Ilmataistelussa saatujen osumien jakautuminen lentokoneen alueelle

[Martti Kujansuu 180]

"Ilmataistelussa saatujen osumien jakautuminen lentokoneen eri osien välillä konetyypeittäin talvisodan ja jatkosodan aikana". Tuollaista nimihirviötä ajattelin tutkimusprojektille jonka aloittaminen on käynyt mielessä jo hieman aikaa. Kiinnostaisi tietää miten kahden koneen välillä ammutut luodit ja kranaatit jakautuvat vastustajan rungon alueelle eli osuiko johonkin rungon osaan enemmän osumia kuin sen pinta-ala antaisi olettaa?

 

Tuloksista voisi päätellä ainakin sen, että kuinka taitava vastustaja oli. Tähtäsivätkö ja osuivatko suomalaiset enemmän ns. "kriittisille" alueille (moottori, ohjaamo jne.) kuin neuvostoliitolaiset? Sodan aikana tälläisestä tiedosta olisi arvatenkin ollut hyötyä panssaroinnin sijoittamisessa. Tähän voisi myös liittää toisen tutkimuskysymyksen eli miten jakautuvat "kriittisiin" kohtiin osutut osumat (esim. putosiko koneita enemmän moottoriosumiin, ohjauslaitteiden rikkoutumisiin)?

 

Ilmatorjunnan aiheuttamat reiät olen rajannut pois koska niiden kranaatit olivat Suomen rintamalla pelkästään aika- tai korkeussytytteisiä ja aiheuttivat näin paljon isomman sirpalekuvion kohteessa kuin hävittäjissä käytetyt kosketuksesta räjähtävät kranaatit (= helpompi päätellä ampumasuunta).

 

Materiaalista sen verran, että se tulee olemaan suurimmalta osin valokuvia koska sodan aikana ei jokaisesta vauriosta piirretty kaavioita. Museoissa olevista hylyistä (mm. BW-372) saa varmaan myös mitattua osumia, osaisiko joku auttaa minua tämän kanssa?

 

Kommentteja idean toteutuksesta otetaan luonnollisesti vastaan.

[Guest rsuomi]

"Ilmataistelussa saatujen osumien jakautuminen lentokoneen eri osien välillä konetyypeittäin talvisodan ja jatkosodan aikana". Tuollaista nimihirviötä ajattelin tutkimusprojektille jonka aloittaminen on käynyt mielessä jo hieman aikaa. Kiinnostaisi tietää miten kahden koneen välillä ammutut luodit ja kranaatit jakautuvat vastustajan rungon alueelle eli osuiko johonkin rungon osaan enemmän osumia kuin sen pinta-ala antaisi olettaa?

 

Tuloksista voisi päätellä ainakin sen, että kuinka taitava vastustaja oli. Tähtäsivätkö ja osuivatko suomalaiset enemmän ns. "kriittisille" alueille (moottori, ohjaamo jne.) kuin neuvostoliitolaiset? Sodan aikana tälläisestä tiedosta olisi arvatenkin ollut hyötyä panssaroinnin sijoittamisessa. Tähän voisi myös liittää toisen tutkimuskysymyksen eli miten jakautuvat "kriittisiin" kohtiin osutut osumat (esim. putosiko koneita enemmän moottoriosumiin, ohjauslaitteiden rikkoutumisiin)?

 

Ilmatorjunnan aiheuttamat reiät olen rajannut pois koska niiden kranaatit olivat Suomen rintamalla pelkästään aika- tai korkeussytytteisiä ja aiheuttivat näin paljon isomman sirpalekuvion kohteessa kuin hävittäjissä käytetyt kosketuksesta räjähtävät kranaatit (= helpompi päätellä ampumasuunta).

 

Materiaalista sen verran, että se tulee olemaan suurimmalta osin valokuvia koska sodan aikana ei jokaisesta vauriosta piirretty kaavioita. Museoissa olevista hylyistä (mm. BW-372) saa varmaan myös mitattua osumia, osaisiko joku auttaa minua tämän kanssa?

 

Kommentteja idean toteutuksesta otetaan luonnollisesti vastaan.

 

Terve!

 

Näin aivan amatööripohjalta ajattelisin, että pommareiden taka kk-ampujilla oli varmaan ensimmäisenä "tukalimmat" paikat.

 

Eikös ne yritetty saada ensimmäisinä hiljaisiksi... Sitten kaiketi kohteena oli moottorit (pommareista puhuttaessa).

 

Noista BW-372:en osumista on juttua  virtualpilotsien sivulla olevassa videoleikkeessä.

 

Muistaakseni koneessa ei ihan mahdottomia määriä osumia löytynyt, mutta niistä ilmeisesti pari oli osunut koneen kannalta kriittisiin paikkoihin mm öljyputkeen.

 

Alla linkki sivustolle:

 

http://www.virtualpilots.fi/  Kohta uutiset Video Brewster...

 

Katsomisen arvoinen video muutenkin, paljon mielenkiintoisia tiedonjyväsiä

 

ps. Tuli vielä mieleen, että vanhoilta sodanaikaisilta mekaanikoilta saattaisi saada tietoa noista vaurioista.

Hehän noita "kolhuja" paikkailivat...

Tuolta löytyy muutaman mekaanikon haastattelu http://www.virtualpilots.fi/hist/

 

t.risto

[Martti Kujansuu 180]

Näin aivan amatööripohjalta ajattelisin, että pommareiden taka kk-ampujilla oli varmaan ensimmäisenä "tukalimmat" paikat.  Eikös ne yritetty saada ensimmäisinä hiljaisiksi... Sitten kaiketi kohteena oli moottorit (pommareista puhuttaessa).

 

Näin oli varmaan talvisodan aikana, mutta entä v. 1944 kun ei ollut paljon aikaa ampua? Lähdemateriaalissa on ongelmana juuri se, että Suomalaiset saivat sotasaaliiksi vain pakkolaskun tehneitä koneita eli kriittisten vaurioiden laatu on melko varmasti sama kaikissa (= moottoriosuma). Pitäisi saada vertailuun neuvostoliittolaisten lentokoneiden vaurioita Suomen rintamalla, mutta mistä?

 

Ps. Tuli vielä mieleen, että vanhoilta sodanaikaisilta mekaanikoilta saattaisi saada tietoa noista vaurioista. Hehän noita "kolhuja" paikkailivat...

 

En usko, että muistavat kovin tarkkaan paikkoja. Etsin tietoja jopa yksittäisten reikien sijainnista.

[Martti Kujansuu 180]

Niin, osaisiko joku sanoa mistä löytäisi hylkyjä joista voisi mittailla reikiä? Päijät-Hämeen ilmailumuseossa olevan SB:n takaosan alkuperää (Verla?) en muista, mutta pikaisesti katsottuna ei kuvissa varsinaisia luodinreikiä löydy. Vantaalla ei liene kuin pakkolaskun tehneitä yksilöitä, Tikkakoskella sama juttu?

[Guest arttula]

En haluaisi latistaa intoa, mutta luulisin, että ainakin eri maiden ilmavoimilla on olemassa tutkimustietoa tällaisesta asiasta. On kuitenkin aika merkityksellistä tietoa suunniteltaessa uusia koneita. En usko, että tuo tieto on enää salaista yli 60 v jälkeen.

[Martti Kujansuu 180]

En haluaisi latistaa intoa, mutta luulisin, että ainakin eri maiden ilmavoimilla on olemassa tutkimustietoa tällaisesta asiasta. On kuitenkin aika merkityksellistä tietoa suunniteltaessa uusia koneita. En usko, että tuo tieto on enää salaista yli 60 v jälkeen.

 

Jos on niin ei ole tullut vastaan. Ainakaan Kansallisarkistossa ei ole näkynyt vastaavaa tutkimusta joka käsittäisi monta eri konetyyppiä. Suomen rintamalle ei välttämättä voida soveltaa esimerkiksi Länsi-Euroopan tutkimustuloksia (enemmän tykkiaseistusta jne.). Tosiaan normaali salassapitoaika on 25 vuotta ainakin sodan aikaisille asiakirjoille.

[Jukka Nisula 2 158]

Aika mielenkiintoista luettavaa ja tuntuu aika haastavalta projektilta. Ensimmäisenä tulee mieleen, kuinka erilailla aseet hävittäjäkoneissa kohdistettiin ja millaisia aseita niissä oli kantamaltaan, kk:t ja tykit erosivat toisistaan tietysti ammuksen painon ja lähtönopeuksien osalta. Tämä varmasti vaikutti osumatarkkuuteen ja osumien hajontaan. Samoin ammuksen lentorata oli erilainen johtuen eri asemallien ja-tyyppien lähtönopeuseroista. Konetyyppien välillä täytyy siis myös olla eroja johtuen erilaisista aseista. Kirjallisuuden mukaan useat suomalaiset ässät  pyrkivät kohdistamaan aseet jopa 50 metriin, ja ampumaan sitten vasta kun potkuri melkein jauhoi peräsimiä... Varmasti suurin osa lentäjistä oli kuitenkin kohdistanut ne kauemmaksi. Talvisodan Fokker D 21:stä on sanottu, että se oli levoton ja heikkotehoinen (pienikaliiberiset hernepyssyt) aselavetti, pyrstö pyrki heilumaan ammuttaessa sivusuunnassa ym. Jatkosodan Mersun tykistä puhutaan taasen tarkkana täsmäaseena. Mutta jos koneissa oli eroja, niin tietysti oli myös niiden aseiden käyttäjissä eroja. Talvisodassa suomalaiset pyrkivät ensin lamauttamaan kk-ampujan ja sitten ampumaan moottorit tuleen, mm. Jorma Sarvanto käytti tätä taktiikkaa ennätyspudotuksessaan. Tämänhän myös Risto Suomi toi esille yllä. Jatkosodassa esim. venäläiset Stormovikit taasen pyrittiin pudottamaan ampumalla Mersun tykillä niitä siiven tyveen, joka oli huonommin panssaroitu paikka, ja siipi usein katkesi siitä kohtaa.

 

Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen aihe, johon sisältyy paljon sivujuonteita...

 

Jukka

[Pentti Perttula 0]

Onnea vaan, Martti 

 

Pari kommenttia:

 

Panssarointia ei varmaan sijoitettu vastustajan osumatarkkuden tai epätarkkuuden mukaan, vaan koneen toimintakyvyn säilyttämiseksi ja pilotin pitämiseksi hengissä. Havaitulla viholliselle tyypillisellä taktisella toiminnalla ilmataistelussa saattoi sen sijaan olla merkitystä, joka vaikutti tuotantolinjoihin asti.

 

Osumatarkkuuteen vaikuttavat pilotin taitojen lisäksi monet muut tekijät, jotka vaihtelevat taistelusta toiseen (koneiden määrä, pilottien lentokokemus, aloitustilanne, taktiikkojen valinta...) ja joiden täsmällistä osuutta osumatarkkuuteen on vaikea erottaa varsinaisesta ampumataidosta.

 

Onko vaurioituneita/alasammuttuja koneita todella kuvattu niin paljon, että koneiden kaikki pinnat ovat kuvissa näkyvissä, niin että osumien jakauma voidaan absoluuttisesti selvittää? Itse en oikein jaksa uskoa kovin suureen määrään kelvollista materiaalia. Jostain joskus luin, kuinka Hans Windin kone oli useammin kuin kerran ilmastoitu pahemman kerran vastustajan ammuksilla, mutta kone vaan paikattiin ja sillä lähdettiin uudelleen taivaalle. Luulen, että kuvamateriaali vinoutuu pahasti niiden vain isompia tällejä saaneiden puolelle, jolloin osumatarkkuus näyttää paremmalta kuin se olikaan.

 

Ei varmaan haittaa ensin tutustua aiheesta muualla tehtyihin tutkimuksiin ja niiden menetelmiin. Siinä säästyy monilta lastentaudeilta, kun oppii siitä, mitä muut ovat tehneet oikein, ja ennen kaikkea siitä, mitä he ovat tehneet väärin.

 

[Martti Kujansuu 180]

Onko vaurioituneita/alasammuttuja koneita todella kuvattu niin paljon, että koneiden kaikki pinnat ovat kuvissa näkyvissä, niin että osumien jakauma voidaan absoluuttisesti selvittää? Itse en oikein jaksa uskoa kovin suureen määrään kelvollista materiaalia. Jostain joskus luin, kuinka Hans Windin kone oli useammin kuin kerran ilmastoitu pahemman kerran vastustajan ammuksilla, mutta kone vaan paikattiin ja sillä lähdettiin uudelleen taivaalle. Luulen, että kuvamateriaali vinoutuu pahasti niiden vain isompia tällejä saaneiden puolelle, jolloin osumatarkkuus näyttää paremmalta kuin se olikaan.

 

Mietin myös itse tätä asiaa. Uskon, että otannan koneet ovat 90 prosenttisesti lievästi vaurioituneita koneita koska kaikkein pahiten vaurioituneet yleensä tuhoutuvat. Mahdollisuuksien mukaan yritän saada mukaan myös pakkolaskun tehneitä koneita jos niistä materiaalia löytyy.

 

Kävin tänään Kansallisarkistossa etsimässä koneiden työtilauksia missä pitäisi olla kuvaus vaurioista (kts. VL:n korjausselostus). Ei löytynyt tuollaisia ainakaan muutamasta KLeV:n kansiosta, ehkä onnistaa laivueiden huoltotoimistojen arkistoissa paremmin?

 

Puolustusvoimien Kuvakeskuksessa on yhteensä noin miljoona valokuvaa 90 vuoden ajalta. En ole vielä ehtinyt käydä siellä katsomassa millaista kuvamateriaalia löytyisi esimerkiksi VVS:n lentokoneista.

 

Ei varmaan haittaa ensin tutustua aiheesta muualla tehtyihin tutkimuksiin ja niiden menetelmiin. Siinä säästyy monilta lastentaudeilta, kun oppii siitä, mitä muut ovat tehneet oikein, ja ennen kaikkea siitä, mitä he ovat tehneet väärin.

 

Osaisitko mainita yhtään tälläistä tutkimusta? En löytänyt yhtään julkaisua kun kävin MPKK:n pääkirjastossa katsomassa.

[Pentti Perttula 0]

Osaisitko mainita yhtään tälläistä tutkimusta? En löytänyt yhtään julkaisua kun kävin MPKK:n pääkirjastossa katsomassa.

 

En osaa, mutta voisin kuvitella, että The Library of Congress http://memory.loc.gov/ammem/browse/ListSome.php?category=War,+Military tai The National Archives http://www.nationalarchives.gov.uk/militaryhistory/airforce/default.htm?homepage=mh-raf olisi hyvä paikka aloittaa etsintä. Etenkin jenkeillä kaikenlaista julkaisua löytyy online. Brittien arkistoista löytyy monesti online pelkkiä otsikoita ja varsinainen aineisto pitää tilata.

 

Yksi paikka, josta ehkä kannattaa aiheesta kysyä, on CSI, Combat Studies Institute http://usacac.army.mil/CAC/csi/

 

Vaikka vanha totuus, "kysyvä ei tiedä, mihin eksyy", pitääkin usein paikkansa, kannattaa silti ensin hiukan kysellä ennenkuin aloittaa pioneeritutkimuksen jostain aiheesta. Syyt jo mainitsinkin.

 

[Jukka Takamaa 0]

Ensin varmaan kannattais selvittää kuinka paljon koneita ammuttiin alas. Eräs tuntemani elävä ässä on omien sanojensa mukaan pudottanut 15...virallisesti 5.

 

N.15 vuotta sitten olin pikku operaatiossa OYKSssa ja vastapäätä makasi veteraani joka väitti nähneensä kerran hyvältä paikalta kun kotimaisissa tunnuksissa varustettu kone ampui 6 Il-2:sta alas aika nopeaan tahtiin..selvitti myös tekniikan..aika hyvin JV-mieheltä jolle oli juuri laitettu uudet valtimot keukoihin muoviputkesta.

 

Väittäisin että kun ilmataistelussa pyritään osumaan moottori/ohjaamo/ siiven tyvi alueelle...niin jollain "gaussin käyrällä" on loput osumat näistä kohdista poispäin..harvakseltaan harventuen mitä kauempana ollaan tähtäyspisteestä. Rohkenisin jopa väittää, että enemmän osumia taka- kuin eturungossa ja suhteellisen paljon peräsimissä..ennakon aliarvioimisen takia.

 

[Martti Kujansuu 180]

Väittäisin että kun ilmataistelussa pyritään osumaan moottori/ohjaamo/ siiven tyvi alueelle...niin jollain "gaussin käyrällä" on loput osumat näistä kohdista poispäin..harvakseltaan harventuen mitä kauempana ollaan tähtäyspisteestä. Rohkenisin jopa väittää, että enemmän osumia taka- kuin eturungossa ja suhteellisen paljon peräsimissä..ennakon aliarvioimisen takia.

 

Teoriani on, että talvisodassa pudonneet ja vaurioituneet suomalaiskoneet saivat osumia melko sattumanvaraisesti kunnes joku osumista pudotti koneen (moottori, ohjaaja, ohjaus). Neuvostopommikoneissa olisi osumia pääasiassa moottoreissa ja -hävittäjissä kaartotaistelun takia enemmän rungon keskivaiheilla.

 

Vuonna 1942 ja myöhemmin alkoi yleistymään tykkiaseistus kummalakin puolen joten osumien absoluuttinen määrä laskee, mutta vahingot keräytyvät pudonneissa koneissa enemmän kriittisiin paikkoihin.

[Guest rsuomi]

Terve!

 

Vaativa on aihe, varsinkin, kun osumat pyritään kartoittamaan senttimetrien tarkkuudella ja aineistoa vähän...

Osumakohdat vaihtelivat konetyypin mukaan, kuten täällä mainittiinki. Tämäkään linkki ei anna mitään eksaktia tietoa, mutta siitä saa hyvän käsityksen miten minkäkin vihollliskonetyypin kanssa kannatti toimia taistelutilanteessa.

 

Hasse Windin luento:

 

http://www.virtualpilots.fi/hist/WW2History-WindLuento.html

 

terv risto

[Martti Kujansuu 180]

Vaativa on aihe, varsinkin, kun osumat pyritään kartoittamaan senttimetrien tarkkuudella ja aineistoa vähän...

 

Sen verran pessimismiä löytyy, että uskon tarkuuden olevan lähemmäs puolisen metriä. Koneet jaetaan ruutuihin / alueisiin ja katsotaan montako prosenttia osumista osuu sille alueelle konetyypeittäin.

[Juha Klemettinen 28]

Osaisitko mainita yhtään tälläistä tutkimusta? En löytänyt yhtään julkaisua kun kävin MPKK:n pääkirjastossa katsomassa.

 

Tuolta löytyy US Air Forceen liittyviä dokumentteja:

http://www.airforcehistory.hq.af.mil/Publications/titleindex.htm

En ehtinyt käydä kaikkia läpi, mutta siellä saattaa olla jotain aihetta sivuavaa.

 

Mahdettiinkohan laivue tasolla dokumentoida vaaurioita mitenkään? Vai lyötiinkö peltiä kylkeen ja takaisin taivaalle ilman sen suurempia selvittelyjä. Lentokonetehtaalle päätyneet vauriokoneet luulisi olevan hyvinkin dokumentoitu?

Juha

[Juha Klemettinen 28]

Jos asiaa lähestyisi toisesta suunnasta... Tuli vastaan tällainen sivu:

http://www.geocities.com/CapeCanaveral/Hangar/8217/fgun/fgun-in.html

lentokoneaseista toisessa maailmansodassa.

Juha

[Guest rsuomi]

Terve!

 

Minusta tuossa Hassen dokumentissa käy hyvin seväksi, miten eri viholliskoneiden kanssa piti pyrkiä yliotteeseen, mitkä olivat taktiikat ja konemerkistä riippuen "heikot" kohdat. Siis viholliskoneesta riippuen käytettiin eri taktiikka ja pyrittiin ampumaan koneen arimpiin kohtiin tai niistä "ampumakulmista", jotka olivat edullisimmat. Tietty kone, tietyt taktiikat, tietyt kohteet, joihin yritettiin saada osumat. Niinkuin tuossa Windin ohjeessakkin tuli ilmi, kuten täälläkin foorumilla mainittiin, että esin IL-2:en heikko kohta oli siiven tyvi. Siispä todennäköisesti tuon konetyypin kyseen ollesssa siltä alueelta löytyi eniten osumia, jos noita Hassen vinkkejä noudatettiin jne.

 

Mersuthan käyttivät esim Englantia (Spitfire) vastaan korkeusetua hyväkseen. Samalla korkeudella kaartotaistelussa mersut jäivät helposti Spittiä vastaan alakynteen

 

ps. Huomasin uudelleen luettuani tuota artikkelia, että siinähän oli (julkaisuun saattamisessa) Jaakko Kuusistolla sormensa pelissä

 

ter. risto

[Jaakko Pekkanen 0]

Jos asiaa lähestyisi toisesta suunnasta... Tuli vastaan tällainen sivu:

http://www.geocities.com/CapeCanaveral/Hangar/8217/fgun/fgun-in.html

lentokoneaseista toisessa maailmansodassa.

Juha

 

Huomenta!

 

Meikäläiseltä löytyy tuo kirjasarja pl. Rapid Fire. Voin tarvittaessa tarkastaa asioita kirjoista.

 

J

 

[Kari Lumppio 247]

...

veteraani joka väitti nähneensä kerran hyvältä paikalta kun kotimaisissa tunnuksissa varustettu kone ampui 6 Il-2:sta alas aika nopeaan tahtiin..selvitti myös tekniikan..

 

Hei!

 

Ei sattumalta ole tiedossa po. jv-miehen yksikköä edes rykmentin tarkkuudella? Joskus vastaavia mainintoja voi löytää jv-yksiköiden sotapäiväkirjoista. Kyseessä saattaisi olla 1.7.1944 herrat Tani (3xIl-2) ja Juutilainen (2xIl-2) Juustilassa 14.10-15.30. Piipposen Jatkosodan ässä -kirjassa on muistaakseni enemmän juttua tapauksesta.

 

Jv-miehen todistus on siitä mielekiintoinen, että venäläisistä lähteistä ilmenee muistaakseni vain 3 koneen pudotus tuossa Tanin ja Juutilaisen taistelussa. Loput 2-3 Il:ää ovat saattaneet nekin olla romuja palatessaan, mutta ei kirjattu heti tappioiksi???

 

 

Kari

[Tero Ekholm 15]

Hei!

 

Ei sattumalta ole tiedossa po. jv-miehen yksikköä edes rykmentin tarkkuudella? Joskus vastaavia mainintoja voi löytää jv-yksiköiden sotapäiväkirjoista. Kyseessä saattaisi olla 1.7.1944 herrat Tani (3xIl-2) ja Juutilainen (2xIl-2) Juustilassa 14.10-15.30. Piipposen Jatkosodan ässä -kirjassa on muistaakseni enemmän juttua tapauksesta.

 

Jv-miehen todistus on siitä mielekiintoinen, että venäläisistä lähteistä ilmenee muistaakseni vain 3 koneen pudotus tuossa Tanin ja Juutilaisen taistelussa. Loput 2-3 Il:ää ovat saattaneet nekin olla romuja palatessaan, mutta ei kirjattu heti tappioiksi???

 

 

Kari

 

Tai sitten kyseessä voisi olla Kössi Karhila Juustilassa 2.7.1944. Viisi Il-2 konetta varsin lyhyessä ajassa: Mainittakoon että näitä pudotuksia ei ole koskaan viety Kössin tiliin todistajien puuttumisen vuoksi. Taistelukertomus luettavissa kirjasta Kyösti Karhila - reservipilottien ykkösässä.

[Martti Kujansuu 180]

Kirjallisuuden mukaan useat suomalaiset ässät  pyrkivät kohdistamaan aseet jopa 50 metriin, ja ampumaan sitten vasta kun potkuri melkein jauhoi peräsimiä...

 

Asiakirjojen (esim. T 19418) mukaan Brewsterien konekiväärit kohdistettiin 1940-1944 tehtaalla valmiiksi 150 metriin. Laivueissa ei varmaan kohdistettu jokaista konetta uudelleen?

[Mika B Virolainen 0]

Asiakirjojen (esim. T 19418) mukaan Brewsterien konekiväärit kohdistettiin 1940-1944 tehtaalla valmiiksi 150 metriin. Laivueissa ei varmaan kohdistettu jokaista konetta uudelleen?

Kirjallisuudesta olen ymmärtänyt, että osa lentäjistä halusi näin tehtävän, varsinkin talvisodassa ja jatkosodan alkuvaiheissa kun venäläisten taktiset taidot olivat kehittymättömiä ja pitkä tähtäily ja lähelle lentäminen olivat mahdollisia.

[Guest Sakari Pyörre]

Ihan asiaan perehtymättä väittäisin, että hyvin osunut sarja räjäytti kohteen sellaiseksi pirstaksi, ettei tutkittavaa jäänyt. Sen sijaan huonosti osuneet tekivät reikiä paikattaviksi ja historioitsijoiden tutkittaviksi.

[Juha Klemettinen 28]

Asiakirjojen (esim. T 19418) mukaan Brewsterien konekiväärit kohdistettiin 1940-1944 tehtaalla valmiiksi 150 metriin. Laivueissa ei varmaan kohdistettu jokaista konetta uudelleen?

 

Luulisin, että aseiden suuntaaminen on ollut ihan normaali huoltotoimenpide, jota on tehty laivueisssa jatkuvasti. Suuntaus on saattanut muuttua käytön aikana, ja aseita on vaihdettu koneisiin esim. vikojen takia. Aseiden suuntaamisesta kenttäoloisssa on myös julkaistu kuvia ja (muistelma)kirjoissa kerrottu tuosta joidenkin lentäjien halusta kohdistaa aseet lyhyemmälle matkalle.

Juha

[Nils Rostedt 13]

Etäisesti aiheeseen liittyen: tuli juuri luettua Spitfiren historiaa käsittelevä kirja. Sen mukaan polttoainetankki sijoitettiin moottorin ja ohjaajan väliin siitä syystä, että paikka oli osumien kannalta paremmin suojassa kuin esim. siipien tyvissä sijaitsevat tankit, joihin takana olevan hyökkääjän oli helppo osua.

 

Myös kerrotaan Spitfiren aseiden kohdistuksesta: Alussa oli kuulemma kohdistettu 400 yardiin, mutta parhaat ohjaajat muuttivat tätä omissa koneissaan 250 yardiin, mistä tulikin myöhemmin normaaliasetus. Tulivoimaahan pidettiin muutenkin näissä alkusarjan Spitfireissä hieman vaisuna, vaikka oli 8 kpl cal .03 konekivääriä ne eivät pommikoneita vastaan oikein riittäneet pitkillä ampumaetäisyyksillä. Kenties Suomesta olisi pitänyt ottaa oppia "Get In Close"  8)