Karhumäki(Oli:Eilen Aaamulehdessä)

[Ville Jalonen 0]

Eilen löytyi tämmöinen ilmoitus Aamulehden 50 vuotta sitten osastolta

 

[ Attachment removed / expired ]

 

EDIT:vaihdoin otsikon kiinnostavammaksi

[Guest fishu]

On ollut kyllä todella kalliit hinnat tuolloin

Tuolloin taisi markkalla saada paljon enemmän kuin 90-luvulla

[Markku Kanninen 434]

On ollut kyllä todella kalliit hinnat tuolloin

Tuolloin taisi markkalla saada paljon enemmän kuin 90-luvulla

Tuohan oli aikaa ennen rahanuudistusta: Tuolloin 1 markka oli yhtäkuin 1 penni.

Eli Seutulasta pääsi Joensuuhun näköjään 90-luvun rahassa 29:llä ja Nääsvilleen 9:llä mummun markalla. Muttei ne palkakaan kyllä olleet aivan nykytasolla.

Markku

 

[Erkki Mikola 1]

Tuolloin taisi markkalla saada paljon enemmän kuin 90-luvulla

 

Mielenkiintoinen taulukko löytyy sivulta http://www.stat.fi/tk/hp/khi_eki_rahanarvo.html

 

Sieltä näkyy, että v. 1972 sai tavaraa samalla markkamäärällä kuin nyt euroilla (eli rahanarvo on vuodesta 72 pudonnut kuudenteen osaan.)

 

Rahauudistus markat penneiksi tapahtui 1963.

Ja vuoden 1954 hinnat pitää kertoa 0.027:lla jos haluaa nähdä montaako tämänpäiväistä euroa ne vastaavat. Eli Helsinki-Tampere 900mk vastaa nykyrahassa alle 25 euroa.

Ja Helsinki-Joensuu = 78 euroa.

 

Ei se lentäminen kallista ollut silloinkaan 8)

 

Edit: Vertailun vuoksi DC-yhdistyksen jäsenlentojen hinta edestakaisin Helsinki-Tallinna 150 euroa (ja työvoimakin on nyt ilmaista, mutta vuonna 1954 kaikille piti maksaa palkkaa )

 

Edit2: Lisätietoa, miksi Karhumäellä oli noin "kovat" hinnat 1950-luvun alussa löytyy Niilo Karhumäen Karhunahas-kirjan sivuilta 180-189 luvusta KARHUMÄKI AIRWAYS.

 

En jaksa kopioida tähän sitä kokonaan, mutta joitain paloja:

 

- Paitsi kalliimpaa lentobensiiniä, lentokenttä- ja suojamaksuja yksityisten lentoyrittäjien rasituksena oli vielä epävirallinen hyväntekeväisyysvero. Yksityisten piti - saadakseen toimia - tilittää 10% lennätyksistä saamastaan bruttotulosta hyväntekeväisyyttä harjoittaville yhdistyksille. Yhtiömmekin maksoi tätä 'veroa' aluksi Punaiselle Ristille ja myöhemmin Suomen Ilmailuliitolle yhteensä noin kaksi miljoonaa markkaa silloista rahaa. Tämän veron suoritus alkoi asetuksitta, eikä siitä koitunut mitään seurauksia,vaikka lopetimmekin maksamisen vähin puhein huomattuamme, miten muut pienet yrittäjät pitivät itse suurella vaivalla saamansa vähät tulot.

 

- Syksyllä liikenne (Joensuuhun) oli lopetettava talven ajaksi kun lentokentän auraamiseen ei ollut määrärahoja [...] Talven tultua Joensuun lentoliikenne pysähtyi jälleen, sillä viranomaisilla ei ollut vieläkään voimia pitää kiitorataa aurattuna. Talvikaudeksi oli keksittävä muuta työtä, kun lentokoneita ei kannattanut pitää joutilaina ja miehistökin kaipasi työtä ja palkkaa. Koneet lähetettiin ulkomaille lentämään rahtia...

Työn toistuva etsiminen ja toiminnan muuttaminen kaksi kertaa vuodessa aiheutti paljon järjestelytehtäviä ja myös ylimääräisiä kustannuksia. Selviytymistä näistä vuosista voidaan pitää jonkinlaisena sisunnäytteenä.. Ainoa hyvä puoli tästä oli se, että lentävän henkilökunnnan kokemus yhä monipuolistui ja kaupallinen ja teknillinen johto saivat tilaisuuden luoda ulkomaille uusia suhteita, joilla myöhemmin oli suuri merkitys.

 

- Vuoteen 1954 mennessä - jo seitsemän vuoden ajan - olimme teettäneet kaikki lentomoottorien peruskorjaukset Aeron moottorikorjaamossa, ja edelleenkin olisimme korjauttaneet DC-3-koneiden moottorit entiseen tapaan [...] Vaikka Aero Oy tarjoutui korjaamaan Ilmavoimien lentomoottoreita, ei se enää halunnut huoltaa Karhumäki Airwaysin moottoreita, joten olisimme joutuneet turvautumaan lähinnä Ruotsin apuun. Ruotsin hinnat olisivat olleet kohtuulliset, mutta työ olisi niellyt ulkomaan valuuttaa. Ratkaisimme asian perustamalla Halliin tehtaamme yhteyteen oman lentomoottorikorjaamon, johon myös Ilmavoimat sijoittivat niiden moottorien huollot, joista Aero oli aiemmin vastannut.

 

jne.

 

Eli ihmetellä täytyy että Karhumäen lippujen hinnat olivat noinkin alhaalla, ja että lentämistä pidettiin silti luxus-hommana, mihin tavallisella kansalla ei ollut varaa.

[Guest jaanukka]

Sama tilastosivusto kertoo, että kun vuoden 1964 ansiotasoindeksi oli 100, niin 2003 se oli 2148. Rahan arvon kerroin samalta aikaväliltä on 1,562/1. Siis rahan arvo on huonontunut ja palkat kohonneet roimasti.

 

Juuri palkkojen pienuus teki lentohinnoista kalliita tavallisille ihmisille.

 

Jaana

 

 

 

[Erkki Mikola 1]

Sama tilastosivusto kertoo, että kun vuoden 1964 ansiotasoindeksi oli 100, niin 2003 se oli 2148. Rahan arvon kerroin samalta aikaväliltä on 1,562/1. Siis rahan arvo on huonontunut ja palkat kohonneet roimasti.

 

Juuri palkkojen pienuus teki lentohinnoista kalliita tavallisille ihmisille.

 

Tai oliko sitten niin, että paljon harvemmat olivat hyväpalkkaisissa töissä kuin nykyään

(tuo löytämäsi palkkatilasto ulottuu vain vuoteen 1964, ei vuoteen 1954. Eikä siitä ilmene miten väestön ammattirakenne on muuttunut tänä aikana.)

 

Itse löysin sietä tilastosivuilta tukkuhintaindeksin kehityksen vuodesta 1949 tähän päivään http://statfin.stat.fi/StatWeb/start.asp?PA=TUKKU49&D1=a&D2=a&D3=a&LA=fi&DM=SLFI&TT=2

Ja sen mukaan 1954 maksettujen hintojen olisi pitänyt nousta 1700/157 -kertaisiksi, eli kun huomioidaan markka-pennimuutos 1963 ja markka-euromuutos 2002, niin Helsinki-Tampere lentomatkan DC-3:lla pitäisi tänä päivänä maksaa 16.24 euroa, jos se olisi yhtä halpa kuin 900mk vuonna 1954. Ei paha hinta 8)

 

Vai missä kohden laskin väärin ???

[Markku Kanninen 434]

Tai oliko sitten niin, että paljon harvemmat olivat hyväpalkkaisissa töissä kuin nykyään

Ja sen mukaan 1954 maksettujen hintojen olisi pitänyt nousta 1700/157 -kertaisiksi, eli kun huomioidaan markka-pennimuutos 1963 ja markka-euromuutos 2002, niin Helsinki-Tampere lentomatkan DC-3:lla pitäisi tänä päivänä maksaa 16.24 euroa, jos se olisi yhtä halpa kuin 900mk vuonna 1954. Ei paha hinta 8)

 

Vai missä kohden laskin väärin ???

 

Ainakaan tuunaripuolella ei tuolloin mennyt kovin hyvin: Ammattimiesten palkat olivat keskimäärin 126 mk/tunti ja aputyöläisten keskimäärin 100 mk/tunti 50 luvun alussa. Tunteja oli viikossa vähintään 45 joten tuunarin kuukausipalkka oli n. 18 000- 22 500mk = 180- 225 mummoa. Eli jos työmies olisi akkansa kanssa lentänyt Tokholmiin ja takaisin (5500mk sivu/henki ) ois tuohon pyörähtänyt kuukauden koko tili. Nykyisin sama "yhteiskuntaluokka" käy etelän auringossa ja tilistä jää vielä ruokaan, juomaan ja tuliaisiinkin jotakin jos kattelee tarkoin matkatoimistojen tarjoukset.

Markku

.