänään viettää vähän toisenlaisen vapaapäivän. Nyt ei nökötettykään tietokoneen ruudun ääressä vaan painuin metsään!

Olen vanhemmiten ruvennut pelkäämään metsää, siellä on karhuja! Mutta olkoon . . kohta olen jo niin vanha etten ehkä voi enään kulkea metsässä. Päätin harjoitella ja kuljin vain lähellä autoteitä mutta silti metsässä. Vaimo lupasi hakea autolla pois sitten kun olen päässyt mielestäni tarpeeksi kauas. Suuntasin kohti laitakaupungin ABC-asemaa, sinne pääsee myös metsiä pitkin matkaa kertyy noin viisi kilometriä.

 

Reppuun vesipullo ja melkein siitä kotiovelta jo pääsin metsään. Pienetkin metsäsaarekkeet ja ryteiköt olivat selvästi koskemattomia, niissä ei selvästikään ole kulkenut ketään koko kesänä. Lähes heti sai ruveta syömään vadelmia joita oli todella paljon, kukaan ei varmaan tiennyt niistä mitään. Löytyi myös villiintynyt viinimarjapensas, koskematon tottakai!

 

Tunnit kuluivat ja välillä kierrettiin tien kautta isoimpien ojien toiselle puolelle. Puolukoita, mustikoita, metsämansikkaa, täällähän saa syödä jatkuvasti jotain. Karhuja ei näkynyt. Kolme tuntia siinä matkassa meni. Vaikeimpia oli ne sammaleisten louhikkojen ylitykset.

Odotin vaimoa ABC-aseman pihassa siinä lammen rannassa puistonpenkillä ja join vettä. Katselin metsän ylle kertyviä mustia pilviä, kohta alkaisi satamaan. En olisi halunnut mennä sinne aseman sisälle siihen hälinään, mieli paloi takaisin metsään. Ehkä minusta vielä tulee "metsien mies" kuten olin silloin joskus nuorempana.

:-\

 

 

Vartti metsässä kävelyä vastaa kolmen tunnin terapiaa ;)

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla
Lähes heti sai ruveta syömään vadelmia joita oli todella paljon, kukaan ei varmaan tiennyt niistä mitään. Löytyi myös villiintynyt viinimarjapensas, koskematon tottakai!

 

Tänä vuonna metsissä on todella hyvä vadelma sato, niitä saisi kerätä niin paljon kuin jaksaisi. Mustikoitakin löytyy hyvin runsaasti jos tietää oikeat mestat ;)

 

Metsissä on tänä kesänä muutenkin mukava kulkea kun on suht kuivaa ja ötökät vähissä.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Parit ukkoset on sattunut elokuussa hyvin kohdalle. Mahtavaa pauketta ja minimaalisen valosaasteen vuoksi myös melko sokaiseva kokemus kello kahden maissa aamuyöstä. Oli mukava seurata sisätiloista, ulkona kokemus olisi ollut jotakin ihan muuta.

 

jk. koskettava luontokokemus tuli myös kanttarelleista, ahmin niitä 1. lomaviikon aikana sen verran, että loput lomasta meni kihtiä oluella ärsytellen ja pillereillä parannellen.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kaikenlaista tuolla töissä aamuyöllä tulee nähtyä. Nyt näin kyllä jotain sellaista etten ollut uskoa näkemääni.

Kotikissa kiipesi talon seinässä olevia metallisia palotikkaita pitkin yläkerran ikkunalaudalle istumaan. Siellä se sitten istui ja kurkki huoneistoon sisään! Ilmeisesti katseli onko isäntäväki jo herännyt ja tulisi avaamaan ikkunan.

 

Mutta, että siis pystysuoria metallisia palotikkaita pitkin! Askelmien välikin on kymmeniä senttejä. Kissa piti etutassuja jonkinlaisessa koukussa ja kiipeämisnopeus oli rivakkaa laatua, aikamoisen kolinan säestyksellä.

:o

 

Tytär näki sen seinäjoen karhun. Eläin oli tullut metsästä autotielle ja oli matkalla seinäjoen suuntaan. Karhu pysähtyi tienlaitaan katselemaan jä päästi ensin tyttäreni autoineen menemään ohi ennenkuin jatkoi matkaansa kohti seinäjokea.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Jäätävin kokemus sattui joskus 90- luvun alussa Espoossa jossain Serenan takametsissä kun oltiin suunnistusjoukkueen kanssa jollain ns. leirillä ja juoksin rinnettä ylös katsoen lähinnä jalkoihini etten kompuroi ja ylös päästyäni huomasin tuijottavani naarashirven kanssa kilpaa toisiamme n. 10m. välimatkalla. Hirvi hävisi tuijotuskilpailun ja lähti jolkottelemaan pois. En hirviä pelkää, mutta kun yht'äkkiä sellainen tupsahtaa eteen niin huikan jäätyy... :)

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Loppusyksystä viime vuonna, illan jo pimettyä olin kaverin kanssa Talin frisbeegolfkentällä kurittamassa muovia. Avusteena kiekoissa oli led-valaistus. Lisäksi mukana yksi 'glow'-kiekko, johon siis pystyi taskulampulla "lataamaan" hehkua. Kyseisen glow-kiekon olin heittänyt, ja maahantulon jälkeen vieri muutaman metrin (toki kauemmas maalikorista). Kaveri oli lähestymisheittonsa jo heittänyt, joten lähdin kävelemään kiekkoani kohti. Samassa katsoin että "vieläkö se kiekko vierii", nostin taskulampun ja valaisin.

 

Perketti, varas oliki napannut kiekon kantoon. Vorolla oli naamallaan hyvinkin syyllinen, ja jopa vähän hämmästynyt ilme "kiinni jäätiin". Tuijotti hetken minua, minä sitä. Rupesin huutamaan, ja otin muutaman juoksuaskeleen kohti. Varas pudotti kiekkoni ja otti muutaman juoksuaskeleen poispäin. Saaliin jättäminen kuitenkin ilmeisesti hieman korpesi, koska tämä kääntyi, kävi poimimassa kiekkoni ja jatkoi pakoaan. Juoksin edelleen perässä, ja ilmeisesti tässä vaiheessa voro tuli siihen tulokseen että on tehtävä valinta kiekon ja pakoonpääsyn välillä. Valinta osui pakenemiseen kiekon jäädessä maahan.

 

Ketun poistumista katsellessa nauru puski pintaan.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Tuossa tänään aamuyöllä kun olin töissä ja seisoskelin postin siniset vaatteet päällä ja oranssi kypärä päässä sanomalehtiä odotellen, niin minua kohti loikki hiljakseen rusakko. Juu, ne on välillä aika rohkeita mutta tämä oli kyllä ennätys.

Otus tuli metrin päähän ja rupesi etsimään syötävää siitä ostoskeskuksen seinustalta missä kasvaa tuoretta heinää hieman muuta aluetta nopeammin.

Seisoskelin kädet taskussa enkä liikkunut yhtään, vain silmäni liikkuivat ja kääntelin hitaasti ja varovasti päätäni. Lähimmillään rusakko oli noin 70-sentin päässä!

