Kuvia Ivalosta (EFIV)


Sekalaisia kuvia Ivalon lentoasemalta (EFIV/IVL). Jaettu albumi.

  • 466 kuvaa
  • 14 kommenttia

466 kuvaa

    • 0
    • 132
    • 0
    • 102
    • 0
    • 227
    • 0
    • 199
    • 0
    • 154
    • 0
    • 150
    • 0
    • 128
    • 0
    • 143
    • 0
    • 158
    • 0
    • 164
    • 0
    • 187
    • 0
    • 190
    • 0
    • 214
    • 0
    • 305
    • 1
    • 571
    • 0
    • 408
    • 0
    • 271
    • 0
    • 194
    • 0
    • 180
    • 0
    • 178
    • 0
    • 171
    • 1
    • 248
    • 0
    • 192
    • 3
    • 305
    • 0
    • 191
    • 0
    • 201
    • 0
    • 195
    • 0
    • 183
    • 0
    • 187
    • 0
    • 227
    • 0
    • 156
    • 0
    • 149
    • 0
    • 141
    • 0
    • 143
    • 0
    • 145
    • 0
    • 195
    • 0
    • 221
    • 0
    • 229
    • 0
    • 209
    • 0
    • 163
    • 0
    • 148
    • 0
    • 151
    • 0
    • 219
    • 1
    • 265
    • 0
    • 191
    • 0
    • 183
    • 0
    • 186
    • 0
    • 150
    • 0
    • 153
    • 0
    • 188
  • Viestit

    • Nyt on Juneyao Air tulossa. https://www.finavia.fi/fi/uutishuone/2019/suomi-vetoaa-aasialaisiin-jalleen-uusi-lentoyhtio-kiinasta-helsinki-vantaalle 
    • Ja takaisin Tumin kysymykseen. Ollaanko Mikkelin seudulla?
    • Hieno selvitys, tuon Lakselvin lentokentän nimi on Banak, toimii vieläkin.  
    • · Tässä Peltjakov Pe-301 ja jokunen sana Pe-2 Suomessa olo historiasta. Jos jollakin lisätävää tai korjattavaa niin mielihyvin otan korjausehdotukset vastaan!!
      "PEKKA-EEMELI"
      PELTJAKOV Pe-301 SUOMEN HISTORIA!
      sekä pe-2 koneitten historiaa HYLKY INARILLA Sain pikkupoikana äidiltäni kuulla, että Neuvostoliittolainen lentokone oli pudonnut äitin kotitalon lähelle Kauhalahteen Inarinjärvelle. Kauhalahti oli syrjäinen Inarinjärven monista lahdista, Puuniemen ja Kettuniemen välissä, "linnuntietä" vajaat 6 km Partakosta itään. 1940-luvulla lähempään autotiehen oli vajaat 50 km. Meni vuosia ennenkuin todella kiinnostuin koneen historiasta. Etsin tietoa googlen kautta, mutta sielä epämääräiset putoamispaikka, vuodet, kuukaudet sekä päivät vaihtelivat. Putoamispaikaksi sanottiin mm "jossain Inarissa", olipa jossain maininta, että lähellä Itämerta kyseinen kone olis pudonnut!! Joten rupesin etsimään tietoja kirjoista, sota-arkistosta, lehtileikeistä, lähetelin sähköpostia ym. Artikelin alla on LÄHTEET josta olen "kaivanut" tiedonjyväset esiin. Ja niinhän alkoi koneen historia auveta! "Ruokahalu" kasvoi koneen historiaa selvitelessä , joten luonnolinen jatkumo oli myös Pe-2 Suomessa olo historia. Voihan jutussa virheitäkin esiintyä, mutta pääpiirtettäin tarina menee näin.........!!! MISTÄ SE HYLKY TULI? Pommituslentorykmentillä n:o 121 oli 9 konetta. Osa koneista oli ilmeisesti Peltjakov Pe-3 koneita Pohjoisen laivaston 95. lentorykmentistä . Ne koneet, jotka aamulla 11.9.42 joutuivat ilmataisteluun kahden saksalaisen Messerschmitt Bf 109 F-4:n kanssa taisteluun, olivat lähteneet kotikentältään Murmanskin vuonon itälaidalla. Hyökkääjien suunniteltu reitti kulki Inarinjärven/Nitsjärven yli. Ilmataistelu alkoi Hammasjärven ja Nitsjärven välissä. 