Jari Vanhatupa

Vanhat Mopot, Mp:t ja Fillarit

459 viestiä aiheessa

Ajattelinpa perustaa tähän tälläisen uuden osaston, jossa voitaisiin muistella vanhoja mopoja ja fillareita, sekä keskustella niihin liityvästä tekniikasta huollosta ym. Aika näyttää minkälaiseksi tämä osasto muodostuu . . . .

 

Minä aloitan ja ensimmäisenä saa olla esillä vanha kunnon:

 

[ attachment removed / expired ]

Tuommoinen tuli omistettua joskus 80-luvun lopulla. Eräs ystäväni oli pelastanut sen naapurin pikkupoikien kynsistä. Pojat olivat juuri aloittaneet mopon purkuhommelit.

Ystäväni kasasi sen sitten ennalleen, tosin moottorin päällä olleet suojapellit olivat hävinneet jonnekin.

Minulla oli tuohon aikaan paljon vanhoja ja uusia mopon osia ja tähän tuli vaihdettua toinen parempi kampiakseli sekä uudet stefat. Myös sähköpuoli tuli kunnostettua.

Mopo oli vuosimalliltaan ymmärtääkseni 1963. Niihin aikoihin näissä Simsoneissa oli jo nuo "pienemmät pyörät", eivät ne sen pienemmät olleet kuin muissakaan, vaan aiemmissa Simsoneissa oli vain ollut todella isot pyörät. nämä olivat 23".

Mopo oli hieman "pidempi" kuin muut aikalaisensa ja tuo muotoilu vielä korosti mopon pituutta. Ajettavuus oli juuri sellainen kuin tulee mieleen kun tuota kuvaa katselee.

Eipä tuota tullut senkummemmin käytettyä, vein sen melko pian "latoon" muiden mopojen seuraksi.

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Tuollainen Simson mopo oli myös naapurin pojalla -70 luvulla. Mieleen jäi että, sen sai aika helpolla kulkemaan lujaa. Nykyään minullakin on Simson, tosin 250 cc Sport, mutta mopo se ei ole, eli se siitä.

 

Eilen sain silmilleni melkoisen nostalgiapläjäyksen Vermon konttitorilla. Myytävänä oli Tunturi nuorisopyörä pitkällä satulalla ja selkänojaraudalla. Mp-piireissähän sitä kutsutaan sissy bariksi mutta selkänoja se oli silloin 60-luvulla. Minä sain samanlaisen Tunturi nuorisopyörän yksi räntäinen kevät 60 luvun loppupuoliskolla, varmaan joskus -66 -67. Muistan kun kävimme ostamassa sen Lappeenrannan Urheilu-Arkasta, Valtakadulta Nuijamies elokuvateatterin vierestä. Pyörällä oli hintaa 180 mk, nykyrahassa jotain 266 € (Nordean rahanarvolaskurin mukaan). Siinä pähkäiltiin että otetaanko kaksivaihteisena, (taaksepäin polkaistessa vaihtava) vai perinteellisenä yksivaihteisena. No kilttinä poikana olin isän kanssa samaa mieltä että yksivaihteinen on kestävämpi...Asia sittemmin harmitti minua kovasti jälkeenpäin kun en tuonut tarpeeksi selvästi ilmi mitä oikein halusin. No se kokemus on kyllä opettanut minua myöhemmin pitämään asioissa pääni etten niin harmiintuisi jälkeenpäin.

 

Pyörä sitten vietiin taluttamalla linja-autoasemalle ja punnittiin ja Jokisen linja-auto toi sen sitten iltapäivällä kotiin Nuijamaalle. Täytyy myöntää että olin pyörästä ylpeä ja koulussa oltiin minulle kateellisia, onneksi eivät kuitenkaan rikkoneet. Edellinen pyörä ei sitten paljoa muisteluita ansaitse. Se oli joskus paria vuotta aikaisemmin Anttilasta postimyynnistä hankittu venäläinen kätistys...Etujarrukin siinä oli, kumilevy joka hankasi eturengasta päältäpäin. Runko katkesi siitä melkein sen jälkeen kun poljinkampien kiilapultit olivat kuluneet säätövaransa loppuun. Tähän ei tainnut mennä paria kuukautta kauempaa. "Mukava" muisto siitä oli myös polkimen irtominen kesken ylämäen, polkimen akseli otti nilkansyrjään ja samalla rysähdin hajareisin tangolle..en tiennyt kumpaa koski enemmän :(

 

Tunturi oli sitten toista maata laadultaan, yksivaihteisenakin. Ajelin sillä mopoikään asti, hyvin kesti. Satulaa tuli sitten modattua kakkosnelosella kun meni katkeamaan. Pyörästä on raato jäljellä ulkorakennuksen vintillä. Kesällä -81 ostin seuraavan pyörän jolla ajelen tänä päivänäkin. Helkama Kulkurikympin. Vanteet olen joutunut siitä uusimaan, varmaan huollon puutteesta johtuen. Ruostetta ei ole missään, maali on kuin uusi. Shimano Positron II vaihteet pelaavat edelleen hienosti. Lähipiiriin on osunut yksi muutaman vuoden vanha Helkama, luvattoman paljon on ruostetta. Kammet ovat ruosteessa, taitavat olla mustaa rautaa. Mielestäni on Helkamien laatu heikentynyt.

 

 

 

 

Tunturipyörä vm. 1967

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

Fillariterveisin Hannu

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

EIIH!

Nyt vasta kun näin tuon kuvan, muistin...

 

Mulla on joskus pikkupoikana 70-luvun alussa ollut myös tuollainen Tunturi Nuorisopyörä tai vastaava.  Satula oli punainen, ja vaihteitakin 2-3, jotka siis vaihtuivat taaksepäin polkaisemalla.

 

Mopoja on ollut myös liuta 80-luvulla, mutta niistä myöhemmin, kun on enemmän aikaa kommentoida...

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Hyvin säilynyt muuten tuo vanha Tunturi mutta onko tuo ajettu seinään kun näyttäisi nuo runkoputket olevan mutkalla tuosta edestä, muistaakseni ne olivat suorat tuostakohtaa, tuossa mallissa. Ketjusuojus ei varmaankaan ole alkuperäinen.

Minullakin oli pikkupoikana 60-luvun lopulla uusi Tunturi nuorisopyörä. Nuo ostotapahtuman kokemukset olivat kyllä samantapaisia kuin sinullakin. Minä toivoin 3-vaihteista mallia jossa olisi nopeusmittari!

Liikkeessä ei kuitenkaan silloin ollut 3-vaihteisia ja äitini ja liikkeen myyjä saivat minut taivuteltua hyväksymään yksivaihteisen. Tosin sain siihen sen nopeusmittarin. Satulana oli tavallinen satula eikä tuo "jappimalli".

Pyörässä ollut nopeusmittari teki minusta kaveripiirissä aivan "Kingin" ja sitä ihmeteltiin isona laumana ja kaikki halusivat kokeilla kuinka lujaa pystyvät ajamaan.

Nopeusmittari oli niin kuumaa tavaraa, että kun vähän kauempana kotoa kohtasin vieraita isoja poikia niin he uhkasivat antaa minulle "turpaan" jos eivät saa kokeilla pyörää.

Nopeusmittari oli muistaakseni "Veglia" merkkinen ja paljon pienempi kuin tuossa kuvassa oleva "Ikun" mittari. Tämä Veglia otti käyttövoimansa pyörännapaan asennetusta hammaskehästä.

:)

Noista venäläisistä pyöristä on kyllä vähän samantyyppisiä kokemuksia. Niitä pyöri vielä 80-luvulla käytettyjen markkinoilla. He tekivät myös kilpapyöriä. Sellaisen pitäminen ajettavassa kunnossa on kyllä haasteellista ja tavallaan kyllä mielenkiintoista.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Mulla olisi tuossa kesäprojektina kunnostaa tällainen vanha Favorit kilpa/retkipyörä:

 

[ attachment removed / expired ]

 

[ attachment removed / expired ]

 

Hei ensimmäiseksi ongelmaksi tuli että ei meinaa löytyä tuohon noita 27-tuumaisia vanteita. Renkaathan tuossa on vielä "tuubirenkaat".

 

Onko kenelläkään minkäämoista hajua miltä vuodelta tuo voisi olla, kun Favorit pyöristä löytyy hyvin vähän tietoa netistä.

 

Dani

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Hyvin säilynyt muuten tuo vanha Tunturi mutta onko tuo ajettu seinään kun näyttäisi nuo runkoputket olevan mutkalla tuosta edestä, muistaakseni ne olivat suorat tuostakohtaa, tuossa mallissa. Ketjusuojus ei varmaankaan ole alkuperäinen.

 

Samaa runkoputkenmutkaa katselin itsekin. Ei ole muistaakseni sellaista mutkaa. Värityksessä oli mielestäni vähemmän valkeaa ja ketjunsuojus oli sellainen jossa ei ollut pitkulaisia aukkoja, yläpuolinen kuitenkin. Mulla olisi kyllä se alkuperäinen runko tallella. Tässä kirpparin pyörässä oli myös lisäpehmustetta selkänojassa, mustaa, jota ei ollut alkuperäisessä. Jossain sen ajan pyörässä sellaisen kyllä muistan nähneeni. Hinta olisi ollut sata euroa. Liikaa sittenkin vaikka satula olisikin korjattavissa liimalla. Uudennäköistähän ei kannata tehdäkään, mielestäni. Ajan patina saa näkyä. Säästyipä nekin rahat sitten mopoprojektiin, tosin se ei ole kovin vanha, -93 Monkey. Projekti on hyvällä alulla mutta taitaa olla liian nuori tähän ketjuun ;)

 

On muuten jännä miten lapsen mieleen on jäänyt paljon teknisten laitteiden yksityiskohtia lapsuudessa. Sitä muistaa kuplavolkkarin kaikki peltien mutkat ja kojelaudan yksityiskohdat kun tarpeeksi kauan oli ratin ja penkin välissä pörissyt. Nyt jos pitäis muistella autoa paria taaksepäin, ei muistaisi puoliakaan siitä mitä lapsen mieleen jäi. Sama ilmiö toistuu kun lukee 60 luvun lopun Aku Ankkoja. Ei niitä näkemättä muista mutta kun yhden sivun näkee, tietää mitä seuraavalla sivulla on.

 

 

 

Hannu

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Mulla olisi tuossa kesäprojektina kunnostaa tällainen vanha Favorit kilpa/retkipyörä:

 

 

Kyllähän tuo on ihan tosimielessä tehty kilpapyörä jostain itäblokin maasta, en nyt muista mistä. Olen kyllä tuollaista hipelöinyt . . ounastelen tuohon vaihdetun laadukkaamman keskiön kampineen ja jarrukahvat . . ehkä . .

Tuo on mielestäni 80-luvun alusta? Vaikea sanoa kun nuo olivat niin pitkään markkinoilla ja vähän niitä on päässyt näkemään.

Noita tuubivanteita kyllä saa ja ne ovat muistaakseni aina samankokoisia, pinnat on ruosteessa "vai onko ne tuon väriset" ja ne kannattaa samalla vaihtaa jos nuo pyörän-navat on hyväkuntoiset ja aiot niitä käyttää.

Voisi kyllä olla hyvä idea ostaa tuohon uudet tuubikiekot napoineen päivineen.

Hieno ja nopea ja kevyt "itäblokin" raaseri!

 

Hannu! Laita vaan sitten juttua Monkeysta . . onhan se sentään klassinen nelitahtimopo!

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kyllähän tuo on ihan tosimielessä tehty kilpapyörä jostain itäblokin maasta, en nyt muista mistä.

 

Favorit oli Tsekkoslovakialainen lafka. Ilmeisesti Italialaisista osista tehty nuo pyörät (joskus kun netistä luin jonkun artikkelin missä tuo sanottiin)

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kas tuollaista mä olisi enää muistanutkaan, mutta mullakin oli Favorit-merkkinen kippurasarvi alkaen noin vuodesta 1980 tai 81 jolloin sain sen vähän käytettynä. Se oli kyllä uudemman näköinen 10-vaihteinen, retkimalli tarakalla ja lokasuojin. Joten ton Danin pyörän pitää olla luokkaa -75 +/- muutama. Hyvä pyörä oli kyllä kaiken kaikkiaan, Shimanon osaa oli ainakin vaihteet.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Uuh. Enpä muista koska olisi lapselle tullut viimeksi noin hyvä mieli, kuin tuosta IKU-nopeusmittarista, jota en muistanut enää olevankaan ennen kuin kuvasta näin :) Sitten tulvahtivat kaikki vanhat muistot mieleen. Minun ensimmäinen oma pyöräni oli valkoinen Poni, jossa taisi jo olla tuollainen mittari. Se oli must-juttu. Poni oli 20-tuumaisilla renkailla ja alunperin myös apupyörillä varustettu. Vaikka se menikin jotenkin käsittämätömän heikkoon kuntoon vuosien saatossa noin yleisilmeeltään, en kuunaan anna anteeksi talkkarille, joka hävitti sen pyörävarastosta omin lupineen.

 

Pienenä poikana minulla oli sellainen hyve, josta nykyisin olen kyllä itselleni suunnattoman kade. Osasin näet säästää rahaa ja tehdä sillä sitten hankintoja aikani säästettyäni. Niinpä ostin mökin mopoikään tulleelta naapurinpojalta sellaisen kolmevaihteisen, käsijarruilla ja ties millä herkuilla varustetun fillarin muistaakseni toisen ja kolmannen luokan välissä. Myöhemmin hankin luokkakaverilta "chopperin", jossa oli maltillisesti jatkettu etuhaarukka ja pitkä satula. Kustomoin siihen eteen keltaisen huomiovalon ja taakse kylän kirkkaimman takavalon. Sitten sain semmoisen hienon Helkama-vaihdepyörän yläasteikäisenä. Siinä oli matkamittari ja kaikkea. Sillä murtui kerran kyynärpääkin, kun luokkakaveri hyppäsi varoittamatta tarakalle, fillari keuli, satula irtosi ja minä tuuskahdin asfalttiin. Sitten se kaiken hyvän lisäksi varastettiin. Ajelin aikani ukin vanhalla fillarilla ja sekin taidettiin pölliä - jopa kahteen kertaan.

 

Väliin tuli mopokausi. Perin ensin velimieheltä -71 -mallisen Jupiterin Sachs-moottorilla. Se oli pistämätön peli ja yhä edelleen tallella. Mopoikään tultuani perin vuorostani samalta mieheltä Solifer SM 82 -tyyppisen vauhtihirmun, joka joutui myös erinäisten viritystoimien uhriksi. Sekin on edelleen tallessa. Ukki-vainaa osti vuonna 80 -ko. vuoden mallia olevan Solifer SM Automaatti -mopon, joka oli muodoltaan 70-luvun isotankkinen malli. Taitaa olla jopa niin, että se oli alunperin vihreä ja maalattu sitten uuden vuosikerran mukaan päälle punaiseksi. Ukista kun aika jätti, sekin periytyi. Pihi kun olen omaisuudesta luopumaan, ovat kaikki kolme mopoa välttäneet sinnikkäätkin ostatteluehdotukset ja jonain päivänä entisöin ne vielä uuteen loistoon.

 

Vuonna -94 ostettiin silloisen neidon kanssa hienot maastopyörät. Molemmat ovat punaiset Crescentit tyyppiä "Mammoth Mountain" eli Mammuttimäkiähän niistä oitis tuli. Neidon versio oli 7-vaihteinen, minun 21-vaihteinen. Molemmat ovat edelleen tallessa ja hengissä, joskaan eivät sattuneista syistä saa enää kuherrella vieretysten samassa pyörävarastossa. Minä kerrassaan käytin omani viime syksynä huollossa ja se on nyt aivan pistämättömän hienossa kunnossa. Hyvin jos käy, en osta enää uutta fillaria tässä elämässä :) Mutta IKU-nopeusmittari  :P Ei taida edes google löytää kuvaa moisesta.

 

-A-

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Lapsuuteni ajan Saksassa valttia olivat hollanti-pyörät. Niissä mm. ketjusuojus oli sellainen umpinainen kotelointi, jota ei saanut auki sitten millään. Minulle sellainen fillari ostettiin saksalaiselta kirpputorilta ollessani joku 6-7-vuotias, pyörä oli vaihteeton, tummanvihreä, pitkä ja matala. Tämä kulkeutui mukana Suomeen, missä se aiheutti melkoista uteliaisuutta uusien luokkakavereitteni keskuudessa. Noina vuosina raiskasin pyörää pojan innolla siihen asti, kunnes isäni osti minulle silloin vielä liian ison 3-vaihteisen Terässiiven täyttäessäni 11 tai 12. Tuo pyörä on sitten palvellut siitä asti jokaisena päivänä.

 

Teini-iässä omistin myös pappa-tunturin, ei poljettavaa mallia olevan, vaan vähän uudemman mallin jossa oli kiinteät polkimet. En tiennyt mopoista juuri mitään. Ajelin maaseudulla sininen avokypärä päässä. Erehdyin kerran kesäpäivänä ajamaan (huomaamattani ja jostain kumman syystä) suu auki, kunnes kurkkuun lensi ötökkä. Sen jälkeen ajelin aina suu kiinni.

 

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Antilla mielenkiintoista mopokalustoa tallella . . . pistä joskus kuvia . . .

Pari vuotta sitten näin jossain varastonhyllyilläni Solifer SM tankintarrat, en tosin muista olenko ne antanut jo jollekkin . .

Tuo Iku mittari oli aikoinaan tosi yleinen ja sitä myytiin kuin leipää . . se syrjäytti totaalisesti markkinoilta muiden valmistajien mittarit.

Kauppiaat suosivat sitä koska se sopi kaikenkokoisiin pyöriin, eikä varastossa tarvinnut  pitää enään joka tuumakoolle omia mittareitaan.

Iku mittari kun otti sen voimansa renkaan kyljestä niin se näytti aina oikein. Muiden mittareiden pyörityskoneisto oli etunavan yhteydessä joten se vaati aina tietyn välityksen pyörittäjään riippuen vannekehän koosta.

 

Pekalla hauska juttu tuo kun ötökkä lensi suuhun pappatunturilla ajellessa. ;D

Raleigh merkkisissä pyörissä oli myös pitkään noita umpinaisia ketjusuojia.

 

Pistänpä taas mopokuvan . . tunnistaakos kukaan kun ajopeli on tässä kunnossa:

[ attachment removed / expired ]

Kerran tämäkin mopoyksilö, arvostettu eurooppalainen laatumerkki on ollut uusi ja monien haave . . .Pitkän säästämisen ja harkinnan jälkeen ensiomistaja päätyi tähän merkkiin . .

Tuore omistaja on sitä ylpeänä esitellyt ystävilleen . . jotkut luotettavat henkilöt olivat sitä ehkäpä saaneet koeajaakin.

Sitä oli pesty ja puunattu, yritetty pitää uuden näköisenä pitkään . . . luettu omistajan käsikirjaa ja tehty määräaikaishuollot ajallaan.

Mutta aika kului, omistajat vaihtuivat, arvostus laski, huoltaminen laiminlyötiin. Uuden omistajan lapset ja kylän pojat ajelivat sillä pelloilla ja metsätiellä. Lopulta tuli se iso/paha vika, eikä varaosia enään haluttu ostaa . . tuskin niitä mistään enään olisi löytänytkään.

Lopulta ajokelvottomasta moposta otettiin pyörät pois ja asennettiin ne maitokärryyn. Runko siirrettiin navetan taakse, jonne se lähes unohtui 10-vuodeksi, ainoastaan silloin tällöin joku muisti sen ja siitä käytiin irroittamassa osia . . milloin mihinkin tarkoitukseen. Traktorin työkonekin sitä kerran vahingossa murjoi.

Lopulta vuonna 1986 rumilus kärrättiin kaatopaikalle muiden romujen kanssa. Siellä se lojui aikansa, kunnes eräs mopoharrastaja äkkäsi sen ja nosti farmari Warrensa kyytiin.

Vielä kerran se joutui arvioitavaksi . . . saisiko tuosta vielä jotain osia? Valokuvaankin päästiin. Saihan siitä vielä osia. . . vaihteiston rattaat, ne olivat kuin uudet vielä aivan öljyisetkin.

Mopoharrastaja laittoi ne järjestykseen muovipussiin ja laittoi pussin sisään lapun jossa luki mopon merkki. Vasta tämän jälkeen tämä arvostettu laatumerkki oli täysin palvellut ja sai siirtyä eläkkeelle.

Joillekin sen samanikäisille kavereille on kyllä käynyt paremmin ja ne kulkevat vielä omin voimin.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Ajelin maaseudulla sininen avokypärä päässä. Erehdyin kerran kesäpäivänä ajamaan (huomaamattani ja jostain kumman syystä) suu auki, kunnes kurkkuun lensi ötökkä. Sen jälkeen ajelin aina suu kiinni.

 

Niin - tästähän on sellainen tunnistustehtävä, että mistä tuntee moottoripyöräilijän:

No moottoripyöräilijällä on itikoita hampaanväleissä  :laugh:

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

 

Pistänpä taas mopokuvan . . tunnistaakos kukaan kun ajopeli on tässä kunnossa:

 

 

Arvailuksi menee mutta tuo etupään jousitus näyttäisi vähän Zündappilta..... :-\

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Arvailuksi menee mutta tuo etupään jousitus näyttäisi vähän Zündappilta..... :-\

jep itsellekin tuli mieleen sama mopo ja vielä kummeli kultakuume ;D ja ei ollut kumminkaan vielä Sivuvaunu zyndappi :)

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Antilla mielenkiintoista mopokalustoa tallella . . . pistä joskus kuvia . . .

 

Kiitoksia. Täytyy kaivella onko mulla kuvia. Mopot ovat mökillä, joten saattaishan nuo kesällä vaikka käyttää pikku retkellä ja ottaa muutaman tuoreen. Muistui juuri mieleen, että huonoa mäihää on ollut noiden pyörärosvojen kanssa. Mummovainaan fillari oli yhdessä ladossa talvisäilössä ja sekin varastettiin. Semmoinen ian kaiken vanhan Crescentin naistenpyörä - eli laatupeli ja hienokin vielä. Mutta kateisiin meni. ***kele.

 

Laitan bonarina kuvan velipojasta naapurin pojan (sen saman, jolta ostin fillarin) kanssa. Kyseessä on Solifer SM-77. Aattelin, että tuo on vähän tuore vielä tähän ketjuun, mutta peijooni. Sitä kun vanhaksi elää, niin yli 30 vuotiaat jutut tuntuvat eilisiltä :D Kuva lienee jostain 80-luvun alusta (EDIT: alakulmassahan lukeekin kehitysajankohta). Jotenkin näyttäis kuin tuossa ois virityssarja kiinni...

 

[ attachment removed / expired ]

 

-A-

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Arvailuksi menee mutta tuo etupään jousitus näyttäisi vähän Zündappilta..... :-\

 

Ja "tankkirunko" vähän niiku 50-luvun Victoria ::)

 

Risto

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Arvailuksi menee mutta tuo etupään jousitus näyttäisi vähän Zündappilta..... :-\

 

Ei ole Zyndapp . . . mutta vähintäänkin yhtä arvostettu laatumerkki. :)

 

Antti . . Mummopyörät ovat nykyään erittäin kovaa valuuttaa jos näin voisi sanoa, samoin vanhat Kombit nuoriso haluaa nyt ajaa niillä.

Minulla on tallessa yksi hieno sininen 2-vaid. Kombi 70-luvulta, mutta en uskalla antaa sitä lasten käyttöön . . hukkavat sen pian . . . joku voi  pian "lainata" sitä.

 

Noilla Solifereilla joissa oli tuo Tomoksen moottori . . . niillähän ajettiin 70-luvulla jopa minicrossia. Taisi olla ensimmäisiä mopoja joihin sai oikeita viritys-sarjoja Suomesta.

Tuo Soliferin tavarateline oli erittäin kysytty tarvike aikoinaan. Ainakin täällä Vaasasan seudulla sitä asennettiin kaiken merkkisiin mopoihin, se oli suorastaan "villiys" ja aivan ehdoton muotijuttu.

Esimerkiksi Tunturi Super Sportin alkuperäinen joppari ei kelvannut kenellekkään. Piti olla tuo Soliferin versio.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Arvasin, että Victoriaa tarjotaan mutta ei ole sekään oikea vastaus.

 

DKW "Hummeli"  ;D      http://www.mengis.de/dkw.htm

 

Risto

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

DKW "Hummeli"  ;D      http://www.mengis.de/dkw.htm

 

Risto

 

Aivan oikein Dkw on oikea vastaus! Onneksi olkoon Risto . . . sinähän se varsinainen haka olet näissä mopojutuissa. :)

Sinänsä muuten outoa, että nämä todella klassiset laatumerkit ovat vähemmän arvostettuja Suomessa. Tai tottahan niitäkin arvostetaan mutta välillä vaikuttaa siltä kuin vain pappa Tunturi olisi jotain.

Aikoinaan kun 80-luvulla kaverini kanssa alettiin harrastamaan noita veteraanimopoja, niin meidän mielestä Tunturit olivat aivan liian tavallisia, että niihin olisi sen kummemmin kannattanut kiinnittää huomiota . . . me panostimme silloin mielummin saksalaisiin ym. laatumerkkeihin sekä erikoisiin harvinaisempiin valmistajiin.

 

No tilanne muuttuu vuosien varrella, hyvä tietysti, että kotimaisia arvostetaan. Onhan tuollainen tavallinen paappis tietysti maailmanlaajuisesti katsottuna erikoinen. Silloin niitä vain tuntui olevan joka paikassa, toisin kuin esim Dkw:tä.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Tuolla toisessa ketjussa Ville kertoi aikovansa ryhtyä kunnostelmaan vanhaa 5-vaihteista Tunturiaan. Innostuin siitä sitten ja väsäsin tähän pienen tekstin kuvan kanssa, oman vanhan Tunturin kunnostuksesta.

 

Vanhan polkupyörän kunnostaminen voi olla hauskaa ajankulua . . . kun ei laske työlleen mitään hintaa, eikä rakenna myyntimielessä niin voi keskittyä vaikkapa laatuun.

Lopputuloksena saattaa olla lähes uuden veroinen polkupyörä, josta on iloa pitkään. Tuossa kuvassa komeilee 70-luvun Tunturi retki-10 jonka aikoinaan kunnostin. Pyörään tein ns. täyskunnostuksen joita ei enään nykyisissä pyörähuolloissa kannata tehdä.

 

[ attachment removed / expired ]

Muistaakseni suunnilleen nämä työt tuohon pyörään tein:

-Runkoputkiston ja etuhaarukan hiominen ja uudelleen maalaus. Ensin pohjamaali sitten keulan ja perän valkoinen ja lopuksi

punainen + kirkaslakka. Värirajoihin koristeteipit sekä muut rungon tarramerkit.

-Keskiölaakeriston huolto, ketjusuojan maalaus, polkimien huolto ja maalaus.

-Ketjun uusinta, takanavan ja rataspakan laakeriston huolto, takavaihteen rullien uusinta.

-Etunavan huolto, pyörien rihtaus

-Jarrupalojen ja vaijerien uusinta, Huom! tyyliin sopivat valkoiset vaijerinkuoret.

-Valkoinen työkalukotelo ja valkorunkoinen kissansilmä

-Uusi satula, uudet kädensijanauhat, uudet Shimanon jarrukahvat.

-Valkoinen pumppu, tyyliin sopiva vauhdikas valaisin lokasuojan kärkeen.

-Ohjainlaakeriston huolto, lokasuojien kiilloitus

-Renkaat taisivat olla jotain hyväkuntoisia varastosta löytyneitä käytettyjä, koska eivät ole valkosivuiset. Tosin tuon värisillä

renkailla tuo on professionaalisemman näköinen.

-Rataspakan suojalevyn vaihto kiiltävmpään, seisontatuen, istuinkannattimen ja tavaratelineen maalaus mattamustalla.

-Lukon uusinta, vanhoissa Tuntureissa oli sellainen hassu pieni painettava lukko.

 

Noita laakeristoja huollettaessa pesin, ensin vanhat osat moottoripesuaineella ja sitten huuhtelin vedellä, jonka jälkeen kuivasin paineilmalla. Siinä vaiheessa näki hyvin ovatko laakeripinnat  ja kuulat kunnossa. Ne saavat kyllä olla kuluneet mutta pinnoissa ei saa olla mitään koloja eikä murtumia, kuulien pitää olla kiiltäviä eivätkä ne saa olla mattapintaisia.

Sitten laakeristoon uudet vaseliinit, kasaus ja säätö. Hyväkuntoinen vanha ja "liukkaaksi" kulunut laakeristo rullaa herkemmin kuin uusi.

 

No tätä sepustusta nyt voisi jatkaa vaikka kuinka pitkästi . . . mutta ei nyt enempää tästä aiheesta, että porukka jaksaa lukea.

:)

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Voi vitsi Jari kun hieno! Mielenkiinto heräsi heti ja halu kunnostaa joku vanha fillari. Ongelmana vain ettei ole mitään vanhaa fillaria  :laugh:

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Enpä ole tuollaista IKUa ikuna nähnyt. Mulla oli sellainen appelsiininkokoinen, musta ja muovikuorinen. Kirkas plexilasi joka kierti kotelon reunaa. Kyllä siihen IKUnkin sai mielestäni erikokoisia rissoja, jotka tuota rengasta hankas. Ei se mittari voinut oikeaa näyttää rengaskoosta riippumatta yhdellä ja samalla rissalla.

 

Hannu

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Luo uusi käyttäjätunnus tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään