OH-ATI - ATR 72-500 - Finnair (Nordic Regional Airlines NoRRA) - 16.12.2022

S.S. on taas pelissä! Vaasan korpikentältä ei juuri sen kummempaa raportoitavaa muuta kun Atikkaa ja pari chartteria viikossa. Luonnonäiti tarjosi kuitenkin hienoa talvivaloa pakkaskelissä, toki vain päivän ajan. Tässä aloituskuvassa on ATR:ä kylpemässä pakkassumussa lähdönsä aikana, pienen talvimaiseman kera.

Kuten te varmaan exif-tiedosta huomaatte, kuvaan nykyään ja tulevaisuudessa eri kameramerkillä. Olin vuosien ajan tätä vaihtoa suunnitellut ja syyt siihen oli monta. Ehkä kaikista suurin syy, joka myös vaikuttaa kuviin, on värien toisto, eli se ”look:i” jota saadaan digitaalikamerasta ulos. Jälkikäsittelyt toki vaikuttavat tähän entistäkin enemmän. Vuosien aikana opitut jälkikäsittelyväännöt ja uudet ohjelmat (nykyään käytän DxO PhotoLab 6:sta, mistä pidän todella paljon) ovat huomattavasti parantaneet lopputuloksia, varsinkin kun katon täällä vanhempia julkaisemani kuvia, ajattelen: ”Oho, näyttääpäs tuo jotenkin paljon laimeammalta kuin mitä muistin!”. Toki on todettava, että olen edelleen aloittelija. Kehittyminen ei koskaan lopu. En tarkoita teknistä kehittymistä, vaan pikemminkin taiteellista kehittymistä. Jotenkin en vaan enää jaksa vääntää pihalle niitä samoja kuvia uudestaan ja uudestaan jota olen jo vuosien saatossa aikaansaanut, paremmin tai huonommin. Sanon sen nyt: Itsensä toistaminen on lähes yhtä paha juttu, kuin jonkun muun toistaminen. Kaipaan aina tavallaan jotain ”freesiä”, vaikka nyt näin lentokonekuvauksessa se vaikuttaa joskus lähes mahdottomalta. Nykyään on melkein mahdotonta kuvata niitä lentokoneita, joita todella haluaisi kuvata, vielä hienoissa paikoissakin. Lentäviä lentokoneita, tietenkin. Vaihtaisin mielelläni ATR:än tässä kuvassa vaikka DC-6:seen. Sitä varten pitäisi matkustaa maailmaa ympäri tai keksiä aikakoneen… En ota sitä niin vakavissaan. Lentsikkakuvaaminen on pohjiltaan hauskaa, ja lopputulokset eivät aina sitä mitä olisi etukäteen voinut visioida. Tätä yllä olevaa kuvaa en yhtään suunnitellut ottavan kun lähdin kotoa, ajattelin jotain ihan muuta sivukuvaa tai jotain sellasta. Siinä se hauskuus valokuvauksessa onkin, se että lähtee pihalle fiilistelemään, ja katsotaan mitä sitten tapahtuu. Koskaan ei tiedä miten käy, joskus käy juurikin niin kuin on kuvitellut, mutta yleensä ei. Tämän kuvan tajusin vasta kotosalla, kun menin päivän saldoa läpi, että ”täähän näyttää ihan kivalta”. Vaikka eihän tämä nyt mikään huippukuva missään nimessä ole ja aika reilusti sitä sai kropata.

Teknisistä kamerajutuista vielä: Tykkään jo tästä Canonin ”lookista”, vaikka aika vähän olen tässä vaiheessa tällä kuvannut. Vihreä/magenta värisiirtymä on ollut mielestäni pieni ongelma Nikonissa. Tämä aika laiskan 6D:een olin itse asiassa ostanut ihan eri käyttötarkoituksiin (revontulikuvaamiseen) mutta saa nyt tilapäisesti paremman puitteessa toimia konekuvauksessakin. Panttasin lähes koko Nikon -systeemini Canon:in 100-400mm L IS II -putkeen, ratkaisu mihin olen ollut toistaiseksi ihan tyytyväinen. Sillä on tuon päivän kuvat otettu.

Ja sellanen vielä, jos tässä lähipäivinä ei tule uutta julkaisua: Toivotan lukijoille rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2023! (On tässä kuvassa pikkasen joulufiilistäkin.)

Terkkuja, Sebastian

PS. Onhan Suomessa nykyään edelleen monta hienoja yleisilmailukoneita, joita todella haluan ja iloitsen kuvata, sekä monta maisemiltaan hienoja lentoasemia ja lentopaikkoja, kaikki joiden takia ei tarvitse matkustaa maailmaa ympäri tai taaksepäin ajassa. Ja Vaasakin on tosi hieno paikka kuvata lentsikoita.