9 kpl Pe-3 konetta oli matkalla pomittamaan Bankan lentokenttää Lakselviiin (Pohjois-Norjaan). Banken lentokentältä Saksalaiset lentokoneet mm yrittivät laitaa sulkua liittoutuneiden saattotoiminalle jäämerellä. Käydyssä ilmataistelussa neljä Pe-3 konetta ammuttiin alas: Kaksi putosi Norjaan ja kaksi Inariin, Iijärvelle Vaijoenjänkään ja Kauhalahteen. Syöksypommituskone, Pe-3 on Pe-2:den pommituskoneen hävittäjämuunnos, mm Pe-3 koneessa oli tehokaampi aseistus, panssarointi, polttoainesäiliö tilavampi. Lentokoneinsinööri Vladimir Peltjakov s1891,
      kuoli ilmailu onnettumuudessa 1942, Peltjakov aloitti lentokoneen suunnittelun v 1937-38 vankileirillä . Oli joutunut vankileirille mm "hidastelessaan" Tupolev koneen kehitystyötä!!!? Pe-3 prototyypin ensilento Neuvostoliiitossa oli 7.8.41, Pe-2 prototyypin ensilento NL.ssa 22.12.39, joka kantoi nimeä VI-100. Pe-2 konetta valmistettiin arviolta 11.427 kpl sekä Pe-3 koneita n360 kpl. Nitsjärvi sijaitsee Inarinjärven pohjoispuolella. Suomen järvitilaston 91. suurin järvi, laskee Inarinjärveen. Järven pinta-ala reilut 42 neliökm. 121.Pommituslentorykmentti ja Pohjoisen laivaston 95. lentorykmenttin tukikohdat sijaitsevat Neuvostoliitoon kuuluvan Murmanskin kaupungin vuonon itäreunalla. 95. IAP:n tukikohta oli Vajenga-1, vuodesta 1951 nimeltään Severomorsk-1, 4 km etelään samannimisestä kaupungista. 121. IPA.n tukikohta Vajenga-2, nykyjään Severomorsk-2, 7 km Severomorskista lounaaseen ja 11 km Muurmanskista koiliseen. ILMATAISTELU Kauhalahteen pudonneen koneen alasampuja oli Aliupseeri Alfred Lehner s7.3.20 Rottweil. Lentoonlähtö paikkana oli ollut Nautsin lentokenttä. Lentoyksikkö 5./JG5. Alfred ammutiin ilmataistelussa alas ja kuoli 4.4.45, hänellä oli 35 ilmavoittoa. Sotilasarvo oli tällöin luuntnantti. Toisen Me Bf 109 koneen ohjaaja kersantti Erich Froböse, tunnus: musta 21, ampui yhden Pe-3 alas, ennenkuin tuli alas ammutuksi. Lentäjän varjo ei ilmeisesti auennut ja hän putosi Hammasjärveen, josta hänet vasta 8.8.43 löydettiin. Kone putosi Nitsjärven ranalle. Erich haudatiin Parkkinan hautausmaalle, Parkkina oli Petsamon kunnan kirkonkylä. Nautsi oli vuosina 1920-44 Suomeen kuuluneen Petsamon kunnan läntisin kylä. Jatkosodassa Sakalaiset rakensivat Nautsiin varakentän, jonka laskualueen laajuus oli 1600mx80m. Petsamon kunnan pinta-ala oli 10.480 km2, asukaita vuonna 1939 oli 5102.
