Cessnapilotti sokeutui lennolla Englannissa, RAF:n Tucano opasti alas

[Ilkka Mäkelä 1 225]

65-vuotias englantilainen mies, joka oli lentämässä nelipaikkaisella Cessnallaan yksin matkalentoa 15000 jalan korkeudessa, sai yllättäen kesken kaiken jonkinlaisen aivohalvauksen, joka aiheutti näkökyvyn menetyksen. RAF lähetti matkaan Tucanon, jonka pilotti lensi koneen viereen ja opasti koneen alas radiolla. Hätälasku onnistui kahdeksannella yrittämällä. Jonkin verran näkökykyä on nyt alkanut palata toiseen silmään. RAF:lle on lähtenyt kiitokset sairaalavuoteelta.

 

http://news.scotsman.com/latestnews/Rescue-at-15000ft-after-pilot.4674305.jp

[Guest arttula]

Saattoi olla hänen viimeinen lentona - onneksi hyvin päättyi tuo kuitenkin

[Tero Lähdesmäki 0]

Onpahan ollut melkoinen operaatio, opastaa sokeaa miestä laskeutumaan.... hatunnoston arvoinen suoritus!

[Antti Laukkanen 15]

Ei voi kuin hämmästellä, miten miesparka piti pulkan pystyssä ilman näkökykyä. On mahtanut olla tuskaa odotella kolme varttia apukonetta ja vielä sorvata lasku. Hui. Ehkä tämä antaa taas ajattelemisen aihetta riittävän polttoaineen ja oikein viritettyjen radioiden suhteen. Ja monen muun pikku yksityiskohdan.

 

-A-

[Hanna Räihä 6]

hatunnoston arvoinen suoritus... molemmilta. sokealta ja oppaalta...

[Riku Hautamäki 0]

 

Lienee jotankin verrattavissa PAR -lähestymiseen. Voi olla vaan melkoista hommaa kun ei näe edes koneen asentoa.

[Tumi Hämäläinen 719]

Uskomaton tarina!

 

Tämähän kuuluisi tuonne "Ihmepelastumisien" ketjuun, vaikka pilotti itse kuitenkin toi koneen alas. Ehkä kone oli hyvin trimmissä että saattoi odottaa apua niinkin kauan.

[Guest arttula]

Uskomaton tarina!

 

Tämähän kuuluisi tuonne "Ihmepelastumisien" ketjuun, vaikka pilotti itse kuitenkin toi koneen alas. Ehkä kone oli hyvin trimmissä että saattoi odottaa apua niinkin kauan.

 

Tai sitten tosiaan näkö ei mennyt ihan kokonaan, kuten tuossa Ilkkakin kirjoitti: "Jonkin verran näkökykyä on nyt alkanut palata toiseen silmään."

[Ilkka Mäkelä 1 225]

Pilotti todennäköisesti tunsi hyvin koneensa. Meillä oli aikoinamme perusteellinen perusmittari- ja yöVFR-kurssi, missä piti myös opetella ulkoa kaikkien kytkimien ja laitteiden sijainti ohjaamossa. Kesken yölennon pantiin sähköt pimeäksi ja piti löytää oikea nappi esim. "laske viides sulake vasemmalta"-menetelmällä - ilman taskulampun käyttöä.

 

Tähän tapaukseen sopii erinomaisesti fraasi "flying by the seat of your pants" - eli perstuntumalla eteenpäin 

[Mikko Autio 1]

65-vuotias englantilainen mies, joka oli lentämässä nelipaikkaisella Cessnallaan yksin matkalentoa 15000 jalan korkeudessa,

 

Hatunnostot molemmille

 

Mieleeni jäi tuo korkeus 15000 jalkaa, siellähän loppuu happi?

vai oliko tuo Cessna paineistettu?

[Jari K Turunen 2]

Hatunnostot molemmille

 

Mieleeni jäi tuo korkeus 15000 jalkaa, siellähän loppuu happi?

vai oliko tuo Cessna paineistettu?

 

Tuo linkin mukainen Cessna ei ainakaan ole paineistettu, jos se nyt on tuo sama kone jolla tämä herra lensi. Ihan tavalliselta 182:selta näyttää.

Suorituskyky riittää tuolla koneella nousuun 15000 jalkaan, tosin melko verkkaista alkaa olla jo tuolla korkeudella. Hetkellisesti siellä voi olla ilman happivehkeitäkin mutta pidempiaikaista lentelyä ei varmaan suosittele kukaan.

[Guest arttula]

Hatunnostot molemmille

 

Mieleeni jäi tuo korkeus 15000 jalkaa, siellähän loppuu happi?

vai oliko tuo Cessna paineistettu?

 

Tuo korkeus ja hapenpuute saattavat jo yksistäänkin selittää tuommoiset oireet.

[Ilkka Mäkelä 1 225]

15000 jalkaa taitaa olla uutisankka ja todellinen korkeus oli vain 5500 jalkaa. Ainakin BBC on editoinut omaa uutistaan asiasta 5500:aan, mikä oli sielläkin ensin 15000.

 

Ks. http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/england/north_yorkshire/7715345.stm ( vaikka siellä taas väitetään, että kyseessä olisi ollut 2-paikkainen kone... aina ei voi mennä asiat oikein?)

[Kai Lilja 0]

Moro!

 

Rautaiset hermot!

 

Mahtoiko koneessa olla auto-pilottia?

 

-Kaitsu

[Jari K Turunen 2]

Mahtoiko koneessa olla auto-pilottia?

 

Jos kone edelleenkin oli se mikä kuvassa näkyy niin autopilotti taitaa tuossa olla vakiovaruste, senverran uudehkolta 182:selta näyttää.

 

Mutta jos kone olikin joku 2-paikkainen kuten Ilkan uudemmassa linkissä sanotaan niin sitten epäilen että ei ole autopilottia.

 

En olisi ihan varma että kyseisessä tapauksessa on autopilottia edes käytetty jos sellainen koneessa oli, autopilotin säätely sokeana melkovarmasti olisi päättänyt tämän lennon tuhoisasti. Ehkä.

[Nils Rostedt 13]

Sattumoisin tuli luettua Independent-lehten kokosivun uutisartikkeli tapahtumasta.

 

Jutussa puhutaan sekä 2-paikkaisesta että nelipaikkaisesta Cessnasta. Kuvassa esiintyy 2-paikkainen C150 Aerobat G-BCFR, jossa ei varmaankaan ole autopilottia eikä sellaisesta ole mainintaa jutussa.

 

Kone oli matkalla Prestwickistä, Skotlannista, kaakkois-Englannin Earls Colne lentokentälle kun lentäjältä meni näkökyky. Lennonjohto oli ensin yrittänyt ohjata konetta Full Sutton- lentokentälle, mutta kun ei ottanut onnistuakseen, RAF:n Tucano tuli siivelle ja onnistui seitsemännellä yrityksellä ohjaamaan kone RAF:n tukikohdan kiitotielle. Kosketus oli kiitotien puolessavälissä kahdella pompulla, ja Cessna pysähtyi  juuri ennen kiitotien loppua. Eli täpärällä oli. 

 

Ohjaaja pystyi toisella silmällä ajoittain hieman näkemään, ja tämä auttoi häntä loppuvedon hetkellä.

Mielenkiintoista oli lukea siitä kuinka helpottunut ohjaaja oli sen johdosta että hänen itsensä lisäksi ei myöskään kukaan sivullinen joutunut tilanteen uhriksi.

 

[Taneli Äikäs 0]

Eli suomalainen on tässäkin asiassa parempi. Lähtökorkeus 10000 jalkaa, lasku ensimmäisellä yrityksellä ja molemmat silmät pelistä pois.. mutta hattua silti nostan kollegalle  Se mikä meitä yhdistää on se, että kumpikaan ei enää taivaalle (yksinään) mene.. Vituttaa..

 

Se on kauhunpaikka kun taivaalla menee näkö, en tiedä mitä ko. pilotti ajatteli mutta minä pelkäsin niin pirusti, enemmän kuin koskaan aiemmin, ajattelin vain että muutaman minuutin kuluttua tämä on ohitse - elämä. Toivoin vain ettei se sattuisi vaan kävisi nopeasti. Vaan onneksi mua ei ole koskaan lotossa onnistanut, siksi mulla oli hirmuinen määrä tuuria, ikinä en uskaltaisi laskuvarjolla laskeutua silmät kiinni.. pari mustelmaa vaan. Ambulanssin peruutus peruutti samalla myös iltapäivälehtien lööpit omalla kohdallani, nyt juttu on jo niin vanha että jymyuutista tuskin saa enää Sokerokaan aikaan..

[Timo Koski 143]

...omalla kohdallani, nyt juttu on jo niin vanha..

Voitko kertoa lisää tapauksesta .

[Taneli Äikäs 0]

Voitko kertoa lisää tapauksesta .

 

Voin, niin ei tartte aina selittää miks oon maassa vaan en taivaalla niinkuin hyppääjän pitäis.. ja olen asianmukaista kanavaa pitkin raportinkin tehnyt, että kyllä tieto on viranomaisen pöydälle ainakin mennyt ja ilmeisesti ympäri Suomea, kun jokapuolella siitä tiedetään, tulee kuultua vallan hurjia juttuja..  Mutta nyt juuri en ehdi, palaveri alkamassa, tarttee mennä.

 

 

[Timo Koski 143]

Voin, niin ei tartte aina selittää miks oon maassa vaan en taivaalla niinkuin hyppääjän pitäis

Tackar och pockar. Selvisi jo minullekin nyt että kyseessä olikin rättisorsa eikä koneen pilotti. Ilmankos tapauksesta en muista kuulleeni. Hurja(ja tosi kurja) juttu varmasti. Jäämme odottamaan kertomusta, jonka jäit onneksi kertomaan  

[Taneli Äikäs 0]

No tässä tämä, mukailtuna vaaratilanneraportista. Kyllä tästä aika moni tietää, minäkin olen eri versioita kuullut, hurjempiakin.. Tässä totuus. Sisältää vieläkin laskuvarjoslangia, mutta eiköhän tuosta selvän saa. Tästä olis kyllä saanut aikanaan makeet lööpit, nyt juttu ei oo enää uutinen..

 

Ilmoitus vaaratilanteesta laskuvarjohyppytoiminnassa

26.7.2008 - liite.

 

Kertomus hypyn kulusta:

 

Olin menossa hakemaan nitojaa, kun eräs hyppääjä pyysi pokantäytteeksi, kuulemma kelppareista pulaa. No, menin pakkaushalliin, pakkasin avoinna olleen varjoni ja kun siinä tuli lämmin tuumasin että menen kolmeen tonniin, avaan varjon heti, katselen maisemia sekä pujottelen pilvien välistä alas nautiskellen hetken ajan viileästä ilmasta. Sattui olemaan kesän ainoa hellepäivä, varjossa +26° . Tuuli max. 6 m/s, pohjoisesta. Aiemmin hypänneiltä kyselin ylätuulen voimakkuudesta, päätin uloshyppypaikaksi Jämijärven eteläisen rantaviivan, eli n. 3 km ylätuulen puolelta. Ihan varmasti pääsisin siis kentälle, varmuuden vuoksi hain vielä kännykkäni hyppyhaalarin taskuun, jos jotain kuitenkin menisi pieleen.

 

Meitä oli pokassa viisi, kaikki samalta linjalta, 3000m. Minä lähdin viimeisenä. Ajoimme aika pitkään pilvien päällä, mutta pokanvanhimpana toiminut hyppääjä sai meidät linjalle ja kentän kohdalla olikin lopulta iso aukko. Muiden lähdettyä odottelin vielä noin minuutin verran minkä aikana korjasin linjaa enemmän pohjoiseen, siis vastatuuleen. Hyppykorkeuteni oli n. 3200m. Otin vähän vapaata, varjo oli auki 3000 m. Tukahdutin sliderin mutta jätin puolijarrut kiinni. Käänsin varjon vastatuuleen.

 

Vähän sen jälkeen tunsin voimakasta pahoinvointia, pian huomasin myös näön heikkenevän. Arvelin sen johtuvan hapenpuutteesta, joten avasin puolijarrut päästäkseni nopeammin alas. Näkö heikkeni edelleen enkä kyennyt enää erottamaan kenttää, myös tajunta tuntui hämärtyvän. Poraamalla olisin päässyt nopeammin alas, mutta tajunnan menetyksen pelossa en uskaltanut sitä tehdä. Harkitsin myös RSL:n sekä päävarjon irroittamista ja pudottautumista alemmaksi, mutta kun minulla ei ollut cypresiä (varavarjon automaattilaukaisin) en sitä uskaltanut tehdä, jospa menettäisinkin tajuni vapaan pudotuksen aikana? Lisäksi varavarjon avaus täydestä vauhdista olisi kaikkea muuta kuin miellyttävä ja kun muutenkin teki huonoa päätin jatkaa päävarjolla lentoa. Yritin pysyä hereillä, pelotti tajunnan menetys. Muistan katsoneeni korkeusmittaria viimeisen kerran 2500 metrin korkeudessa, tuolloin kaikki oli jo niin sumeaa etten enää nähnyt maata.

 

Aika pian sen jälkeen meni ilmeisesti filmi poikki, sillä en muista mitään ennen 800 metrin korkeutta, jolloin huomasin roikkuvani rentona valjaissa. Korkeusmittarin näin vaivoin, maasta erotin vihreän keskeltä hiekanvaalean alueen jota arvelin kentäksi mutten ollut varma siitä. Mitään yksityiskohtia - rakennuksia, kiitoteitä, tuulipussia tms. en nähnyt. Käteni olivat irronneet ohjauslenkeistä, vasemman käteni sain pujotettua lenkistä mutta oikeaa en. Niinpä otin oikealla kädellä vain ohjauspunoksesta kiinni. Yritin oksentaa helpottaakseni oloani, mutten pystynyt. Aloin tarkastella kentäksi olettamaani aluetta tarkemmin, ja vähän alempana ehkä n. 500 metrissä näin kuin sumun keskeltä kaksi täplää, oranssin ja sinisen. Siis tuuli-T ja tarkkuuspatja. Tiesin siitä, että kun lentäisin sinisen täplän yli kohti oranssia olisin suunnilleen vastatuulessa. Lähdin tekemään laskukierrosta vasemman kautta, päätin tähdätä oranssin täplän oikealle puolelle niin en ainakaan osuisi tuulipussiin. Korkeuden arvioiminen oli tosi hankalaa, näkö tuntui taas sumenevan enkä enää nähnyt korkeusmittariakaan kunnolla. Nyt kuitenkin olin aika varma siitä ettei lasku ainakaan menisi pitkäksi ja kun vihreä alue (metsä) jäi selän taakse tiesin osuvani kentälle. Rupesin keskittymään loppuvedon ajoittamiseen, mutta viimeinen mitä näin oli sinisen täplän eli tarkkuuspatjan ylitys jossain korkeudessa. Laskeutumisesta en muista mitään, ilmeisesti olin taas tajuton sillä laskeutumiseni nähnyt, samaan aikaan itsekin laskuun tullut hyppylentäjä kertoi minun menneen heti turvalleni loppuvetoa tekemättä. Minulla oli kuulemma kädet ylhäällä, täyttä liitoa siis..

 

Seuraava mitä muistan oli lähtöpaikalle 33 rullaavan hyppykoneen ääni. Pienen hetken päästä ko. pokassa olleet hyppääjät olivatkin minua herättelemässä. Kuulin jälkeenpäin, ettei maahenkilö ollut nähnyt laskuani loppuun asti koska olin laskeutunut sovitun ylämaalin sijaan alamaalille ja kadonnut kummun taakse. Maahenkilön mielestä laskeutumiskuviot näyttivät normaaleilta. Jämin kenttä viettää hieman puolivälistä kenttää eikä ylämaalilta ole alamaalille suoraa näköyhteyttä. Maahenkilö oletti minun laskeutuneen hyvin. Uusi poka oli kuitenkin juuri lähdössä joten tuskinpa sen vuoksi jouduin yhtään pidempään maassa makaamaan. Näkö oli palautunut normaaliksi kun rupesin nousemaan pystyyn. Ihme kyllä laskeutuminen tajuttomana ei aiheuttanut mitään vammoja, mitä ny päätä vähän särki myöhemmin illalla ja pari pikku mustelmaakin tuli. Hyvällä tuurilla osuin oppilasmaalialueen keskelle, halkaisijaltaan 20 m pehmeälle hiekalle. Paikalle tilattu ambulanssi peruttiin kun vakuutin olevani kunnossa sekä lupasin paikalle saapuneelle tutulle VPK:n päivystäjälle lähteä käymään terveyskeskuksessa itseäni näyttämässä. (No, se käynti sitten vähän venähti..)

 

Ja mitä tuohon syyhyn tulee, se ei ollut sama kuin Cessna pilotilla. Vähäinen hapenpuute saattoi vaikuttaa asiaan, mutta olen minä vastaavia hyppyjä ennenkin tehnyt ja korkeammalta. Syy on minun ja lääkärin tiedossa, eikä mitään ennakkovaroitusta elimistöni antanut joten en mitenkään osannut tilanteeseen etukäteen varautua. Oikeastaan muuta ei tuosta hypystä seurannut kuin se, että laskuvarjo vaihtui kameraan ja Jämiagentti tunnetaan nykyisin myös Jämipaparazzina, varokaa vaan jos toilailette täällä, Jämin Hubble kuvaa.. Varmaan tuossa keväällä kun talven pimeys jää taakse tulee vieroitusoireita, mutta ainakin vielä kokemus on sen verran tuore ettei mitään hinkua taivaalle ole.

 

Ei taidolla, ei tiedolla vaan tuurilla..

[Juha Lampi 281]

Whoaa, olipa kokemus, upeaa, että sillä oli näinkin onnellinen päätös!!

 

Tuohon loppukaneettiin kyllä tekisi mieleni lisätä, että tarinan yksityiskohdat eivät todellakaan kerro pelkästä tuurista. Kyllä siinä on ollut myös mukana SISU käyttää niitä tajunnan ja toimintakyvyn rippeitä, mitä jäljelle on annettu. Voitokkaasti.

 

Nostan huuvaa 

[Timo Koski 143]

Olipa tapausta kerrakseen  ???. Aika hyviä pohdintoja teit siellä korkealla, vaikka varmasti alaskin oli kiire, niin silti sumeakin järki laski riskejä ja vaihtoehtoja.

[Ilkka Mäkelä 1 225]

Sairaskohtauksen saaneen miehen näkökyky on palautunut, muttei vielä tarpeeksi, jotta hän voisi ajaa autoa tai lentää. Tucanon pilotti ja Lintonin lennonjohtotiimi ovat saaneet tunnustuspalkinnon toiminnastaan.

 

http://www.thenorthernecho.co.uk/news/local/northyorks/4446349.Award_for_team_that_saved_blinded_pilot/