Urho Lehtovaaran ensimmäisestä pudotuksesta...

[Matti T. Koskinen 1]

Sain työkaverini Juha Simolan keräämän ja muistiin kirjoittaman tekstin Urho Lehtovaaran pudottaman SB-2:n ja sen miehistön kohtalosta paikallisten kertomana.  Juha on kotoisin muutaman kilometrin päästä putoamispaikalta Kiikalasta.

 

MUISTIINPANOJA POMMITUSKONEEN KOHTALOSTA KIIKALASSA

 

Aivan helmikuun lopussa tai maaliskuun alkupäivinä (taisi olla 2.3.1940) 1940 ampui salolaissynty-inen hävittäjälentäjä Urho Lehtovaara alas SB-2 tyyppisen pommituskoneen

Morane-Saulnier -hävittäjällään (MS-326) alas Rekijoen itäpuolella. Putoamispäivä oli

kuulemma lauantai. Sen muisti Esteri Tuomi, joka oli tuolloin pikkutyttö ja kertoi, että vasta

seuraavana sunnuntaina työväki pääsi putoamispaikkaa tutkimaan. Maataloustöiden rytmi oli

tuolloin sellainen.

Itse ilmataistelu käytiin melko korkealla, maasta arveltuna noin 5.000 metrin korkeudessa.

Lehtovaara lähestyi takaa alhaalta ja sai konekivääreillään sellaisen osuman, että kone tuli

Kierteessä maahan melkein pystysuoraan.  Lehtovaara todennäköisesti pääsi yllättämään

kohteensa täysin. "Mörkö-Morane" oli tuolloin suhteellisen nopea kone, mutta kevyesti

aseistettu.  Kone ei konekivääritulesta syttynyt palamaan vaan osumat saivat koneen

hallitsemattomaan tilaan, kierteeseen.  Kone osui kallioiseen rinteeseen Lempan talon

metsässä.  Putomispaikka on noin kaksi kilometriä Rekijoen kyläkeskuksesta itään.  Kone räjähti maahan osuessaan.  Itse

rungon räjähdyksen lisäksi paikalla oli kaksi lisäkuoppaa, joiden arveltiin erillisten pommien

aiheuttamiksi.  Kone osui erään pienehkön siirtolohkareen päälle, joka halkesi koneen

räjähtäessä.

Tuona talvisodan päivänä oli monta pommihyökkäystä Turkuun, Raumalle ja Tampereelle.

Muisteluiden mukaan tämä Kiikalaan pudonnut kone oli lentänyt hieman muiden jäljessä ja

saapunut Kuusjoelle pohjoisesta päin, todennäköisesti Raumalta. Arveluiden mukaan tämä

laivueenkomentajan kone tarkasteli pommituksen tuloksia ja jäi tämän vuoksi hieman

jälkeen muista.

Samasta pommikonelaivueesta pudotettiin vielä kaksi konetta, toinen Vihtiin ja toinen

jonnekin Suomenlahden rannikolle.

 

Miehistön kohtalo

 

Yksi lentokoneen miehistöstä hyppäsi laskuvarjolla.  Muut koneessa olijat saivat surmansa

heti maahansyöksyssä ja sitä seuranneessa räjähdyksessä. Silminnäkijöiden mukaan

koneessa oli vielä 3-4 henkeä hypänneen lisäksi. Jäännöksistä oli tarkkaa lukua vaikea

arvioida.  Yksi miehistön jäsen oli kuitenkin nainen.  Hänen vartalonsa katkesi räjähdyksessä

vyötäröstä kahtia.  Ylävartalo oli jäänyt koneen rungon lähelle.  Lisäksi paikalta löytyi

irronnut, pieni ihmiskäsi, jossa oli kuulemma lakatut kynnet.  Paikallaolijoiden mukaan

räjähdyksen voimasta jonkun suolet roikkuivat puunoksalla niin kuin punokset

joulukuusessa.

Läheiset Melinin veljekset saivat Kiikalan suojeluskunnalta tehtäväkseen pientä palkkiota

vastaan haudata syöksyssä menehtyneet miehistön jäsenet ja se tehtiinkin koneen

putoamispaikalta hieman pohjoiseen, jossa on sellainen kosteampi suon tapainen alue.  Vielä

tänäänkin kesäkuun 5:ntenä 2001 he ovat siellä haudattuina. Hautapaikkaa ei enää ole jäljellä

ketään tarkemmin selvittämään.  Nykytekniikalla se voisi vielä löytyäkin.  Melinien nuorempi

veli on 84 -vuotias ja asuu sokeana vanhainkodissa.

Putoamispaikalta löytyi kasapäin konekiväärin ammuksia, joita pikkupojat räjäyttelivät vielä

pitkään putoamisen jälkeen. Mitään pahempia onnettomuuksia tässä puuhassa ei kuitenkaan

onneksi sattunut.  Vielä yli 61 vuotta myöhemmin jonkin verran romua voi paikalta löytää.

Kone oli maalattu vihreäksi ja joissain palasissa tätä väriä on vieläkin jäljellä.

Kuusjoelta saapui konetta ihmettelemään isänsä kanssa hevoskyydillä pikkupoika Tuomas

Salomaa, joka muistaa löytäneensä paikalta sellainen punaisesta koirankarvasta tehdyn

tossun, jolle etsi pitkään paria.  Pari löytyikin.  Tossu pisti hangesta jonkin matkan päässä

koneesta, mutta sen sisällä oli vielä ihmisen jalka.  Pienen pojan luonto loppui siihen ja tossut

saivat jäädä.  Koska tossu olisi sopinut pienelle pojalle, voidaan olettaa, että hän havitteli

miehistöön kuuluvan naisen jalkineita.  Myöhemmin Kärkelän kartanoon kuulemma koira toi

ihmisen (naisen) jalan, jossa oli silkkisukka.  Koira oli luultavasti sen löytänyt

putoamispaikalta ja raahannut sen kotiinsa.

Tuomin Esterillä on edelleen tallessa osa kommunistisen puolueen jäsenkirjaa, joka on

kuulunut 1907 syntyneelle miehistön jäsenelle.  Jäsenen nimeä ei jäsenkirjan palasesta voi

enää lukea, mutta jäsenkirjan kannet hohtavat vielä punaisina.  Hänen veljellään,  Esko

Tuomella on vielä jäljellä koneen (todennäköisesti) kannuspyörän vanne ja muitakin koneen

osia, esimerkiksi painesäiliö, jossa on venäjänkielistä tekstiä ja numeroita.

Yhden teorian mukaan koneessa ollut nainen olisi ollut jonkin korkea-arvoisen ilmavoimien

upseerin tytär, joka oli mukana seuraamassa pommituksia. Joidenkin arkistolähteiden

mukaan on varmaa, että tällainen tyttö on kadonnut sotalennolla Suomeen talvisodan aikana.

Suomen ja Venäjän arkistoja vertaamalla voisi todeta, onko hän ollut juuri Kiikalaan

pudonneessa koneessa.

Koneen romut kerättiin melko pian huolellisesti pois metsästä ja vietiin Rekijoen

osuuskaupan pihalle, missä ne makasivat melko pitkään ennen kuin ne vietiin pois.

Erikoismetallista oli silloin kova puute.

 

Laskuvarjolla pelastautuneen (eversti?) Z:n kohtalo

 

Yksi miehistön jäsen putosi laskuvarjolla Jalavan Unton (Toivoniemi) talon lähelle ja pyrki

siitä kohti koneen jäännöksiä. Kuitenkin paikalle ehtinyt kylän väki ehti häntä aseineen

piirittämään ja paikalla käytiin aikamoinen laukaustenvaihto.  Venäläinen oli aseistettu

pistoolilla ja kylän miehet haulikoilla, kivääreillä ja pistooleilla.  Tulitaistelu käytiin ns.

Holman tien varrella reilunkokoisessa metsäisessä peltosaarekkeessa.. Haalin kartanossa

työskenteli silloin venäläinen mies, Vasili, joka sattui paikalle ja hän kehotti lentäjää

antautumaan.  Mies oli kuitenkin ylpeästi vastannut, että hän on laivueen komentaja ja hän ei

antaudu.  Väittelyn tuoksinassa mies kuitenkin kohottautui sen verran, että Keltanummelta

kotoisin oleva Hiisivirran talon isäntä, taisi olla Holkeri nimeltään, haavoitti lentäjää

pistoolillaan päähän. Lentäjä ei siis ampunut itseään päähän, niin kuin moni jälkeenpäin on

väittänyt, vaan hän haavoittui päähän tulitaistelussa. Mies saatiin haavoittuneena kiinni ns.

torpan kohdalla Holman tien varressa ja vietiin siitä kuorma-autolla Salon sairaalaan.

Matkalla mies oli kuulemma poltellut veristä savuketta, mutta oli myöhemmin kuollut

kirurgi Kärjen hoidosta huolimatta. Hänet haudattiin Salossa mutkattomasti läheisen pellon

päisteeseen. Välirauhan aikana venäläiset kuitenkin hakivat hänen maalliset jäännöksensä

sinkkiarkussa takaisin Venäjälle.  Muu miehistö on saanut lopullisen lepopaikkansa koneen

putoamispaikan läheltä.

Myöhemmin kuulin tarinaa, jonka mukaan Ajoniemen Mikko eli Mikko Aarnio muisteli, että

eversti Z:n saappaat häneltä vietiin kiinnioton yhteydessä. Ne olivat hyvää nahkaa ja

ulottuivat reisiin asti. Niitä oli kuulemma käytetty myöhemmin kansakoulun joulujuhlassa

joulupukin tamineina.

Koneen putoamispaikalta on viety jonnekin Kiikalaan laskuvarjo, jota vielä kesällä 2001

osattiin kaivata.

Tuomas Salomaa oli myöhemmin kesällä 2001 tutkinut tapausta lisää ja saanut selville, että

eversti Z oli haavoittunut tulitaistelussa vatsaan ja sen jälkeen oli yrittänyt surmata itsensä

ampumalla itseään päähän. Kuitenkin oma laukaus oli ollut sen verran huono, että hän oli

tullut tajuihinsa matkalla Saloon. Luoti oli kuitenkin aiheuttanut kallovamman, joka aiheutti

aivojen turpoamisen, joka siis myöhemmin johti kuolemaan Salon sairaalassa. Lisäksi

Salomaa oli saanut selville, että toinenkin miehistän jäsen oli päässyt koneesta ulos, mutta

laskuvarjo oli tarttunut kieppuvaan koneeseen kiinni ja vetänyt miehistön jäsenen mukaan

maahan ja kohtaloonsa.

Paikallisen väestön into ottaa kiinni alasammuttu lentäjä oli ällistyttävää. Sota oli silloin jo

kirpaissut väestöä kipeästi. Kotirintaman miehet ottivat mitä aseita käsiinsä saivat ja

piirittivät alasammutun lentäjän välittömästi noin puoli kilometriä putoamispaikaltaan.

Kuulemma myös Rekijoen osuuskaupan portailta ammuttiin laskuvarjon varassa olevaa

lentäjää. Matkaa oli noin kaksi kilometriä. Siinä oli suuremmassa Kiikalan kirkonkylän ja

Röysynkulman asukkaat, kuin laskuvarjon varassa oleva lentäjä. Ampuja oli eräs Aaltonen,

joka kaatui myöhemmin rintamalla. Hän istui puun kannon paella, kun kantoon osui

kranaatti. Kevyet mullat hänelläkin.

 

Lehtovaara räimi

 

Kiikalaan päätynyt ilmavoitto oli Urho Lehtovaaran ensimmäinen ja sitähän piti juhlistaa.

Palatessaan onnistuneelta sotalennoltaan kohti Säkylässä olevaa jäätukikohtaansa sittemmin

ritari Lehtovaara teki kotikaupunkinsa Salon päällä pari ylimääräistä taitolentoliikettä, mutta

joutui vetämään ylös kaupungin päältä oman konekivääritulen takia. Talvisodan aikana

yleensä kaikkia lentokoneita ammuttiin; omia koneita kun oli niin vähän, että oli varmempaa

apua kaikkea lentävää.

Lehtovaara oli Salon Ilmailukerhon ensimmäinen puheenjohtaja 1930 -luvulla, jolloin

lennettiin talvisin Halikonlahden jäältä ja jolloin lentoaikaa laskettiin sekunneissa. 1990

-luvulla kerhon nimi vaihdettiin Salon Seudun Ilmailukerhoksi, mutta itse yhdistys on

edelleen sama ja jatkaa toimintaansa Kiikalan kentältä, joka rakennettiin uhkaamaan

miehitettyä Hankoniemeä välirauhan aikana ruotsalaisin vapaaehtoisvoimin.

 

 

Onko jollakin lisätietoa tai yksityiskohtia tähän tapaukseen lisättäväksi??

 

Matti T. Koskinen

Kiikalan kentän suunnasta...Salosta.

[Guest Sakari Pyörre]

Seppo Porvalin kirjassa "Hävittäjäveljekset" on tarina samasta tapauksesta, sivulta 37 alkaen. Erilainen kumminkin, mutta niinhän nämä aina.

 

Kuusjokilainen Hannu Haapanen kertoi minulle samasta tapauksesta 70-luvulla. Siinä tarinassa pommikone meni savuavana matalalla Kuusjoelta Kiikalaan päin ja hävittäjä perässä. Pikkupojat lähtivät perään ja löysivät aikanaan koneen jätteet metsästä. Puissa oli kaikennäköistä roinaa, ja Hannu kertoi itse löytäneensä hienot kengät, joista toisessa olikin jalka sisällä. Siihen jäi kengät.

 

Jos soittelet Hannulle, hän varmaan mielellään kertoo lisää samaan tarinaan. Varo; voi tulla pitkä puhelu.

 

 

[Janne Saarijärvi 0]

Mielenkiintoinen tarina ehdottomasti, kaikessa raadollisuudessaan. Tuo taas painoarvoa nauttimillemme rauhan vuosille. 1940 ei "Mörkö-Morane"ja valitettavasti vielä ollut. Lukemani perusteella olisi ollut vieläpä ihan asiakampe, mutta liian vähän ja liian myöhään...

 

(ja Duxissa tuli mieleen että miksi nekin piti kaikki paalata, menisi siinä ranskalaisilla välipalat väärään kurkkuun, kun Mörkö räimäisisi ja näyttäisi miten kevyt, ja tehokkaalla koneella oleva, häkkyrä liikkuu...)

 

Janne

[Carl-Fredrik Geust 817]

Kyseessä oli ilmeisesti 35 SBAP:n (Pikapommituslentorykmentin) 1. eskadrillin SB-kone, valmistusnumero 13/108 joka oli pommittanut Tamperetta, siellä saanut it-osuman ja joutunut Koelentueen J. Visapään  (FR-106) tulittamaksi. Kone putosi 18 km Salosta kaakkoon (eli Kiikalaan), kaksi lentäjää hyppäsi koneesta.

 

Venäjän sota-arkiston asiakirjojen mukaan miehistön kokoonpano oli ohjaaja vanh.luutnantti A.P. Shilin (ilmeisesti yo. kertomuksen mukaan "eversti Z"), tähystäjä vanh.luutnantti V.I. Sidorenko sekä kk-ampuja/radisti vääpeli A.F.Fedorenko; miehistön kaikki jäsenet miehiä.

 

HUOM: Mikäli miehistössä olisi ollut nainen, nin tämä olisi takuuvarmasti todettu naispuolisista sotalentäjistä tehdyissä monessa kirjoissa ja matrikkeleissä. Talvisodan ajalta on tiedossa ainoastaan yksi naislentäjä joka lensi R-10 koneella Laatokan Karjalassa. 35 SBAP kuului Viron sijoitettuun Erilliseen lentoryhmään.

 

Tapaus on käsitelty myös Esko Lammen kirjassa Talvisodan Tampere, sivulla 73, sekä kirjassani Red Stars osa 5.

 

Carl-Fredrik Geust

[Matti T. Koskinen 1]

Kiitoksia paljon, Carl-Fredrik, yksityiskohdista...pitääpä tutustua minitsemiisi lähteisiin tarkemmin...

 

Hieman tuo, kun kerroit koneen pudonneen 18km kaakkoon Salosta, kiinnitti huomiota.  Kiikala on lähempänä koillista Salosta eli Helsinki Turku tien pohjoispuolella.  Kun taas tuossa toisessa tapauksessa mistä kerron artikkelista Perniön Kosken kylän pommituksista on Kosken kylä Salosta kaakkoon...sen noin 20km.

Nuo tapahtumat Koskella ovat kaikki kyllä aikaisemmilta päiviltä kuin 2.3.40.

 

Matti

Salo/Perniö

[Carl-Fredrik Geust 817]

Hei Matti,

olet tietysti aivan oikeassa - tiedostossani on merkintä "kone putosi 18 km NE Salo", eli tietysti Salosta koilliseen, eikä kaakkoon kuten eilen hajamielisyydessäni kirjoitin! Lisätieto: ohjaaja Shilin haudattiin Saloon (onko tarkempaa tietoa - onko Salossa mahdollisesti "kuollleiden neuvostosotilaiden/sotavankine hauta" tms. kuten useassa paikassa?

cfg

[Guest westa5]

        Tervehdys kaikille.

Näyttää olevan sekaannusta näissä paikoissa.

Lehtovaara MS-326 ja Visapää FR-106 ampuivat kumpikin alas

SB-2 koneen samoilla seuduilla.

Toinen koneista  ylläoleva Rekijoki  toinen Kisko Iso-Kisko

nimiseen järveen jään läpi.

Kumpi oli kumpi ?  kuka viitsii selvittää ?

                        terv Vesa

[Topi Falkenberg 397]

        Tervehdys kaikille.

Näyttää olevan sekaannusta näissä paikoissa.

Lehtovaara MS-326 ja Visapää FR-106 ampuivat kumpikin alas

SB-2 koneen samoilla seuduilla.

Toinen koneista  ylläoleva Rekijoki  toinen Kisko Iso-Kisko

nimiseen järveen jään läpi.

Kumpi oli kumpi ?  kuka viitsii selvittää ?

                         terv Vesa

 

Onko Iso-Kiskoon kuitenkaan koskaan pudonnut yhtään konetta? Järvi kammattiin museon sukeltajaryhmän toimesta läpi melko perinpohjaisesti mitään kuitenkaan löytymättä. Voi olla että muistan järven väärin, mutta siellä Salon suunnalla näitä etsintöjä kuitenkin tehtiin useana eri kesänä.

 

topi

[Guest westa5]

          Tervehdys.

Muistiinpanoissani on teksti upposi 30 metriin.

Muuta tietoa ei valitettavasti ole.

 

        terv Vesa

[Topi Falkenberg 397]

          Tervehdys.

Muistiinpanoissani on teksti upposi 30 metriin.

Muuta tietoa ei valitettavasti ole.

 

         terv Vesa

 

Kiskojärvi se tutkimuskohde kyllä mielestäni oli, tapaukselle löytyi, (taas muistaakseni myös silminnäkijä), jonka osoittamasta paikasta ei kuitenkaan mitään lentokoneeseen viittaavaa löytynyt. Järvi haravoitiin magnetometrillä, viistokaiulla ja tarkistussukelluksin niin tarkasti ettei siellä todennäköisesti ole mitään pommituskonetta. Tarina pudotuksesta eli paikkakunnalla niin vahvana, että tähän tapaukseen panostettiin paljon aikaa ja voimavaroja.

 

topi

[Carl-Fredrik Geust 817]

SIH 26 ja 27 kirjojen perusteella Jorma Visapää (FR-106) on 2.3.1940 pudottanut "DB-3" koneen (pitää olla SB) Vesilahteen. Tämä oli ilmeisesti 35 SBAP:n kone 1/249, miehistö vanh.luutn I.S Rozhkov, pataljoonankomissaari D.P.Galitsh ja nuor.joukkueenj. P.Je Aleksejev (kaikki kaatuivat). Tätä konetta on ilmeisesti  myös tulittanut kapt. O. Ehrnrooth (FA-1). Kone putosi Nokian länsipuolella olevaan Jaakkolaan. Miehistö (ainakin Galitsh) haudattiin Nokialle. Mitään tietoja Kiskojärveen pudonneesta koneesta minulla ei ole.

CFG

[Topi Falkenberg 397]

Mitään tietoja Kiskojärveen pudonneesta koneesta minulla ei ole.

CFG

 

Tämä vahvistaa muisteluni museon sukellusryhmän vesiperästä.

 

topi

 

[Matti T. Koskinen 1]

Salon Seudun ilmailukerhon nuori purjelentäjä lukiolainen Lauri Rantanen käväisi Kavilannummella, jossa on oheinen muistomerkki nimineen...

Muistomerkin paikka Laurin mukaan "Sen sijainti on Kavilannummen rataa vastapäätä."...eli Kavilannummi on 3-4km Salon keskustasta Tammisaareen päin....

Näiden nimien historia on vielä avoin mutta selvinnee....jatketaan tutkimuksia...

 

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

Matti