:o

Oli vaikea sanoa katsoiko se minua, välillä se kyllä kuunteli ympäristön ääniä mutta vaikka olin noin lähellä sitä niin silti en pysty sanomaan mihin se eläin katsoi, sillä sen silmä oli koko ajan saman näköinen eikä näyttänyt kohdistuvan mihinkään. Esimerkiksi kissasta pystyy sanomaan heti koska se katsoo kohti mutta tästä rusakosta ei pystynyt. Ilmeisesti minä näytin kuitenkin sen mielestä vain joltain siniseltä "tolpalta"

;D

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

No sanotaan ny et täällä maalla näkyy noit elukoita  :D Kauris söi yks ilta tuol heinäpellolla ja aikasemmin tänään jänis pomppi tuos tiellä ku kattelin täs läppärin takaa  :D Niitä o näemmä 2 alueella  ;) Sedällä mikä asuu tuol Porissa ni sillä pyörii 3 fasaanikukkoa alueella  ;D

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Saarssa mökin ikkunasta on seurattu telkkäpesueen sukellusharjoituksia, joutsenperheiden (2kpl) uimista (ja sähinää jos sattuu menemään liian liki), lokkeja, merikotkaa, pihapiirin Amandaksi nimettyä rantakäärmettä, pöntössä pesiviä pikkulintuja ja liikkuupa alueella yksi pitkäkorvakin.

Tuulessa muodostuvat aallot saarien lomassa luovat kalliorantojen ohella sen sielunmaiseman, johon pitää joka vuosi palata.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Eilen meinasin astua kyyn päälle. Vähän se nostaa sykettä ja tuli sellainen adrenaliini kuohahdus, on se senverran pelottava otus ainakin minulle. :-[

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Tuossa muutama päivä sitten kun olin sulkemassa liikettäni ja talutin sisään ulkona olleita polkupyöriä ym. tavaraa niin yllätys oli aikamoinen kun vastaani tuli liikkeestä ulos pyrkivä kärppä!

Milloin se oli sinne liikkeeseen sisään mennyt ja kauanko siellä oli ollut, siitä en osaa sanoa. Olihan tuo liikkeen ovi tosin ollut auki koko päivän. No hyvä ettei se purrut ketään asiakasta. Kyseessä oli tosin nuori ja melko pieni yksilö  mutta kuitenkin . . . kärppä mikä kärppä.

:P

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Tuossa aiemmin on jo ollut puhetta tervapääskyistä. Minulla on niihin ja niiden lentokorkeuteen ja ääntelyyn liittyvä havainto / kysymys, johon arvelisin arvon foorumilaisilta löytyvän tietoa. Täällä Suomessa (Espoo) havaintoni on, että tervapääskyt lentävät äänettömästi melko korkealla, eli siis selkeästi puiden latvojen yläpuolella. Nehän käyttävät ilmeisesti suuren osan valveillaoloajastaan hyönteisten pyydystämiseen lentämällä suu auki. Kun ainakin hyttyset viihtyvät lähellä maan pintaa ihmisten riesana, niin mitä ne tervapääskyt voivat löytää tuolta korkeuksista.

 

Sitten niihin kysymyksiin: lapsuudesta muistan, että pääskyt pitivät aikamoista meteliä lentäessään. Nyt kun ne kuitenkin lentävät korkealla ja aivan hiljaa, niin tähän varmaan on olemassa joku järkeenkäyvä selitys - toivottavasti joku pystyy tuomaan tähän mysteeriiin vähän tiedon valoa. Vaikka joku koiranleuka varmaan toteaisi, että tässä käy vähän niin kuin heinäsirkkojen viulunsoitolle kuulijan iän myötä, niin havainto Eteläisestä Espanjasta on, että siellä nuo samat tervapääskyt lentävät jopa talojen räystäiden alapuolella ja pitävät liki infernaalista mekastusta.

 

Timo

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

tervapääskyt lentävät äänettömästi melko korkealla, eli siis selkeästi puiden latvojen yläpuolella . . . . . niin mitä ne tervapääskyt voivat löytää tuolta korkeuksista.

 

Itsekin olen miettinyt tuota samaa asiaa. Näyttäisi kuin ne siellä korkeallakin ajaisivat hyönteisiä takaa mutta ilmeisesti ne vain kuluttavat siellä aikaansa ja lepäilevät. Nehän nukkuvatkin ilmassa. Normaalit hyönteissyöjälinnutkin sattavat vain istuskella jollain puunoksalla tekemättä mitään. Ilmeisesti tervapääskyt pitävät taukoa tuolla tavoin, lentelemällä vain ympäriinsä.

Toinen juttu olisi sitten se jos siellä korkealla tosiaakin olisi jotain hyönteisiä jahdattavana.

Tämähän on ilmailufoorumi  jossa on monenmoista lentäjää mukana. Nyt olisikin siis hyvä kysyä lentäjiltä. että kuinka korkealla niitä hyönteisiä oikeastaan lentää? Eikös niitä liiskaudu siihen lentokoneen tuulilasiin vaikkapa laskeutumisen aikana?

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Minulle on kerrottu, en tiedä pitääkö paikkansa että kyllä ne siellä ylempänäkin niitä hyönteisiä noukkivat, korkeapaineella on kuulemma ötököitä ylempänäkin, matalapaineella ovat kuulemma alempana ne syötävät.Näin kertoi iktyonomi joka uhraa yli puoli vuotta kokonaisesta pelkästään lintujen ja perhosten seuraamiseen.Tehnnyt sitä jo vuosikymmenet.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Olin tuossa sunnuntaina kissatalolla ulkoiluttamassa erästä "suosikki kissaani" kun joku huusi pihassa: MERIKOTKA! Katsoin taivaalle ja siinä se meni yli . . . mahtavan iso lintu, kuin keittiön matto olisi hitaasti lentänyt pitkä sivu edellä.

:o

Kotka suuntasi merelle päin, oli ilmeisesti käynyt vähän kiertelemässä kaupungin ranta-alueita. Jälkeenpäin ajattelin, että ei kai se vain havitellut kissaa jota juuri ulkoilutin mutta ei kai nyt sentään, kun se oli oikein merikotkakin . . .

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Minulle on kerrottu, en tiedä pitääkö paikkansa että kyllä ne siellä ylempänäkin niitä hyönteisiä noukkivat, korkeapaineella on kuulemma ötököitä ylempänäkin, matalapaineella ovat kuulemma alempana ne syötävät. Näin kertoi iktyonomi joka uhraa yli puoli vuotta kokonaisesta pelkästään lintujen ja perhosten seuraamiseen. Tehnnyt sitä jo vuosikymmenet.

Kyllä, pitää paikkansa. Purjekoneella lentäessäni on melko tavallista että pääskyn voi kohdata kilometrinkin korkeudessa. Ne kun syövät siellä nousevien ilmavirtausten mukana tulevia hyönteisiä. Yhden kerran olen kohdannut sorsan 1000 metrin korkeudessa. Kovaa kyytiä meni, minne lie oli kiire?

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Vielä yksi tervapääskyaiheinen juttu. Olen ajatellut, että eläimillä on inhimillisiä ominaisuuksia tai käyttääytymistä vain ihmisten mielikuvituksiessa. Nyt ehkä on siitä peruutettava hieman. Olimme Espanjassa Zamoran kaupungissa ja siellä keskustorin keskellä on kirkko ja koko tori on soikeahko. Istuimme illalisella ja kiinnitimme huomiomme noin 10 tervapäästkyyn, jotka keirsivät kikkoa kuin konsanaan kilparataa. Noin viiden kierroksen jälkeen ne  muuttivat suuntaa, mutta muuten sama systeemi jatkui. Pääskyt eivät ilmeisestikään olleet laillamme syömässä, vaan tuntuivat nauttivat nopeudesta ja kilpailusta kuka on  nopein. Jotenkin mulle tuli vankasti mieleen kilpailu, jossa koneet kiertävät pylväillä merkittyä rataa. Onhan periaatteessa mahdollista myös, että nuo olivat vain ruokailemassa, mutta kyllä siitä sai vaikutelman, että linnut nauttivat nopeudesta ja kilkpailusta.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Luo uusi käyttäjätunnus tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään