Joonas Kapanen

Kerro unesi.

50 viestiä aiheessa

Taas lentoaiheista painajaiseksi kääntyvää juttua.  Olin siis jossain lomalaa, ehkä Lontoossa sopisi ja lähtöpäivänä pakkailin kamoja. Sitten tuli jo uutta suomalaista porukkaa huoneeseen  ja tajusin että taidan olla hieman myöhässä huoneen luovutuksessa. Mulla oli paljooon tavaraa hyllyillä ja laatikoisssa joita tunkin vaan matkalaukkuihin. Sitten huomasin mm  pölynimurin ja ihmetelin, että miksi minä tällaisenkin otin mukaan. Ja muuta turhaa pienempää kamaa oli reilusti.  Alkoi jo laukut täyttymään ja vielä oli hyllyllä tavaraa, kun katsoin kelloa. Se oli 14:30 lähes ja sitten muistin että kuljetus lähtee jostain kauempaa 15:15. Samalla tajusin että ei kun lento lähteekin silloin 15:15 jostain kauempaa, luultavasti Stanstedista. No siitähän tuli sillä sekunnilla tietty painajainen, eihän ollut mitään mahiksia ehtiä koneeseen.  Ja sitten heräsin (onneksi).  Jännä tuo koneen lähtöaika joka oli unessa, se on just työkaverin lähtöaika tiistaina Krabille, kyllä siitä juttua viikolla oli viimeksi.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Pikkuserkku oli meillä kesällä yötä ja kun muut nukku niin mä lentelin jonnekinpäin suomea. Yhtäkkiä alakerrasta kuuluu: Ei Juuso elä päästä niitä ohjaamoon!! Ei ei älä Juho laske sitä! René älä koske siihen. Ihan outoja unia nähnyt  ;D.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Ja jatkoa seuraa ilmailu-unien merkeissä.  Olin ihan kotipihalla ja juttelin erään Loimaalaisen lentäjän kanssa. Hän bongasi korkealla purtsikan, joka meni kohti hyvän näköistä tummapohjaista kumpiaista. Sanoin että taitaa ollakin oikein hyvä keli ja paras pilvi näköpiirissä. Eikä mennyt kuin muutama minuutti, niin sama kone oli jo erittäin matalalla tontin lähellä ja tajusin että ei kyllä pääse millään EFOP:lle 5km päähän. Sitten se oli jo finaalissa ja ihmettelin miksi pitää laskeutua puutarhan yli poikittain naapurin pellolle, kun tuuli on heikko ja pelto paljon pidempi toisin päin. Kone, oli 2-paikkainen, Twin Astir kai, kun lähempää näin. Siitä se laskeutui, nappasi kannuskin kiinni pieneen pensasaitaan ja tuumasin että onneksi ei ole rajalla ojaa, kun siihen se kannus osui maahan ja konekin stoppasi hyvin pian, ehjänä kuitenkin. Juostiin sitten samalla koneen luo ja jotain ihmettelimme lentäjiltä, miten "se tuuli tuollai loppui? ;D". Pian tuli hakuporukka ja joku hätähousu alkoi irrottaa siipeä vain kärjestä kiinni pitäen, ei tyvessä ketään. Samalla siipi irtosi ja tippui maahan koneen kylkeä raapien, jääden nojalle osittain. Mutta kuin ihmeen kaupalla ei tullut vahinkoa osille.  Ehdotin että nostetaan siipi kyytiin heti pois ennen kuin jotain tapahtuu pahempaa. Mutta se sanoi vaan että antaa nyt olla siinä vähän aikaa, irrotetaan toinenkin siipi.

Sen pituinen se uni sitten olikin, muuta en muista ainakaan.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Ja taas tuli nähtyä lentely uni. Olin lentokoneessa. Sitten tuli moottori vika. Koneessa ei ollut lentäjiä. Menin jonkun tyypin kanssa ohjaamoon. Minä kapteenin paikalle ja se toinen hemmo pelkääjän paikalle. Olimme lentämässä meren yllä. Huomasin saaren aika lähellä ja lähdin kaartamaan sinne. Sitten toinenkin moottori sammui. Heti kun huomasin toisen moottorin sammuvan, käynnistin APU:n Sitten liidin kohti saarta ja Laskeuduin. Vedin lopussa ohjainta itseenipäin että saisin ttaka renkaan ensin maahan. Sitten tärähi. Oli pimeää. Sitten näin koneen ulkopuolelta. Se ei ollut vaurioitunut kovin paljoa. Yksikään matkustaja ei kuollut. Ja kone oli EEmbraer 170/190. Tämä siis näht viime yönä.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Terve

 

Melko moni ilmailu-uneni on sen tyyppinen, että ohjaamani kone ei kerta kaikkiaan nouse, vaan se jää killumaan noin 10 jalan korkeuteen --> metsän reuna tietysti lähestyy… Eli ao. videoiden tyyppisesti. Ja unessa tämä tapahtuu aina pienkoneella.

 

Voitte arvata, että teenko IRL painolaskelmat AINA hyvin tarkasti  :)

 

Tässä vanha Twin Otter video

 

Tässä taas Cessna

 

LND

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Mitähän Freud sanoisi tuommoisista unista? :D

Freud ei sano enää mitään mutta minulla on sanottavaa:

Olen kokenut tuon tapaista. Kauan sitten elämäntilanteeni ollessa "jumissa" näin unta jossa laskettelin suksilla hyvin jyrkkää latua alaspäin ja vauhti kiihtyi kiihtymistään pelottavan kovaksi. Yhtäkkiä edessä oli tiiliseinä enkä saanut pysäytettyä. Sitä päin täysillä ja heräsin kauhuissani.  :'( Uni toistui useita kertoja aina samanlaisena. Ei ollut lainkaan mukava kokemus. Sitten elämäntilanteeni parani huomattavasti ja näin saman unen uuden version. Jyrkän rinteen joka sitten loivenikin ja sain vauhdin hillittyä. Sen jälkeen tuo uni ei ole minua kiusannut. :)

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Taas tuore uni viimeyöltä, pukkasi painajaista.  Olin siskon kanssa menossa jollekin lennolle. En oikein tiedä, missä oltiin edes ja miksi, mutta käveltiin lentokentän lähellä ja jossakin risteyksessä joku viranomaisen/sotilaan tuntuinen uniformuheppu pyysi meiltä tavaroita ja passeja. Ihan luultiin että tämä on jokin lähtöselvityksen korvike. Sitten tultiin terminaaliin ja siellä asia selvisi. Se oli jotain kapinallisalueen reunaa ja joku oli sitten pöllinyt meidän tavarat ja paperit lähes kaikki. Siitähän tuli hirveä hätä. Menin jollekin tiskille, mutta siinä nainen koitti ohjata toiselle tiskille, mutta jotenkin se puhui muutaman sanan suomea siinä jostain syystä, vaikka käytin enkkua itse tietenkin. Sanoin että ai, osaat suomea, sitten saat kyllä hoitaa tämän asian. Asiaa hoidettiin, saatiin joku todistus/väliaikainen passin korvike mukaan. Sitten ennen turvatarkastusta tuli jotain kränää siskon kanssa kun sillä oli jotain krääsää ja rihkamaa ostettuna ja koitti saada minua osaa kantamaan. Sanoin etten muuten kanna sun ostoksia, saat itse selvitä. Anna vaan mulle mun paperit ja se sanoi ettei sillä ole. No ne olikin mun taskussa jo. Ja ihmiset naureskeli meidän riidalle. Sitten turvatarkastuksessa äijät kyseli minun kantamuksista, mitä niissä on. Näytin ja selitin, jossain oli leipää, toisessa munkkeja ja kolmas oli donitseja. Pääsin läpi eikä edes papereita kyselleet. Aattelin että turhaan nekin paperit hommattiin, ei edes kysytä, mutta sitten hokasin että Suomessa vielä voidaan kysyä. Siinä oli jo aikaa kulunut ja menin lähtöhalliin/portille ja siellä jo ihmiset meni pihalle. Minä perässä ja luulin että tulee bussikuljetus, kun ei konetta näy. Mutta ei ollut bussiakaan, vaan ihmiset juoksi jo kaukana edessäni jonnekin nurkan taakse ja minä perässä. Juoksu ei vaan onnistunut ja rako kasvoi. Jotain katettua käytävää menin myös ja joku trukki tuli kannoilla. Lopulta näin jotain punaista, siinä mietin että tietenkin tuolla on se Wizzairin nokka. Lopulta pääsin lähemmäs ja se olikin bussin nokka. Samalla kun olin 10m päässä, se bussi lähti ja jäin kuin nalli kalliolle. Huusin ja huidoin perään, mutta sinne meni. Siinä oli jotain miehiä, nekin puhui suomea, joku ainakin. Ja yksi sanoi että pääset kohta seuraavalla bussilla. Ja vielä että ei Pöytyän mies sinua pulaan jätä, naapurikunnan miehiä. Kysyin että kuinka hän sen tiesi, niin oli kuulemma Antero ollut siinä ja jotain puhunut minusta. Vielä joku kyseli minulta että minkä arvosanan antaisin Puolasta. Sanoin suutuksissani, että he..tin p..ka paikka. Sitten kyllä korjasin että ihan OK, vain yksi lopun huono kokemus pilasi jutun. Siihen heräsin ja peitto oli solmussa ja pulssi löi tuhatta.

 

 

Taisi tulla siitä takautumia, kun Antero(työkaveri) puhui juuri päivää aiemmin Wizzairin lennosta ja matkasta Gdanskiin ehkä ja siskon luona olin juuri vajaa pari viikkoa sitten lentäen ollut, ei Puolassa eikä Wizzillä, mutta kuitenkin. Ja se sotilas muistutti ihan yhtä elokuvan venäläisupseeria, joka oli filminpätkässä, jonka katselin aikaisemmin illalla "nauhalta". Ja oli siinä leffassa  sellainen kohta, kun äijä juoksee jollain umpinaisella kulkusillalla ja rosvot vieressä jeepillä ja konekivääri laulaa.

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Joskus sitä nukkuu niin sikeästi, että on aivan pihalla kun herätyskello alkaa soida, minulle kävi juuri niin tässä yhtenä aamuna.

 

Vaistomaisesti sain painettua kellon hiljaiseksi mutta en oikein tajunnut, että mikä minä olin. Aloin miettiä sitä ja hetken olin aivan varma, että olen joko kana tai Lammas mutta kumpi niistä ja mitä nyt pitäisi sitten seuraavaksi tehdä?

Meni jonkin aikaa ennenkuin karu totuus paljastui, että olen sanomalehdenjakaja ja nyt pitää lähteä töihin, kello oli jo puoli kaksi yöllä.

;D

 

Juu . . . mutta sitten niihin uniin. Tuossa muutama päivä sitten näin yöllä semmoista unta, että olin jossain isossa tiilisessä tehdasrakennuksessa ja sinne sisälle alkoi tulla sinisiä "Smurfeja" niitä tuli paljon kaiken kokoisia ja jaoin niille Tarja Turusen vanhoja mustikkapiirakoita! Taittelin piirakoista paloja ja heittelin niitä smurfeille. Pelkäsin niitä smurfeja kun ne olivat niin sinisiä ja jotkut niistä olivat minun kokoisiani. Onneksi minulla oli niitä Tarja Turusen piirrakoita.

:o

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Näin unta, että firma oli varannut minulle lentoliput Monacoon. Ei siinä mitään, ihan jännä reissu varmaan tulossa, mutta kun lähtö oli jo muutaman päivän päästä ja alkupiste oli Murmansk ja ei minulla ole viisumia. Lisäksi siinä oli koneenvaihto Virttaalla, tai oikeasti siitä olisi sitten ollut bussikuljetus Arlandaan ja sieltä  jatkot eteenpäin.  Hiukan ihmettelin, että enkö helpommin pääsisi autolla vartissa Virttaalle ja alkaa matkan siitä kuin mennä ensin jotenkin noin 1000+km Murmanskiin. Mutta kai noin sai nykyhinnoittelusysteemin mukaan halvemman lipun.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Jälleen lentsikka-aihetta. Olin ehkä Turussa kentällä, ihan jossain aitojen sisäpuolella kaukana terminaalista ja kyllästyin ja aloin lompsia pois kohti terminaalia. Sitten joku DC-9 tms tuli laskuun kovaa ja pitkälle ja hävisi metsän kulman taakse. Ajattelin että pitäisikö mennä katsomaan, pysyikö baanalla, mutta en lähtenyt enää takaisin. Myöhemmin olin terminaalissa ja halusin taas mennä kenttäalueelle, muta nyt en päässyt, kun jotain kuninkaallisia tai muita tulossa, eikä sinne saanut silloin mennä. Koitin sanoa että kun jäi sinne tavaraa, enkä viitsisi paria tuntia odotella. Mitä sen väliä jos siellä reunoilla kuljen, tulkoot vaan ketä, ei ne minua kiinnosta, korkeintaan konetyyppi. Ei auttanut ja heräsin.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Viime yönä heräsin unesta aamuneljältä märkänä kuin kapulaa järvestä noutanut labbis. Olin saanut pestin HJK:n edariin toppariksi ja tehnyt kaksi maalia kulmasta päällä. Heiiiii!!!!  ;D

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Nyt ei ole lentämisaiheinen uni :o. Olin kaverini kanssa mennyt Yläneen Valasrannalle(matala,pitkä hiekkaranta ja tanssipaviljonki) kokeilemaan metallinetsimiä. Olimme juuri vasta aloittamassa, kun potkin hiekkaa ja jotain kovaa osui varpaisiin. Se oli joku iso veitsi tms. Ja vierestä löytyi joku muu metallipötkö. Katsoimme ne kuitenkin arvottomaksi romuksi, mutta otimme pois roskaamasta. Sitten puhuimme, pitäisikö etsiä veden alta vai rannan puolelta. Vai enemmän uimarannanpuolelta tai paviljongin vierestä. Samalla tuli joku mies, jonka luulimme olevan joku vähintään epäluuloinen meidän puuhista. Mutta hän kutsui meidät "punssille" ja lähdimme. Hän oli joku iso kiho, joka oli rakentamassa suurta jotain putkea aina Lapista etelään asti. Emme tienneet koko rakennushankkeesta mitään, mutta sitten menimme taxilla eteenpäin ja matkalla ohitimme sen putkilinjan, joka näkyi suorana väylänä aina horisonttiin asti läpi metsän. Samalla ajoimme minulle vierasta tietä ja ihmettelin, että enpä ole tiennytkään, että tämä Yläneen keskusta jatkuu tänne ja on näin iso paikka, paljon erilaisia kauppojakin.

Tulimme erittäin suurelle futuristisen näköiselle rakennukselle ja luulin että se on vaan joku työmaarakennus, jossa on parakkimaisia asuintiloja. Mutta sisällä olikin valtavan suuret asuintilat, kuin joku kartano tai linna. Luulin että ei siellä muita ole kuin me, mutta pian alkoi tulla tarjoilijoita ja palvelijoita tuomaan isot pitoruuat pöytään ja samalla alkoi muualta tulla paljon porukkaa hienoissa vaatteissa. Hiukan minua hävetti siinä istua sohvalla kuluneissa verkkareissa ja tuulitakissa kaverin kanssa. Sitten homma jatkui ja yhtäkkiä olimme jossain tyhjässä vanhassa hylätyssä talossa ja etsimme aarteita. Löysin vanhoja kolikkoja, ei mitään harvinaisuuksia kuitenkaan sängyn patjan alta. Ihmettelin kaverille, että miksei hän niitä ottanut, kun siinä oli jo käynyt. Sanoi vaan että ei noilla mitään tee. Otin ne ja sanoin että otan silti, aina on mukava jokunen kolikko löytää maasta tai mistä vaan paikasta.  Siihen loppuikin tämä uni.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Ilmailuaiheinen uni välillä.   Olin kotona ja ulkona näin kuinka veljen likka kaverinsa kanssa lensi varjoliitimellä tms matalalla peltojen päällä. Kohta huomasin purjekoneen korkeammalla, sitten 5-6 kpl ja pian niitä purtsikoita oli parikymmentä tai ylikin. Kohta joku purtsikka meni peltoon vajaan kilometrin päässä. Minä sutena fillarilla katsomaan, mutta tietenkin eksyin teissä ja tein ison turhan kaarron. Siellä oli todella jyrkkä ylämäkikin vielä hidasteena, piti ihan kontata sitä mäkeä ylös pyörää perässä kiskoen. Pääsin sitten mäen yli ja kun tulin aukealle näin toisen koneen pellolla, tai oikeastaan pirun märällä suolla. Menin sitten sinne, koska alkuperäinen kone oli runsaan kilometrin päässä vielä. Se suo oli todella pahan näköinen vesihetteikkö, mutta kantoi kuitenkin hyvin. Pilotti oli jo purkanut konetta, näytin samalla kun kannoimme irto-osia, miten pääsee ja missä on lähin autotie putken tuomista varten.

 

En siinä enempää viipynyt, vaan jatkoin matkaa. Näkyi useita koneita pelloilla, välillä oli montakin samassa paikkaa. Tuli kauhea runsaudenpula, ei tiennyt minne mennä katsomaan ensin ja kaikkiin tuskin ehtisikään ollenkaan. Ihmettelin tilannetta kun yleensä saatan bongata(todellisuudessa "metsästää" noita koneita pelloilta) 1-2kpl/kesä, joka kesä ei yhtäkään. Bongasin sitten jonkin koneen metsästä tien vieressä. Menin siihen, kun ihan oli kohdalla. Siinä oli piikkilanka-aitaa, missä oli aukko ja siitä meinasi joku sarvekas pässi tulla ulos, mutta meni sitten takaisin. Pilotti oli kunnossa koneen romujen kanssa siinä lähellä, eikä se ollutkaan purtsikka vaan joku ultra. Se pässikin siinä uhitteli lähellä, mutta siihen loppuikin tämä uni.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Lupaavaa ilmailuaiheista unta taas pukkasi. Olin kotona ja näin jotain kirkkaita valoja Tampereen suunnassa. Tunnistin ne Hornetin soihduiksi. Sitten näinkin pari Hornet-paria kurvailevan kaukana. Menin ulos ja kohta tuli pari Pilatusta todella matalalla kohti ja kaivoin kameraa, mutta tietysti myöhässä. Vähän kyllä kututti. Ne jopa koukkasi naapurin pellon päältä ihan parissa metrissä yli. Pian tuli joku heko siihen päälle leijumaan suhteellisen matalalla. Siitä sain jo altapäin jotain kuvan tynkää. Sitten se alkoi tulemaan alas ja minun piti jo lähteä pois nurmikolta, kun oli niin lähellä. Ja siihen laskeutui ihan etupihalle. Joku ukko sieltä tuli ja heti alkoi ehdottamaan että olet tässä sopivassa paikassa, he tarvitsevat lentäjille täällä kyytejä ja tästä on aika nopea matka sekä Oripäähän että Loimaalle kauppoihin ja muutenkin. Ajattelin että mikäs siinä, jos hiukan korvausta saa. Vähän kyllä epäröin, kun olin juuri aloittanut uudessa työssä päivää aiemmin, että miten ne suhtautuu. Mutta tämä kuulemma vastasi kertausharjoituksia ja olisi ihan lyhyt juttu, että se pitäisi tuottaa ongelmia.

 

Kohta olikin talo illalla jo täynnä pilotteja, naisiakin mukana porukoissa. Olin vaan äkkiä levittänyt yläkerran aulan täyteen patjoja vieri viereen. Hiukan joku naisista askeettisia olosuhteita valitti, mutta sanoin että kuulin koko jutusta vasta samana päivänä iltapäivällä, ei tässä hirveitä ehtinyt valmistelemaan. Ja eikös armeijassa ole totuttu hiukan vaatimattomaankin majoitukseen, on sentään katto ja seinät ja lämpöä. Ja muutenkin sanoin että muutin juuri tähän taloon, että on hiukan vielä tavarat hujan hajan siellä yläkerrassa, kun en sitä itselle heti tarvinnut käyttöön kuin säilytystilana.

 

The end.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Välillä jotain tännekin.  Olin naapurin pellolla ja siinä oli purjelentotoimintaa. Itsekin olin ollut lentämässä lyhyen lennon. Sitten vasta maassa myöhemmin ihmettelin, että miten olin päässyt ilmaan. Eihän minulla ole lupakirjaakaan. Ja konekin oli mielestäni yksipaikkainen ollut. Ainakaan ei ollut ketään muuta mukana. Ja kuinka olin päässyt edes koneeseen, miksi ei kukaan ollut kysynyt, onko minulla siihen lupaa lentää. Sen pituinen se, mitä muistan.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Näin tämän jo noin viikko sitten. Pääsin melkein lentämään Hornetilla! Heh :)

Olen unessa kiitoradalla Hornetin puikoissa paikallaan. Moottori ei vielä käy. Huomaan taustapeileistä olevani jonossa ensimmäinen kone ja takanani on 3-4 Hornettia. Ihmettelen koneen käynnistystä. Oikealla ikkunan vieressä on paneeli, jossa on vanhanaikaisia kromattuja vipukytkimiä. Yhdessä lukee: Fuel ja toisessa: Ignition. Kytkimien päälle on laitettu jotkut läpinäkyvät teipinpalat. Kuin varoitukseksi.

Sitten huomaan kiitoradan olevan jyrkässä kulmassa ylöspäin. Jotain 45 astetta vähintään! Ja kiitorataa on jäljellä enää jotain 10 metriä. Tiedän unessa Hornetissa olevan niin paljon työntövoimaa, että tämä 10 metriä riittää näin jyrkässä kulmassa. Kunhan saan vain moottorit nopeasti käyntiin. En ehdi koskea kytkimiin, kun kone alkaa liukua taaksepäin. Painan polkimia, mutta ne jarruttavat vain etupyörää. Kone liukuu edelleen taakse. Pelkään osuvani takana olevaan Hornettiin ja vedän keskikonsolissa olevaa jättimäistä käsijarrukahvaa. Taakse liukuminen hidastuukin hieman ja mietin samalla toimivatko Hornetin ABS-jarrut peruuttaessa ja ettei kone mene vinoon asentoon. Sitten heräsin. 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Näin viimeyönä jälleen lentokoneaiheisen unen. Aika erikoinen oli. Pitäisikös jo lähteä tutkimuksiin :)

Olen jollain pienellä parvekkeella muitten lentokonekuvaajien kanssa. Kaikilla on kamerahihnat ja kamerat kaulassa. Ollaan kuin sillit suolassa.  Mietin unessa miksi tulin tänne? Parveke jossa ollaan on ylin parveke, mutta rakennus jatkuu jotenkin edessä paljon korkeampana. Sitten joku sanoo lentonäytöksen koneitten saapuvan. Ne näkyvätkin tulevan nuolimuodostelmassa ja sitten joku mainitsee vasemmanpuoleisen koneen olevan jotain muuta merkkiä. Joku ihmeellinen nimi. 

Koneet tulevat parvekkeen kohdalle matalalla ja vasemmanpuoleinen kone lentää epätavallisen hiljaa. Kone ohittaa parvekkeen ja se näyttää sakkaavan. Kone osuu pienellä nopeudella rakennuksen seinään. Siivet lähtevät irti. Vauhti putoaa pois ja kone alkaa pudota pohja edellä kohti maata. Jotkut kuuvaajat yrittävät ottaa kuvia, mutta en itse pääse liikkumaan mihinkään. Näen jotenkin heittoistuimen laukaisun metri ennen maata. Tuoli nousee savusta rakettien palaessa taivaalle kovalla äänellä  ja lentäjän laskuvarjo avautuu. Tuuli painaa jotenkin putoavaa käytettyä heittoistuinta ja se näyttää putoavan suoraan meidän parvekkeelle. Yritän varoittaa, mutta kukaan ei kuuntele ja ei pysty lainkaan liikkumaan.

Tuoli menee kumminkin pudotessaan vain kymmenien senttien päästä parvekkeesta. Siinä se uni.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla
1 tunti sitten, Tarmo Kallio kirjoitti:

Näin viimeyönä jälleen lentokoneaiheisen unen. Aika erikoinen oli. Pitäisikös jo lähteä tutkimuksiin :)

Sittenhän saan sinne kaverin, vaikka juuri viime aikoina ei ole lentokoneunia jäänyt muistiin. Kyllä jotain olen nähnyt, mutta en enää aamulla niitä muista ollenkaan.

Sentään jotain jäi mieleen (ei lentokoneista) tältä aamulta. Jokin talo siinä oli, ehkä siskon talo tai mökki. Siellä oli tulta räystäiden alla tai paremmin ehkä sisäpuolella katon rajassa. Minä heittelin vettä sinne varsikupilla ja melkein se sammui. Sitten se yltyi uudelleen ja sain jostain puutarhaletkun ja siitä päätä puristamalla pienen terävän suihkun ylettymään sinne ylös. Muuta en muista siitä. (Tuli varmaan siitä kun poltin risuja ja roskia illalla nuotiolla.) Toisessa unessa olin naapurissa, laskin alamäkeä klapien päällä rantasaunalle, ihan hyvin ne luisti, melkein kuin pulkka. Kerran tipuin kyydistä, mutta neljä klapia meni kauniisti rinnakkain yksinäänkin. Jotain  muutakin kummaa sekalaista siinä oli, mutta kun en muista. Pyöreän huoneen tarvetta olisi kuitenkin pitänyt arvioida varmaan, niin erikoista tapahtui.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Taas jotenkin erikoinen uni viimeyönä. Liittyy jotenkin vanhaan peliin: Return to Castle Wolfenstein. https://fi.wikipedia.org/wiki/Return_to_Castle_Wolfenstein

Minulla on tuo alkuperäinen pelipaketti jossain varastossa ja huomasin pelin olevan tarjouksessa Steamisssa. Unessa olin jälleen jossain jyrkänteen reunalla. Sitten taas jossain todella ahtaassa sumuisessa luolastossa. Se leijuva Wolfensteinin loppupelin drone jahtasi minua. Sitten tuli jotain Star Trekin tyyppejä vastaan. Taisi olla Komentaja Spock, ja joku muu. Se lentävä dronelaite lähestyi sumusta ja Spock ehdotti minulle teleporttausta laitteen tietokoneisiin:laugh: Siirto onnistuikin ja sitten olinkin jo Prosessori ja koko vehje. Aika erikoinen olo oli ... :cool:

Onneksi Polar Edge NV:n herätys soi  ja heräsin. :) Kohta hoitoon!

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Olen kotipihalla. Jostain ilmestyy "sotakopteri" joka lentelee hyvin matalalta koukaten heilurikahdeksikkoja muutaman kerran lähipeltojen päältä. Viimeinen ohilento tapahtuu noin 0.5m viljantähkien päältä. Samalla sen perään liittyy 30-40 kpl purjekoneita, jotka seuraavat sitä nousukaarrossa, tehden samalla vaakakierrettä. Hiukan ihmettelen, miten korkeus säilyy ja jopa lisääntyy purtsikoilla siinä jonossa. Myöskin juuri sen erittäin matalan ohilennon aikana menee naapurin pellon poikki hautajaissaattue, musta auto ja pitkä jono muita. Sitten joku vieras mies puhuu (saman) naapurin emännälle jotain asiasta. Ja emäntä vastaa että kyllä hän tietää, siellä on hänen äitinsä saattokulkue. Taisi mies ihmetellä, mitä ihmettä, miksei hän ole kotonaan sellaisena päivänä, vaan ihan normaalisti "kylässä" naapurissa. Minäkään en tiennyt, mitä tämä emäntä minun pihalla teki, siinä hän sattui olemaan. Hiukan se mies ihmetteli, että eikö se lentely häirinnyt harrasta tilannetta. Mutta ei tuntunut emäntää vaivaavan.

(Ja se emäntä on lähes 15v minua vanhempi pikkuserkkuni. Joka todellisuudessakin asuu tuossa naapurissa, jonne saattoporukka oli menossa).

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Uutta pukkasi. Olen pihalla ja Tampereen suunnilta tulee DC-6 todella matalalla mennen tuosta kilometrin päästä ohi kohti Turkua. Sitten se kaartaa 180 ast. ja vähän ajan päästä se onkin jo pihallani. Pian miehistöä jo istuu keittiön pöydän ääressä ja sanon jonkulle että annapa hiukan tilaa tuon tietokoneen viereen, minun pitää kirjoittaa Flightforumille tuosta koneesta, niin pääsee jengi kuvaamaan tuota teidän konetta tuossa pihallani. Samalla jo mietin, että miten saisin pihalle jotain parkkiopastetta, kun piakkoin on autoja tulossa reippaasti. Harmittavasti tämä uni loppui jo tuohon kohtaan, jäi kone kuvaamatta kaikilta.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Nyt tärähti aika unelmat vai oliko se vähän painajainenkin. Ja toinen juttu bonusta päälle.

 

 

Istuin matkustajakoneessa, aivan takana. Olin stuerttiharjoittelija. Istuimena oli joku matala irtojakkara, siinä olin polvet lähes leuassa kiinni. Edessä oli kokeneempia lentoemoja ja stuertteja. He jotain neuvoja antoivat. Sitten minulle annettiin ihan normaali teepannu käsiin, täynnä höyryävän kuumaa vettä. Ja neuvottiin että kun ollaan ilmassa, niin minä käyn tarjoamassa teetä matkustajille. Aloin sitten kyselemään, että jos joku alkaa puhua jotain ja en minä osaa venäjää yhtään, kun se olikin Aeroflotin kone, jossa olin. Sanottiin että ei se mitään, kyllä englannilla selviää.  Sitten ihmettelin, että missä on sokeri, jos joku haluaa. Ei sitä tarvita, matkustajat ovat tottuneet tuomaan omat sokerit ja maidot, jos niitä käyttävät teessä. Kohta kysyin, entä jos joku haluaa kahvia, mitä sitten sanon. Tuli neuvo, että levitä käsiä ja kerro että ikävä kyllä "cafe machine broken, kafe kaputt, finito". Se toimii aina, ei voi mitään, luulevat ihmiset, huono tuuri sillä kertaa.

 

Aloimme pian liikkua, sanoin että olemme hiukan myöhässä, puolelta piti lähteä ja kello on varttia vaille. Mutta olin kuulemma väärässä, se olikin varttia vaille lähtö, eli ihan aikataulussa olimme. Vaikka olin ollut aivan takana koneessa, nyt olinkin heti ohjaajien takana ja sanoin etten ymmärrä noita venäläisiä tekstejä mittareissa. Mutta ymmärrän varmaan suuren osan sitten kun näen millaisia lukuja niissä on ja miten ne muuttuvat lennossa. Ja joistakin pystyin jo arvaamaan mitä ne voisi olla.  

 

Sitten olin taas aivan koneen takaosassa, kone rullasi kiitotien ja metsän välissä nurmikolla, huono peltotie vain missä mentiin. Kysyinkin miksei ryssällä ole asfalttia ollut tähän laittaa. Ei tuo ryssä-sana heitä haitannut. Menimme loivaa alamäkeä kohti kiitotien päätä, vasemmalla oli jokin katsoja-alue. Siellä oli siskonikin vilkuttamassa minulle, ensi lennon kunniaksi.  Siitä kiitotieltä lähti ilmaan hevoskärryjä, rekiä ja joku pöytäkin vedettiin vintturilla ilmaan. Ja toisella puolella tuli alas kymmeniä laskuvarjohyppääjiä, osa todella vaarallisen näköisesti kiemurrellen. 

 

Kun saavuimme kiitotien päähän, kone vielä peruutti, aivan savipellolle pitkän matkaa. Hiukan sitä ihmettelin, että riittääkö moottorien voima edes liikuttamaan konetta eteenpäin, kun on vielä alkuun loiva ylämäki ja sitten kiitotie on aika jyrkkää ylämäkeä.  Kone lähti hitaasti liikkeelle ja kiihtyi todella huonosti. Tässä vaiheessa minä olinkin ulkopuolella ja roikuin köydestä koneen takana. Jotain solmuja siinä oli helpottamassa otteen pysymistä. Kädet jo alkoi väsyä ja aloin pelkäämään putoamista. Kone ei pystynytkään nousemaan vaan vauhti hidastui ja kuulin että pitää yrittää uudestaan. Ajattelin jo että käteni ei mitenkään jaksa pitää kiinni, mutta sitten huomasin että siinä on joku lenkki päässä, voin siihen pujottaa ranteen, niin ei tarvitse puristaa köydestä oikein mitään ja pysyn kiinni paljon helpommin. (mitäköhän pitkää ja kuhmuraista olen unissani puristanut?)

 

Sen pituinen se.

 

Bonus:  Olen koulussa? tuossa vanhassa Haaroisten E-liikkeessä.  Veljenpoika ja serkun likka lähtevät ulos, mutta sanon että ei saa mennä pois pihalta eikä ainakaan joen rantaan. Pian heitä ei näy missään ja lähden hakemaan heitä.  Juoksen pitkin rantapeltoja satoja metrejä. Pysähdyn ja huudan poikaa nimeltä. Kaukaa kuuluu vastaus. Menen lähemmäs. Maassa on reikä ja katson siitä alas. Olenkin ihan kuin tasaisen ohuen pilven päällä ja siitä reiästä näen heidät ottamassa aurinkoa joen rantahiekalla. On siellä muutakin väkeä. Huudan ja kiroan että nyt pois jo, paistaa se aurinko sinne koulun lähellekin. Saavun takaisin ja joku kysyy, löytyikö ne. Sanoin että tuolla ne oli kilometrin päässä melkein rannalla. Kujanpää P. kysyy missä tarkemmin, mutta en osaa selittää, kun kaikki joen mutkat on niin samantapaisia. Hän sanoo että hän tuntee kartan kyllä hyvin ja osaa suunnistaa. Sanoin että tiedän, mutta ei minulla ollut karttaa enkä siitä paikasta niin tarkkaan välittänyt. Menin vielä sisälle luokkaan kesken tunnin, istuin H. Eksymän viereen ja aloin kopioida tehtäviä hänen vihostaan.

 

Sekin loppui tähän.

Muokattu: , käyttäjä: Timo Koski
typo

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla
1/3/2014 at 17.37, Teemu Lindqvist kirjoitti:

Tässä vanha Twin Otter video

Tämä kanadalaisen Twin Otterin onnettomuusvideo oli mennyt minulta aiemmin ohi silmien. Nyt chekkasin ASN:stä tapahtuman ja onnettomuustutkinnan raportin.

Tältä noin 290 metrin pituiselta kiitotieltä oli aiemmin pääsääntöisesti tehty siirtolento pienellä tankkauksella ja ilman matkustajia noin 10 km päässä olevalle pitemmälle kiitotielle. Siellä oli tankattu matkalentoa varten ja otettu matkustajat. Nyt yritettiin lentoonlähtöä täydellä tankkauksella, kahdella pilotilla ja kolmella matkustajalla. Seurauksena oli yksi palovammoihin kuollut matkustaja ja vakavia palovammoja saanut lentäjä sekä tuhoutunut Twin Otter.

Rodney

https://aviation-safety.net/database/record.php?id=20070708-0

https://tsb.gc.ca/eng/rapports-reports/aviation/2007/a07w0128/a07w0128.pdf

"Findings as to Causes and Contributing Factors

  1. The take-off was attempted at an aircraft weight that did not meet the performance capabilities of the aircraft to clear an obstacle and, as a result, the aircraft struck a telephone pole and a telephone cable during the initial climb.

  2. A take-off and climb to 50 feet performance calculation was not completed prior to take-off; therefore, the flight crew was unaware of the distance required to clear the telephone cable.

  1. The southeast end of the airstrip was not clearly marked; as a result, the take-off was initiated with approximately 86 feet of usable airstrip behind the aircraft.

  2. The take-off was attempted in an upslope direction and in light tailwind, both of which increased the distance necessary to clear the existing obstacles."

 

Muokattu: , käyttäjä: Jorma Kosonen
Lainaus lisätty

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Heh. Kaikkea sitä tuleekin nähtyä. :)

Näin tämän noin viikko sitten. Olen unessa jossain vuorenrinteellä lumilaudan kanssa. Lunta ei ole ensin lainkaan. Viereen tulee eräs  F1-lähetyksistä tuttu insinööri. Hän vakuuttaa pystyvämme laskemaan varovasti. Laskemme hiljaista vauhtia alas ruohikollla ja kaikki on ensin ok. Sitten vauhti lisääntyy ja ruoho muuttuukin lumeksi. Edessä on joku nouseva  tasanne, josta on kamala pystysuora pudotus alaspäin. Saamme pysäytettyä vauhdin hieman ennen reunaa.. Tasanne on tosin kalteva, jäinen ja pienikin liike jäällä vie lähemmäksi reunaa...

Yritämme varovasti ja nopeasti tavoitella repuista kännykkää. Yritän tilata nosturin!  ja helikopterin. En muista enempää :)

 

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Luo uusi käyttäjätunnus tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään