Etsi sivustolta

Näytetään tagit: 'peru'.



Lisää hakuasetuksia

  • Hae tagien perusteella

    Erottele pilkulla
  • Hae käyttäjän perusteella

Tyyppi


Keskustelualueet

  • Ilmailukeskustelu
    • Yleinen ilmailukeskustelu
    • Ilmailun uutiset
    • Ilmailuhistoria
    • Kysy ilmailusta
    • Konespottaus ja Valokuvaus
  • Kuvagalleriat
    • Ilmailuvalokuvat
    • Matkakertomukset
    • Historialliset ilmailuvalokuvat
    • Ilmailutapahtumat
    • Arkisto - Ilmailuvalokuvat
  • Kaupalliset tiedotteet
    • Kaupalliset tiedotteet
  • Muut aiheet
    • Osta / Myy
    • Ohjelmat ja laitteet
    • Vapaa keskustelu
    • Lentosimulaattorit
  • Ohjeet ja tiedotteet
    • Ylläpidon tiedotteet
    • Käyttöohjeita
    • Palaute

Calendars

  • Tapahtumakalenteri

Löytyi 1 tulos

  1. Kesäreissu suuntautui tänä vuonna Etelä-Amerikkaan ja siellä erityisesti Boliviaan, joka oli jäänyt ikävästi käymättä vaikka kaikki maat sen ympäriltä oli vierailtu. Ja jos kerran Boliviasta lähdettiin hakemaan maa, niin samalla kannattaisi mennä myös naapuriin Perun puolelle Machu Pichulle. Vaikka Peru on nähty, niin Andit, Cusco ja Machu Pichu oli ikävästi jäänyt välistä ja sen voisi nyt hoitaa samalla. Lisäksi paluumatkalla voisi pysähtyä muutamaksi päiväksi Seattleen ja mennä vierailemaan Boeingin tehtailla. Siinähän sitä oli suunnitelman tynkää, joten ei muuta kuin toteuttamaan. Machu Pichulle pääsee Cuscosta bussilla ja junalla melkeinpä päiväretkelle, mutta päätin ottaa haastavamman vaihtoehdon ja varasin viiden päivän vaelluksen Salkantay trekin kautta. Reitti ei ole sama Inca trail, jota tuhannet ja tuhannet turistit vuosittain sahaavat, vaan pidempi ja syrjäisemmillä seuduilla kulkeva. Välillä tämäkin reitti kyllä viistää Inca trailia. Tästä kuvasta selviää reitin profiili. Ennen Salkantay trekkiä orientoiduttiin ohueen ilmanalaan ensin Bolivian La Pazissa muutama yö, jonka jälkeen vielä pari yötä Cuscossa. Lennot ostin AA:lta Helsingistä Boliviaan Santa Cruziin ja takaisin Cuscosta Seattlen kautta Helsinkiin. Yhden Bolivian kotimaanlennon ostin BoA:lta ja Boliviasta Peruun mentiin Peruvian yhtiön kyydillä. Lentokartasta tuli tällä kertaa tämän näköinen. Ja lennot olivat: HEL-LHR Finnair Airbus A350-900 OH-LWC LHR-MIA British Airways Boeingn 747-400 G-CIVE MIA-VVI (via LPB) American Airlines Boeing 757-200 N187AN VVI-LPB Boliviana de Aviación (BoA) Boeing 737-300 CP-3020 LPB-CUZ Peruvian Boeing 737-500 OB-2135P CUZ-LIM Latam Airbus A320-200 CC-BFX LIM-DFW American Airlines Boeing 757-200 N172AJ DFW-SEA American Airlines Boeing 737-800 N830NN SEA-PHL American Airlines Airbus A321-200 N171US PHL-LHR American Airlines Airbus A330-300 N276AY LHR-HEL Finnair Airbus A350-900 OH-LWA Matka alkaa Finnairin kyydillä Heathrowille. Finnair on näköjään vaihtanut shampanjan, eikä "Nikkeä" enää ollut tarjolla. Uusi tuote on Joseph Perrier Cuvée Royale Brut. OH-LWC:n turistia. Ensimmäinen koneenvaihto olisi täällä. British Airways Boeing 747-436 G-CIVY. Jumbon kyydillä mentäisiin Miamiin, mutta ei tällä koneyksilöllä. BA on lisännyt T3:sta lähtevien lentojen määrää ja Myös Miamin lennot lähtevät nykyään sieltä. Kätevää, koska ei tarvinnut vaihtaa terminaalia ja samalla pääsi myös T3:n parhaaseen odotustilaan. Cathay Pacificin First loungen full english breakfast. CX:n lounken ikkunoista voi myös melko hyvin tarkkailla liikennettä. British Airways Airbus A320-232 G-EUYK. British Airways Airbus A320-232(WL) G-EUYT. Virgin Atlantic Airways Boeing 787-9 Dreamliner G-VFAN. Air Canada Boeing 777-333(ER) C-FIVW. Virgin Atlantic Airways Airbus A340-642 G-VWIN. Virginillä on vielä seitsemän -600 sarjan kolmenelikymppistä laivastossa. Tämä vielä vanhoissa väreissä oleva kone on laivaston vanhin ja se toimitettiin yhtiölle Helmikuussa 2006. Qantas Airbus A380-842 VH-OQF. Emirates Airbus A380-861 A6-EDI. Ja sitten British Airwaysin Boeing 747-436 G-CIVEn siivin kohti Miamia! Päivällinen BA:n tapaan. Onhan se vanha ja vähän väsähtänytkin, mutta se on silti Queen of the Skies! Teetä ja sympatiaa tarjoiltiin ennen laskua Miamiin. Laatikon sisältä löytyi kanacurry leipä ja skonssi. Miami International Airport (IATA: MIA, ICAO: KMIA, FAA LID: MIA). Jumbon brutaali siipi. Miamiin saavuttiin iltapäivällä ja koneenvaihdon aikana ei tällä kertaa tullut kuvattua, kun aurinko ehti laskea ennen hyvien ikkunoidne löytymistä. Pari heittolaukausta kuitenkin rullaillessa kiitotieltä terminaalille. Swift Air Boeing 737-3B7 N531AU on ex-US Airwaysin kone. Yhtiö on Phoenixissa kotipaikkaansa pitävä charter operaattori. Eastern Air Lines Boeing 737-8AL(WL) N276EA. Swift Air on ostanut tämän tällä hetkellä kolmella konella vuonna 2015 lennot aloittaneen uuden Easternin ja ilmoittanut, että brändi säilytetään. Ennen kauppaa Easternilla oli wikipedian mukaan tilauksessa 10 737-MAX ja 20 Mitsubishi MRJ90 konetta, mutta en tiedä mitä näille tilauksille kuuluu kaupan jälkeen. Tämän yhtiön kyydillä tekisi mieli lentää joskus tulevaisuudessa. Seuraavaksi olikin vuorossa Miami - La Paz - Viru Viru veto American Airlinesin Boeing 757-223(WL) N187AN koneen kyydillä. Yöllä tarjoiltu turistiluokan eines näytti tältä. La Pazissa välilasku, jonka aikana ei saanut poistua koneesta. Vieressä seisoskeli Avianca Ecuador Airbus A319-115 HC-CSA. Vajaan tunnin kuluttua matka jatkui. Näihin romuihin palataan vähän myöhemmin El Alton kaupunki, jossa La PAzin kenttä sijaitsee on 13 325 jalan (4061 m) korkeudessa. Se on maailman korkeimmalla sijaitseva kansainvälinen lentoasema ja viidenneksi korkeimmalla kaikista maailman lentoasemista. Bolivian pääkaupunki La Pazin sijaitsee kolme - neljäsataa metriä alempana maanvajoamassa joka näkyy hyvin tässä kuvassa. Americanin pitkäsäären kabiinia. Tällä lyhyellä alle tunnin lennolla ei turistin puolella tarjoiltu mitään. Aamulla seitsemän aikoihin laskuun Santa Cruzin kentälle Viru Viruun. Muutama mielenkiintoinen romu seisoo kentän laidalla. Aerosur Boeing 737-281(A) CP-2476. Tämä vuonna 1979 valmistunut koe on ex- All Nippon Airlines ja ex- Westjet. Aerosurille kone päätyi vuonna 2006 ja kentän laidalle makaamaan se jäi luultavasti vasta vuoden 2012 konkurssin yhteydessä. Kolme Aerosurin seiskakaksseiskaa. Kauimpana Boeing 727-264 CP-2431, keskellä lyhytrunkoinen -100 sarjan Boeing 727-23 CP-2377, ja lähimpänä kameraa Boeing 727-264/Adv CP-2462. Plus Ultra Airbus A340-313 EC-MFA toimitettiin alunperin vuonna 1998 Singapore Airlinesille ja nykyisin se taitaa teippauksista päätellen lentää Cubanalle. American Airlines Boeing 757-223(WL) N187AN lähti takaisin Miamiin. Santa Cruz de La Sierra on Bolivian asukasluvultaan suurin kaupunki ja siellä tuli hengailtua pari päivää ennen siirtymistä ohueen ilmanalaan La Paziin. Muutama tunnelmakuva kaupungin Subtrooppisen ilmaston asukkaista. Kaupunki on Etelä-Amerikan "laiskiaispääkaupunki". Tämä kaveri kuvattiin vähän kaupungin ulkopuolella. Tämä kaunis perhonen voisi olla suomenkieliseltä Malakiitti. Englanniksi kaveri tunnetaan nimellä Malachite ja tieteellinen nimi on Siproeta stelenes. Parin päivän kuluttua takaisin Viru Virun kentälle ja odottelemaan lentoa Boliviana de Aviaciónin siivin kohti La Pazia. Kentällä on terassi, jossa voi katsella koneita. Terassin aidassa on sen verran pienet reiät, ettei järkkärillä saa kuvia, mutta pokkarin linssi mahtuu hyvin läpi ja muutama paikallinen erikoisuus saatiin ikuistettua. Amaszonas Canadair CRJ-200LR CP-2733. Boliviana de Aviación (BoA) Canadair CRJ-200ER CP-2581. Amazonas Fairchild SA-227DC Metro 23 CP-2527. Lisää romuja. Luultavasti vasemmalla AeroSur Let L-410UVP-E8 Turbolet CP-2245 ja oikealla saman firman Yakovlev Yak-40K OB-1653. Air Europa Airbus A330-202 EC-JQQ. Tämän kyydillä päästäisiin La Paziin. Boliviana de Aviación (BoA) Boeing 737-37Q CP-3020. Toimitettu vuonna 1997 British Midlandille ja parin mutkan jälkeen tullut noin vuosi sitten BoA:n laivastoon. Amaszonas Canadair CRJ-200LR CP-2715. Kolmeseiskan siivenkärki ja vielä yksi romu. De Havilland DH-114 Heron C4 N82D. Kone on seissyt kentän laidalla tehtyään sinne hätälaskun vuonna 2014 potkurin irrottua siirtolennolla. Viru Viru International Airport (IATA: VVI, ICAO: SLVR). BoA tarjoili juotavaa sekä purtavaa tällä vajaan tunnin mittaisella lennolla ja meininki oli muutenkin hyvä. Parikymmentä vuotta maailman taivaita matkanneen kolmeseiskan matkustamo. Lähestymistä La Paziin. Kentän korkeus edellyttää kohtuullista ilmanopeutta loppuun saakka. Laskuun päästiin ja sitten vuorossa La Pazin romut. Convair CV-340 CP-2026. Tämä Convair toimitettiin USAF:n käyttöön vuonna 1955 ja armeijan leivissä se seikkaili 22 vuotta. Sen jälkeen se palveli usemapaa Bolivialaista lentoyhtiötä vuodesta 1985 eteenpäin ja vuodesta 2008 saakka se on ollut "varastoituna" La Pazissa. Tunnistamatta jäänyt Aero Commader. Curtiss C-46F Commando CP-1655 pilkistelee talon takaa. Internet lähteiden mukaan näitä kahta alla olevaa kutosta käytettiin lihan kuljettamiseen 90-luvulla. Miten hieno ratkaisu! La Cumbre Transportes Aereos Douglas DC-6A Liftmaster CP-1282. La Cumbre Transportes Aereos Douglas DC-6 CP-1283. Minera San Cristobal British Aerospace 146-200 CP-2634. Amazonas Fairchild SA227-DC Metro 23 CP-2459. Bolivian pääkaupunki La Paz siis sijaitsee noin 3600 metrin korkeudella ja on maailman korkeimmalla sijaitseva pääkaupunki. Täällä hengailtiin muutama päivä ja yritettiin totutella ohueen ilmaan. Kavely hengästytti ja välillä tuntui vanne kiristävän päätä. Mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa Muutamia tunnelmakuvia La Pazista. Keskusaukion tienoota. Tämä taitaa olla Bolivian eduskuntatalo. Ei tullut käytyä Saunassa. Katuvilinää, parilla naisella perinteinen hattu päässä. "Noitatohtori" kortteli. Täältä saa rohtoja kaikenlaisiin vaivoihin. Näkymä guest housen ikkunasta. Tämä kuva on El Altosta (paikallinen Vantaa/Espoo) ja La Paz näkyy tuolla alhalla. Joukkoliikenne kulkee bussien lisäksi kolmella köysiradalla, joista yhden koreja näkyy tämän kuvan vasemmassa alareunassa Muutaman päivän kuluttua henki kulki ja oli taas aika siirtyä uuteen paikkaan. Vuorossa oli lento Cuscoon. Perussa olin jo käynyt muutama vuosi takaperin, mutta Cuscossa en. Sinne siis! El Alton kentän lounge. Cuscoon lennettäisiin tällä Peruvian Airlines Boeing 737-530 OB-2135P koneella, joka on vanha LUfthansan lintu. Kone palveli Lufthansaa tunnuksella D-ABIY vuodesta 1991 vuoden 2015 loppuun saakka ja Peruvianin laivastoon se liittyi Lokakuussa 2016. Yhtiöllä on edelleen laivastossa myös aktiivisena -200 sarjan kolmeseiska, mutta tällä kertaa ei osunut kohdalle. Ehkä hyvä niin, sillä tämä yhtiö vähän jännitti. Yhtiöllä on ollut aika paljon pientä ja vähän suurempaa säätöä AV Herald saitin tietojen mukaan. Laitetaan vielä toisetkin kuvat lihakuljettimista La Cumbre Transportes Aereos Douglas DC-6 CP-1283. La Cumbre Transportes Aereos Douglas DC-6A Liftmaster CP-1282. Toooodella pitkän lähtökiidon jälkeen matkaan! Titicaca on Etelä-Amerikan suurin järvi. Sen keskisyvyys on 140–180 metriä ja syvin kohta 280 metriä. Suurin pituus on 190 kilometriä ja leveys 80 kilometriä (wikipedia). Peruvianin kolmeseiska näyttää sisältä tältä. Mitään tarjoilua tällä tunnin lennolla ei ollut. Lähestyminen Cuscoon on mielenkiintoinen kokemus. Kone laskeutuu vuorten sekaan. Joku Peruvianin kovaonnisista kolmeseiskoista. Luultavasti entinen Transavialla ja sen jälkeen Norwegianilla lentänyt Peruvian Airlines Boeing 737-3K2 OB-2040-P, joka vaurioitui oikean telineen pettäessä laskussa Cuscoon vuonna 2015. Tunnistamatta jäänyt Perun armeijan Mil Mi-17. LATAM Airlines Chile Airbus A320-214(WL) CC-BFL. Beechcraft B300C King Air 350C N430JT. Avianca Central America Airbus A320-233 N495TA. Tämä yhtiö on entinen TACA, jonka Avianca on nielaissut. Viime vuosina Etelä-Amerikassa on Avianca ja LAN (nykyisin LATAM) nielaisseet suuren osan paikallisista yhtiöistä ja nämä kaksi suurta alajaostoineen dominoivat lattarien lentoliikennettä. Cuscossa tuli vielä vietettyä pari päivää ennen trekkaamista. Keskusaukio hämärän aikaan. Kvinoaa jos jonkinlaista. Kauppahallin ruokaputka. Halpaa oli eikä tullut kipeäksi. Keskusaukio päivällä. Sitten olikin aika alkaa vaeltamaan. En ollut koskaan aikaisemmin armeijan palvelusta lukuun ottamatta vaeltanut, joten ensikertalaisena ostin täyden palvelun vaelluksen. Mukana oli pari opasta, kantajat ja kokki. Itse kannoin noin 6 kg painavan reppuni. Tärkein varuste repussa oli 3 litran juomarakko joka täytettiin vedellä pari kertaa päivässä. Vuorokausirytmi oli aikalailla samanlainen joka päivä. Päivä alkoi auringon noustessa kokateellä joka tarjoiltiin teltaan. Heräämiseen koka teen kanssa annettiin aikaa suurin piirtein puolesta tunnista kolmeen varttiin, jonka jälkeen aamiaiselle ja siitä sitten heti liikkeelle. Reitin varrella pidettiin välillä taukoja ja lounasta syötiin joskus puolenpäivän aikoihin. Lounaan jälkeen yleensä levättiin puolisen tuntia ja jatkettiin matkaa välillä taukoja pitäen aina auringonlaskuun saakka, jolloin saavuttiin leiriin jossa seuraava yö yövyttiin. Illallisen jälkeen olikin aika valmista kamaa käpertymään teltassa makuupussiin. Tuolta jostain laakson pohjalta aloimme nousta ensimmäisenä päivän Salkantayn solan ylitykseen. Ensimmäinen päivä oli myös tämän trekin korkeimmalle nouseva päivä jolloin noustiin heti 4629 metrin korkeuteen ja otettiin luulot pois alamaan tyypeiltä. Siinä on pari Chinchillaa. Samat kaverit cropattuina. Hyvä naamioväri heillä on! Tässä ollaan jo reilusti ylin neljän kilometrin korkeudella. Kuvasta ei saa käsitystä tuon railon leveydestä, mutta se on suuri. Siitä on kulkenut joku vuosi takaperin jäätiköstä irti lähtenyt jäävirta ja se on muodostanut mennessään tuollaisen railon maastoon. Muulit ja hevoset hoitavat kuljetukset tuollapäin maailmaa. Ensimmäinen yöpyminen oli n. 3800 metrin korkeudella. Seuraavat yöt yövyttiin huomattavasti alempana alle kolmessa kilometrissä. Tämä oli myös kylmin yö lämpötilan laskiessa yöllä lähelle pakkaslukemia. Aamulla matka jatkui alamäkeen. Häntä minä en tunnista. Toisena päivänä tultiin aika nopeasti alas ja jo ennen puoltapäivää maisema muuttui vihreäksi ja tuulitakista sekä hupparista pystyi siirtymään t-paita meininkiin. Paikoitellen perhosia oli todella paljon. Jos polun varrella oli puro, niin siinä oli usein perhosia juomassa vettä kosteasta maasta. Toisen päivän lounaspaikka lähestyy. Tämä salaatti on lupiinin siemeniä! Erittäin herkullista. Mutta muistakaa ennen kuin menette ensi kesänä niittämään mökin lupiinien siement salaatiksi, että ne ovat myrkyllisiä ja ne pitää käsitellä. (Ilmeisesti ryöppäämällä hyvä tulee?) Kyläkauppa jossain Andeilla. Tässä hieman sivuttiin Inca trailia. Matkan varrelle osui kolmantena päivänä kahvifarmi, jossa pääsimme tutustumaan kahvin saloihin. Kuvassa oikealta vasemmalle kahvin matka marjasta kahviksi. Kahvi kasvaa melko korkeissa pensaissa. Pensaat ovat hyvin notkeita ja kestävät taivuttamisen alas jolloin kypsät punaiset marjat päästään keräämään. Vain punaiset marjat ovat kypsiä ja kelpaavat kerättäviksi. Kahvin poimiminen on käsityötä. Marja on makea, mutta ei sovi syötäväksi meille ihmisille. Tai ainakin kahviplantaasin äijä sanoi, että älkää nielaisko sitä marjaa jos haluatte maistaa, vaan sylkäiskää pois. Marjan sisältä löytyy kaksi siementä, eli papua. Seuraavaksi marjasta pitää erotella papu pois ja sitä varten on olemassa koneet. Kone kuorii marjan ja tuotteena on hyvin märkää ja limaista kahvipapumössöä. Kuorijäte tulee ulos toiselta puolelta. Tässä vaiheessa kahvi on märkää ja limaista. Se jätetään säkkiin fermentoitumaan vuorokaudeksi. Vuorokauden jälkeen pavut huuhdellaan ja laitetaan kuivumaan. Kuivattu papu antaa maalikolle vielä yhden yllätyksen. Kas kun se papu ei ollut vieläkään valmis, vaan se pitää vielä kerran kuoria ja vasta sieltä löytyy se kahvipapu joka käytetään. Ja toki kahvi pitää paahtaa. Siinä se sitten on! Hienointa vastajauhettua kahvia suoraan tilalta. Kyllä maistui hyvältä. Tämän jälkeen osaa arvostaa jopa ABC:n huoltamokahvia eri tavalla kuin aikaisemmin. (Suomalaisten kahvinjuonnista muuten kertoo se, että ryhmässä olleet kaksi suomalaista joivat kumpikin nejä - viisi kuppia muiden tyytyessä pariin kuppiin ) Matka jatkuu ja maisemat ovat komeita. Rock kukko! Kolmannen päivän iltana näimme ensimmäisen kerran Machu Pichun. Se on kuvassa keskeltä hieman vasemmalle tumman vuorijonon alimassa kohdassa oleva vaalea läikkä puolikaaren muotoisen kukkulan edessä. Kaikkea sitä näkeekin. Tiepistiäinen (Spider wasp englanniksi) saalisti hämähäkin ja raahasi sen pesäkoloonsa. Neljäntenä päivänä tuli rautatie ja sitä lähdettiin seuraamaan. Ei tullut juna vastaan tällä sillalla. Vaan onneksi vähän myöhemmin fiksummassa paikassa. Junia tuli kaiken kaikkiaan kolme vastaan radan vartta kävellessä. Neljäntenä päivänä saavuttiin Aguas Calienteksen kaupunkiin, joka on kamala turistihelvetti lähellä Machu Pichua. Inkakaupunkiin lähdetään tästä kapungista aamulla viiden aikoiihn. Bussijonossa pitää olla jo mielellään ennen neljää. Ja siinä se nyt lopulta on. Mystinen Machu Pichu. Kyllä se oli käymisen arvoinen paikka, varsinkin kun tuli tehtyä tuo vaellus ensin. En tiedä olisiko se ollut niin vaikuttava kokemus jos olisi painanut Cuscosta bussilla/junalla Aguas Calientekseen ja sieltä edelleen Machu Pichulle. Mutta vaellus teki kokemuksesta todella palkitsevan. Muutama kuva aikaisemmin oli kuva paikasta jossa näimme Machu Pichun ensimmäisen kerran. Tässä paikka Machu Pichulta katsottuna. Inkkari on veistänyt nuo harmaat kivet taustan vuorten muotoisiksi. Ruohonleikkuri. Takaisin Cuscoon päästyä palkitsimme itsemme Perun kansallisruoalla, Cevichellä. Olin lentoja varatessa laskenut Perun päivät väärin. Tarkoitus oli olla Cuscossa vaelluksen jälkeen kaksi yötä, mutta olin varannut lennot epähuomiossa kolmen yön päähän. Kaksi kokonaista päivää Cuscossa ei kiinnostanut ja niinpä päätimme tehdä vielä yhden päiväretken. Retki suuntautui yli viiden kilometrin korkeuteen Winicunca vuorelle, joka tunnetaan myös nimellä Rainbow mountain. Hiace vei lähtöpaikalle 4400 metrin korkeuteen, josta kiivettiin parissa tunnissa yli viiden kilometrin korkeuteen. Tämä oli vähän turhan nopea nousu ja kärsin vuoristotaudin ensioireista, mutta se meni ohi kun tultiin iltapäivällä takaisin alas. Ja olihan tämä maisema näkemisen ja pahan olon kärsimisen arvoinen. Alpakka on hyvin yleinen tuotantoeläin josta saadaan hienoa villaa. Andit alkoivat olla paketissa ja oli aika siirtyä kohti Yhdysvaltoja. Cuscon kenttä ei riemastuttanut kuvauspaikoilla. Ainoaksi kuvaksi jäi tämä pyrstökuva Cusco - Lima lennon LATAM Airlines Chile Airbus A320-214(WL) CC-BFX koneesta. Saman koneen kabiini lennolla Limaan. Tarjoilu tällä reilun tunnin mittaisella oli nuljuhko. American Airlines kuljetti 757-kalustolla Limasta Dallasiin. AA aloitti tarjoilun pienellä iltapalalla. Positiivinen yllätys oli, että heillä on pienpanimo-olutta valikoimassa. Milloin mä näen Finnairilla suomalaisten pienpanimoiden tuotteita? Pitkäsäären matkustamo jossa tuijotellaan vielä kattomonitoreja. Muuten kabiini on viihtyisä. Minä tosin istuin "Main Cabin Extra" riveillä oneworld Emerald statuksen voimalla kaikilla AA:n lennoilla, joten sain aina vähän paremman paikan. Americanin aamupala turistissa. Perus munakas ja höysteet. Dallas. Lennon jälkeen kuva koneesta pilkuilla sotketun ikkunan läpi. Admiral lounkeen aamupalalle ja kuvaamaan koneita. American Eagle Embraer ERJ-175LR N226NN. Mesa Airlines Canadair CRJ-900ER N950LR. American Eagle Embraer ERJ-145LR N661JA. American Airlines Boeing 777-323(ER) N721AN. Spirit Airlines Airbus A320-232(WL) N636NK. Korean Air Lines Boeing 777-2B5(ER) HL7721. Interjet Airbus A320-214 XA-INJ. American Airlines Airbus A319-115(WL) N9019F. American Airlines Boeing 737-823(WL) N969AN. Meidät Dallasiin tuonut American Airlines Boeing 757-223(WL) N172AJ lähti jo seuraavalle legille. Ei ihan terävä kuva, mutta kyseessä on sentään entinen Finnairin OH-LMY! Allegiant Air McDonnell Douglas MD-83 N407NV. Tämä Spirit Airlines Airbus A320-271N N901NK toimitettiin yhtiölle Lokakuussa 2016. Toinen Neo seisoi vähän kauempana ikkunat, moottorit ja telineet paketoituna. Planespotterin mukaan Spirit Airlines Airbus A320-271N N905NK on toimitettu yhtiölle Joulukuussa 2016 ja laitettu pakettiin Dallasin kentän laidalle seisomaan jo Maaliskuussa 2017. Ilmeisesti Spirit kärsii suurista ongelmista PW1000G moottrien kanssa ja on joutunut seisottamaan useampaakin Neoa Dallasissa. Tämä vuonna 1987 toimitettu Delta Air Lines McDonnell Douglas MD-88 N907DL ei sen sijaan seiso, vaan tahkoaa omistajilleen tuottoa. National Airlines Boeing 757-28A N176CA. Delta Air Lines Boeing 717-2BD N940AT. American Airlines McDonnell Douglas MD-83 N9045T. Vähin alkavat käydä nämäkin ameriikan raudat. Tätä kirjoittaessa AA:lla on vielä laivastossa 46 kasikymppistä, kun parhaimmillaan niitä oli 383 kappaletta! American Airlines McDonnell Douglas MD-83 N979TW. Seuraavaksi oli vuorossa lento Dallasista Seattleen. Klo 10 lähtevä lentomme oli ylibookattu ja meidät siirrettiin klo 19 lähtevälle lennolle. Saatuamme ruokakupongit ja hyvitysvoucherit porttivirkailija sanoi, että heillä on myös klo 12.20 lento, mutta sekin on ylibookattu. Hän voisi kuitenkin laittaa meidät jonotuslistalle ko. lennolle jos näin haluaisimme? No tottahan se meille sopi ja menimme lennon lähtöportille hengailemaan ja ktselemaan mikä olisi meininki. Kävi sitten niin mukavasti, että pääsimme lennolle kyytiin ja olimme lopulta Seattlessa vain pari tuntia suunniteltua myöhemmin ja reilunkokoiset lentovoucherit taskussa korvauksena myöhästymisestä. oneworld Emerald asiakas saa valita AA:n lennoilla turistin maksullisesta tarjonnasta jotain purtavaa. Valintani tällä lennolla oli kalkkunaleipä. American Airlines Boeing 737-823(WL) N830NN matkustamo. Ja sama kone Seattlessa lennon jälkeen. Seattlessa kyyti vaihtui Boeingista Fordin kyydiksi. Olin pyytänyt hybridiä ja vuokraamo työnsi meille Ford Fusion hybridin. Tämä auto tottelee kai Euroopassa mallinimeä Mondeo? Washingtonin osavaltiossa on paljon lauttayhteyksiä jos niin haluaa ja mehän halusimme. Sinänsä hauska nähdä tosielämässä näitä Flight Simulatorin default laivoja (M$ = Seattle = Flight Simulator objektit) Aberdeenin kaupungista löytyy edesmenneen rokkarin muistoksi puisto. Kurt Cobain oli kotoisn täältä ja tuon sillan alla on kirjoitettu tämän biisin ajatukset. Ja joku suomalainenkin on tainnut käydä täällä aikaisemmin. Seuraavaksi oli ohjelmassa tutustuminen Boeingin tuotantolaitoksiin. Kuvaaminen tuotantolaitoksessa on luonnollisesti kiellettyä, mutta puolentoista tunnin kierroksen jälkeen sai tutustua rauhassa Future of Flight Aviation Centerin näyttelyyn ja kuvata siellä. Lisäksi ulkona on aika hyvä terassi, mutta osuimme paikalle pyhäpäivänä, eikä liikennettä juurikaan ollut. Katossa roikkui mm. Stoddard Hamilton Glasair I N83JR. Ja Boeingin polttokenno teknologiaa testannut Diamond HK-36TC Super Dimona EC-003. Dreamlinerin läpileikkaus. Boeing 727 ohjaamo. Tuosta talosta ponnistetaan maailmaan Boeing 767, 747, 777 ja 787 koneet. Piha täynnä uusia koneita. Boeing 767 koneita valmistetaan armeijalle mallimerkinnällä KC-46 Pegasus. Nyt tosin on huhuttu, että Boeing suunnittelisi kuusseiskan matkustajaversion tuotannon palauttamista ja että joku suuri Yhdysvaltalainen yhtiö olisi tilaamassa niitä 50 - 100 kappaletta. Oli miten oli, niin matka alkoi kääntyä kotimatkan puolelle. Seattlen kentällä on myös joitain museoituja koneita katossa roikkumassa. Alexander Eaglerock Combo-Wing NC4648. Rutan Model 76 Voyager N269VA replika. Seattlessa oli taivas erikoisen punainen metsäpalojen savujen vuoksi. American Airlines Airbus A321-231(WL) N903AA. Kyydin Philadelphiaan tarjosi American Airlines Airbus A321-211 N171US. Aurinko savun seassa. Alaska Airlines Boeing 737-990(ER)(WL) N263AK. Southwest Airlines Boeing 737-7BX(WL) N552WN. Delta Air Lines Boeing 757-351(WL) N590NW. Compass Airlines Embraer ERJ-175LR N602CZ. SkyWest Airlines Canadair CRJ-100ER N594SW. Aamuruuhkaa Seattlelaisittain. Äkkiä laskin tuosta kuusitoista konetta jonossa. Alaska Airlines Boeing 737-890(WL) N512AS. Federal Express (FedEx) McDonnell Douglas MD-11F N522FE. United Airlines Boeing 737-924(ER)(WL) N37456. Alaska Airlines Boeing 737-990(ER)(WL) N459AS. Horizon Air De Havilland Canada DHC-8-402Q Dash 8 N438QX, Horizon Air Embraer ERJ-175LR N622QX on toimitettu vasta Huhtikuussa ja kantaa Alaskan uutta maalausta. Metsäpalojen sumentamaa ilmaa. Americanin vanhempaa A321 sisustusta. Tässä koneessa taitaa olla vielä vanha US Airwaysin sisustus. Ja taas sai valita myyntikärrystä purtavaa. Valitsin Continental Breakfastin. Aikanaan tämäkin lento alkoi päästä perille. Lähestymistä Philadelphiaan. Ruoppaaja Mc Farland. Philissä oli muutaman tunnin koneenvaihto joka meni AA:n Admiral loungessa. Olin menossa British Airwaysin lounkeen, mutta lounken respassa päivystänyt louhikärmes ei päästänyt sinne, vaan väitti sen olevan täynnä (ikkunoista näki ettei tila ollut täynnä vaikka siellä olikin paljon asiakkaita). No ei ole eka kerta kun BA käyttäytyy oneworld allianssin sääntöjen vastaisesti, eikä ota muita kuin omia Executive clubilaisia lounkeensa. Muutamat kuvat Philadelphiasta. American Airlines Boeing 757-2B7(WL) N936UW. Republic Airlines Embraer ERJ-175LR N136HQ. Frontier Airlines Airbus A321-211(WL) N715FR. Lufthansa Airbus A340-313 D-AIGV. Philadelphian AA:n miellyttävä Admiral lounge. Ja American Airlinesin Airbus A330-323 N276AY koneella kohti Lontoon Heathrowia. Illallinen. Tämäkin kone on vanha US Airways ja sisustus on vielä uusimatta. En tosin tiedä uusitaanko näitä ja jos uusitaan, niin milloin. Aamiainen oli todella köyhä esitys. London City Airport (IATA: LCY, ICAO: EGLC). Vielä vähän Heathrown liikennettä. British Airways Boeing 777-236(ER) G-VIIL. Aer Lingus Airbus A320-214 EI-DES. British Airways Boeing 747-436 G-BYGE saapuu Dallasista. British Airways Airbus A380-841 G-XLEJ. Ethiopian Airlines Airbus A350-941 ET-AUB. Delta Air Lines Boeing 767-332(ER)(WL) N183DN. United Airlines Boeing 777-224(ER) N78008. British Airways Boeing 787-9 Dreamliner G-ZBKJ. American Airlines Boeing 777-223(ER) N795AN. Malaysia Airlines Airbus A380-841 9M-MNA. Cathay Pacific Boeing 777-367(ER) B-KQH. Vielä viimeinen legi tuttuakin tutummassa OH-LWA:ssa. Ja pullo "Jossua" pöytään kotimatkan kunniaksi. Se alkaa olla melkein siinä. Vaikka lähteminen on tärkeää, niin kotiinkin on kiva tulla Siinähän sitä taas oli tarinan tynkää kerrakseen. Seuraava juttu onkin jo odottamssa. Stay tuned..