      Lehnerin alasampuma Pe-3 (Pe-301) kone sai osuman hiukan Karsikkoniemestä länteen ja teki komennuskunan johtajan mukaan pakkolaskun vetiseen suohon, Kauhalahteen, Puuniemen länsirannalle, niemen juureen? 100-200 m Inarinjärven rannasta. (Olisko, oikea ilmaisu ollut Kauhalahden länsirannalle Puuniemeen?!!) Puretun koneen osat vinssatiin vetisen suon yli 300-400 m koneesta etelään olevalle kovemalle maalle rannan tuntumaan. Noin 1-2km Hannulan talosta "Kettu-Matti", nykyisen moottorikelkkauran läheisyyteen. MIKSI PAPPANI LÄHTI KARKUUN? Kone oli ollut pakkolaskun tehdessään täydessä pommilastissa, konessa oli yleensä 500-700 kg pommilasti. Äitini vanhemmat, Juhan-Matti ja Aili Paadar menivät katsomaan, että mikä kone putosi? Kun näkivät koneessa punatähden, niin äkkiä karkuun!! Juhan-Matti lähti keskimoottoriveneellä viemään sanaa pudoneesta Neuvostokoneesta Inariin? tai Nellimöön? venematkaan vajaat 50 km. Koneen purkajat asuivat teltassa Hannulan "Kettu-Matin" pihassa koneen purun ajan. Koneen runko ja siivet käytiin hakemassa järven jäädyttyä todennäköisesti 28.11.1942? Toisen lähteen mukaan 15.1.43 Nellimöön (tuntuu todennäköiseltä vaihtoehdolta, tällöin Inarinjärvi kerennyt jäätyä)??? Pienemmät osat, kuten toinen mootoreista, aseet, mittaristo ym vietiin veneellä lokakuussa Nellimöön. Komennuskunan tarkoituksena oli viedä kaikki osat lautalla Nellimöön, mutta Saksalaiset kielsivät lautan käytön sillä Nellimövuono alkoi olla jo jäässä. Saksalainen partio oli käynyt ensinmäisenä ennen komennuskuntaa koneen luona ja vieneet mm radiolähettimen, kellon ja pommikiikarin. Joita komennuskunnan johtaja luuntnatti E. Telajoki yritti saada takaisin , mutta ne oli jo keretty lähettää Saksaan. Saksalainen yhdysupseeri yritää saada ne takasin Suomeen. Nellimö alkujaan Inarisaamelaisten kylä, poronhoidon, kalastuksen ja metsästyksen ympärille noin v1870 syntynyt kylä. Kylän nimi tuli Pehr Pehrinpoika Saijets "Nuora-Pekka" perusti Nellim nimisen tilan, josta kylän nimi siten lähtöisin. Suomalaisia tuli v1920-30 luvulla alueelle savottatöihin. 1940 luvulla siirtyi Kolttaväestö Petsamon alueelta Nellimiöön. "YLIHINNOITTELUA" JA  VAKOILUA Koneen evakuointi-komennuskunnan johtaja luuntnantti E. Telajoki on todennut lappalaisten "ylihinnoiteleen palvelut". esim oppaana toimimisen. Paikallinen oli väittänyt, että komennuskunta oli jättänyt veneen heiteille ja talllonut mootoria ym. Toinen "ylihinnoitelu" tapaus, oli kun lappalaismies tuli kertomaan epäilyttävistä miehistä hänen talossaan. Mies opasti komennuskunnan talolleen, talossa oli kaksi Norjalaista miestä jotka osottatuivat epäilytäviksi. Heiltä otettiin aseet pois lisäksi löydetiin radiolähettimet. Miehet oli pudotettu viikkoa aikaisemmin ryssän lentokoneesta lähistölle vakoilu tarkoituksessa. Pidätys tapahtui 20.10.42 Inarinjärven länsipuolella, Telajoki oli yhteydessä Petsamon Saksalaiseen yhdysupseeriin, jonka toimesta pidätety haetiin Parkkinaan kuulusteluihin. Kuulustelijoina oli Saksalaisia ja Suomalainen valvontaosaston sotilasvirkailija Markkula. 23.10.42 pidätetyt vietiin Norjaan. Tästä tapauksesta paikallinen olisi halunut opaskorvauksen, mutta Telajoki asiasta toista mieltä. Juhan-Matin 2400 mk löytöpalkkiota lentokoneesta piti Telajoki kohtutomana, laskun äijän kehotuksesta Telajoki laitoikin eteenpäin nähtäväksi. Komennuskunnalla oli särkynyt Juhan-Matin veneenmoottori, jonka komennuskunta oli korjauttanut Rovaniemellä 8203 markalla. Moottori oli ollut komennuskunnan mielestä jo ennestään "huonokuntoinen", joten sovittiin ettei äijä veloita moottorin korjauksesta johtuvaa veneen seisonta ajasta mitään. Juhan-Mattihan toimi päätoimisesti komennuskunnan ja Saksalaisten veneenkuljettajan ja oppaana. Alussa oli tieto koneesta oli, että pudonnut kone olisi ollut Pe-2, mutta lähempi tarkastus osoitti koneen olevan Pe-3. Muistona Hannulan pihassa on edelleen tyhjät lentopommin kuoret SOKERIT JA LEIVÄT KASTUU! Evakointikomennuskunnan kokonpano oli johtajana luuntnantti E. Telajoki, kaksi kantahenkilökuntaan kuulunutta, Miettinen ja Väkevä, jotka olivat koulutukseltaan mekanikkoja. Kolme Valtion lentokonetehtaan työntekijää Heino, Tätilä ja Olli jotka olivat siviiliasentajia. Muista komennuskunnan miehistä ei pidetty kirjaa. Tosin Petsamon osuuskaupan Nellimön kaupan tiloissa yöpyi 64 miestä, 5 markka/mies yö. Koska miehet yöpyivät siellä esim meno ja paluumatkalla, ruuanhakumatkoilla niin karkean arvion mukaan komennuskunnassa olisi ollut noin 20-30 miestä?? Lisäksi Saksalaiset auttoivat muonanhakumatkoilla ja kuljetuksissa, jotka eivät kuitenkaan kovin hyvin sujuneet. Ruokalähetykset olivat useasti päiviä myöhässä. Komennuskunnan miesten joukko-osastot olivat Tampereella ja Luonetjärvellä. Telajoella meni kuukausi koneen purku reissussa, niistä koneen purkaminen ja pakkamista pariviikkoa, 29.9-16.10.1942. Telajoki oli lähtenyt Helsingistä 17.9.42 kohti Inaria valmistelemaan koneen purkua. 27.9.42 komennuskunnan miehet saapui Nellimöön. Veneeseen lastattiin tavarat mm ruuat, lauta tarpeet, vinssit ym. Pahaksi onneksi veneeseen tuli vuoto ennen matkaan lähtöä. Komennuskunta sai pelastettua tavara, mutta sokerit ja leivät kastuivat käytökelvottomaksi, leipää oli ollut 59 kg ja sokeria 6 kg. Onneksi Saksalaiselta yksikköltä saatiin korvausvelvollisuutta vastaan ko tuoteet tilalle. Telajoki kävi illalla 28.9.42 ensinmäisen kerran tutustumassa purettavaan koneseen. Tätä ennen Telajoki oli sopinut Saksalaisten kanssa käytännön järjestelyistä, mm koneen osien kuljetuksista, jotka eivät sitten toteutuneetkaan! Autot saatiin lopulta Ivalon liikennetoimiston kautta osien kuljetusta varten. Koneen valmistusnumero oli 40106. Kone vietiin ensin lentovarikolle 13.2.43. Kone luovutettiin Valtion lentokonetehtaalle 15.2.1943. Koneen koelento 24.7.43 klo 13.10-14.05. Lentokonetehtaalta kone luovutettiin 23.8.43 (virallisesti kone luovutettiin jo 19.8.43) lentolaivue 48.n 1. lentueseen, tunnuksella Pe-301. 5.6.44 kone siirtyi 2. lentueseen. 
      Pe-301 konetta käytettiin Suomessa lähinnä ilmakuvaus- ja tiedustelulentoihin. LENTÄJÄ SAMARIN Koneen Neuvostoliittolainen lentäjä vääpeli V.I Samarin pääsi kävellen palaamaan Neuvostoliittoon omille linjoille, mutta koneen tähystäjä aliluuntnantti Sustov kaatui paluumatkalla miinakentässä. Paluumatka oli kestänyt 18 päivää ennenkuin Samarin oli päässyt yksikköönsä. Pakenijat olivat todennäköisesti "lainanneet" veneen Naamajärven talosta Matti Kuuvalta. Vene löytyi Papinsaaresta kauas maalle vedettynä ja risuilla peitettynä. Vääpeli Samarin oli pian kotiin tulon jälkeen ylennetty aliluutnantiksi. V.I.Samarin kaatui Set-Novolkin alueella 23.10.1942. Todennäköisesti hänellä oli noin 53 kpl sotalentoa ?? LAPPEENRANNAN POMMITUS Pe-301 tuhoitui 2.7.1944 Lappeenrannan kentän pommituksissa. Pe-301 oli saapunut samana päivän Joensuun Onttolasta Lappeenrantaan, tarkoituksena oli lähteä kuvauslennolle Karjalan kannakselle, mutta kameroita ei olut kerety vielä asetaman paikoileen. Viimeisen kuvauslennon Pe-301 teki 20.6.44. Kone oli tullut juuri hetkeä aikaisemmin huollosta, koska oma ilmatorjuntatuli oli vahingoittanut konetta. Venäläiset olivat suuniteleet hyökkäyksen todella taitavasti, kahteen kohteeseen yhtäaikainen suunattu hyökkäys yllätti Suomalaiset lähes täysin. Immolan lentokentällä tuhot olivat suuremmat, 3 kpl Suomen ja 9 kpl Saksan konetta tuhotui, lisäksi 15 kpl konetta vaurioitui. Henkilötappiot Immolassa 8 kuoli ja 23 haavoittui. Suomalaisten ilmavoitot (Lappeenranta, Immola) 11 kpl Iljushin-2 koneita ja 1 kpl JaK-9 kone, 4 kpl Pe-2 koneita. Immolan pomitukseen osalistui 44 kpl Pe-2 konetta sekä 28 kpl Iljushin-2 konetta.
      Ensinmäiset räjähdys- ja miinapommit putosivat Lappeenrannan lentokentälle klo 20.01. Osa pommeista oli aikasytyttimellä varustettuja, myöhästyksen vaihdellessa 10min-48 tuntiin. Näin ollen kentän käyttö oli vaaralista kahden vuorokauden ajan. Täysin lentokunnossa Lapeenrannan kenttä oli 7.7 mennessä. Hyökäykseen osalistui, 281.Maataistelulentodivisioonan 36kpl Iljushin-2 maataistelukonetta ja 276. pommituslentodivisioonan 16 kpl Pe-2 konetta. Il-2 maataistelukoneiden ensimmäinen hyökkäysaalto alkoi klo 20.04. Suomalaiset konetappiot olivat Pe-301, Pe-215, MT-450 ja MT-246 tuohoutuivat ja vauriouitui MT-209 ja MT-454. Henkilö vahinkoja ei tullut. Pe_301 LENTOTUNNIT Pe-301 ehti lentää Suomen ilmavoimissa 74 tuntia 10 minuttia, koneen arvellaan lentäneen Neuvostoliiton ilmavoimissa noin 150 tuntia. Yhteensä koneella lennettiin n 222 tuntia 10 minuttia. Pe-301 lentojen määrä Suomen ilmavoimissa 67 kpl, joista sotalentoja oli 20 kpl, 2 kpl lentoa keskeytyi. Pe-301 tuli sotasaaliskoneena Suomen Ilmavoimille pakkolaskun tehneenä Inarinjärven Kauhalahteen 11.9.42. Ensinmäinen sotalenon 27.8.43 Pe-301 teki Suomen ilmavoimissa , ohjaajana Juhola, tähystäjä Koskinen, kk-ampuja/kuvaja Laine. Viimeinen sotalento 25.6.44. Ohjaajana ylik. Lehtonen, tähystäjä vänr. Torkko, kk-ampuja alik. Kaita. Kone tuhootui 2.7.44 Lapeenrannan pommituksissa. Pe-301 poistettiin "kirjanpidosta" 30.8.44. LENTOLAIVUE 48 KOMENTAJAT Lentolaivue 48 ensimäinen komentaja oli everstiluuntnantti Jean William Raoul Harju-Jeanty. s7.10.1901 Noormarkku, k 19.9.1979 Lahti. Ilmavoimissa hänen lempinimi "Rulle". Yleni everstiksi 1944. Raoulin siirtyessä Rykmentin komentajan tehtäviin Lentolaivueen komentajaksi 14.6.43 tuli majuri Kalle Kepsu s 15.1.1908 Valkeala Kepsun kylä, k 28.9.2003. Kepsun jälkeen 7.2.44 lentolaivueen komentajaksi Esko Ahtiainen s1909 Helsinki. Lentolaivue 48 lakkautettiin 26.11.1944. Miehistö ja kalusto yhdistettiin lentolaivue 42.n kanssa. Uudesta laivueesta tuli lentolaivue 41. Pe-301 tekniliset tiedot:
      Moottori: 2x1260-hevosvoimaista Klimov M-105PF, 12-sylinteristä nestejäähdyteistä V-rivimoottoria. Lentomatka n2000 km. Siipien kärkiväli 17.16 m, pituus 12.66 m, korkeus 3,92 m, lentopaino 7557 kg, lentonopeus 525km/h. Nousu 5000metriin 9 minuttia. Toiminnallinen lakikorkeus 7500m. Lakikorkeus 9000m. Aseistus: ohjaajalla 20 mm tykki, sekä kaksi 12.7mm konekivääriä ja yhden 7.62 mm.n konekivärin. Tähystäjällä 12.7 mm.n konekiväri. Miehistö 2-3. Lisäksi koneesen voitiin sijoitaa mm seuravat kamerat, yksi laajakulmakamera tai normaalikamera ja yksi Rb-tiedustelukamera. KUINKA MONTA PE-KONETTA SUOMELLA OLI? Jatkosodassa oli Suomella seitsemän Pe-2 konetta ja vain yksi Pe-3 (Pe-301). Ainoastaan yksi Pe-2 (Pe-211) kone selvisi sodasta "ehjänä". Lapin sodassa Pe-211 kone lensi 3 kpl sotalentoa, joista 1 kpl keskeytyi. Pe-211 lensi viimeisen lentonsa 4.4.1946, jonka jälkeen luovutettiin Lentotekniselle koululle opetus käyttöön. Koneen lensi Kauhavalle lentomestari Aimo Juhola sekä mekanikko Asser Perttula.
      Pe-211 saapui Suomeen joulukuun lopulla 1941. Luovutettiin ykköslaivueelle 6.7.42, kakkoslaivueelle 20.2.44, luovutettiin PLeLv 41:lle 14.12.44. Lentojen määrä 234 kpl, joista sotalentoja 60 kpl. Ensinmäinen sotalento jatkosodassa 8.10.42, viimeinen sotalento 22.7.44. Lapin sodassa ensinmäinen sotalento 2.10.44, viimeinen sotalento 21.10.44 Pe-211 pudotettiin 16350 kg pommeja. Lentotunteja 249 tuntia 10 min, lentoja oli ollut enempi muttei niistä suoritusilmoituksia. Virallinen lentoaika 264 tuntia 55 min. Pe-211 oli nähtävänä vielä 1952 Kauhavan lentokentällä, jonka jälkeen kone ilmeisesti romutettu. Muut tuhoutuneet Pe-2 koneet: 21.5.42 Pe-214 Koe/testikäytössä lentokonetehtaalla. Syöksyi lentoonlähdössä metsään, ennen luovutusta laivueelle. Kapteeni Kauko Pirhosen piti lentää kone Tampereelta (Valtion lentokonetehtaalta) kelirikon takia Kuorevedelle . Kentän pehmeyden takia kone ei saanut tarpeeksi nopeutta, ohjaaja joutui vetämään koneen ylös vajaanopeudella jolloin kone sakkas ja syöksyi metsään. 
      Kauko Pirhonen, sähköttäjä Frans Lehtinen ja mekanikko Kimmo Putkonen kuolivat. Pe-214 saapui Suomeen joulukuun lopulla 1941. Lentojenmäärä 1 kpl, ei yhtää sotalentoa. Lentotunteja pari minuttia.  24.1.43 Pe-213 Pakkolaskussa polttoaineen loputtua, Tiiksjärven lentokentän lähistöllä. Ohjaaja ei ollut noudattanut annettua lentosuunitelmaa vaan oli poikennut siitä, jolloin "lisälenkin" vuoksi polttoaine loppui. Ohjaaja kapteeni Teuvo Tanskanen kuoli, tähystäjä alikersantti Eino Karhusella jalka murtui sekä sähköttäjä kk-ampuja Jukka Rajas selvis pienin vammoin. Pe-213 saapui Suomeen joulukuun lopulla 1941. Luovutettu ykköslaivuelle 1.8.42. Lentojen määrä 98 kpl, joista sotalentoja 1 kpl. Lentotunteja 61 tuntia 55 min. Virallinen lentoaika 68 tuntia 10 min Valtion lentokonetehtaan lentämiä ym. 10.2.43 Pe-212 Viholisen hävittäjä ampui alas, pakkolasku metsään. Sorkan eteläpuolella.
      Ohjaja, vääpeli Harju kuoli heti. Sotavangeiksi joutuivat tähystäjä vänrikki Koskimaa ja Sähköttäja-kk-ampuja kersantti Toivo Kankkunen. Koskimaa kuoli 3 vrk pakkolaskun jälkeen. Toivo Kankkusen molemmat jalat murtuivat. Kankkunen pääsi sotavankeudesta 22.11.44. Lentojen määrä 69 kpl, joista sotalentoja 2 kpl. Lentotuneista ei ole tarkaa tietoa, arvio 46 tuntia 40 min+??? Konee viraliseksi lentoajaksi arvioitu noin 80 tuntia, esim Valtion lentokonetehtaalla lennetyt tunnit.
      Luovutettiin ykköslaivueelle 10.7.42. Lentolaivue 48 ensinmäinen sotalento tehtiin Pe-212 koneella 30.9.42, ohjaajana kapteeni Pietarinen. Viimeinen sotalento 10.2.43. Kone saapui Suomeen joulukuun lopulla 1941. 27.6.44 Pe-217 Viholisen hävittäjä ampui alas, Karisalmen kylässä ja se tuhotui Toronkinlammen rannalle. Ohjaaja ylikersantti Pauli Lehtonen, tähystäjä vänrikki Paavo Torkko, ja kk-ampuja alikersantti Viljo Kaita. Lehtonen pelastautui palavasta koneesta laskuvarjolla, loukkantui lievästi. Torkko ja Kaita kuolivat. Torkon ruumis löydettiin 20.7.44,, mutta Kaitan ruumista ei löydetty, hänet julistettiin kuoleeksi 5.4.48. TÄMÄN KONEEN MIEHISTÖ LENSI Pe-301 VIIMEISEN SOTALENNON 2 PÄIVÄÄ AIEMMIN, ELI 25.6.44!!! Pe-217 saapui Suomeen 29.1.44. Kone oli luovutettu kakkoslentueelle 26.6.44. Ensinmäinen sotalento 27.6.44 klo 02.15-03.00. Viimeinen sotalento samana päivänä klo 12.20-12.50. Lentojen määrä 10 kpl, joista sotalentoja 2 kpl. Lentotunteja 8 tuntia 50 min. Lisäksi koneella Suomalaiset lensivät koe lennon Saksassa ja sieltä Suomeen sekä muita lentoja. Yhteensä Suomalaiset lensivät Pe-217 17 tuntia 40 min. 2.7.44 Pe-215 Tuhotui Lappeenrannan kentän pommituksessa. Pe-215 saapui Suomeen joulukuun lopulla 1941. Luovutettu ykköslaivuelle 3.12.42, kakkoslaivueseen 15.4.44. Ensinmäinen onnistunut sotalento 9.2.43. Viimeinen sotalento 30.6.44. Lentojen määrä 146 kpl, joista sotalentoja 64 kpl.
      Lentotunteja 172 tuntia 50min. Virallinen lentoaika 173 tuntia, laskettu mukaan 10 min rullaus. 28.7.44 Pe-216 Pakkolasku vihollisen puolelle, moottorivika. Ohjaajana kapteeni Jaakko Ranta, tähystäjä vänriikki Erkki Volanen ja sähköttäjä kk.-ampuja Jouko Hatakka. Koneseen tuleen moottorivian vuoksi kone teki pakkolaskun Laatokan kaakoisrannalle, viholisen puolelle. Kaikki selvisi "terveenä" alastulosta. Kolmikolla alkoi vaiherikas palumatka kotiin, viholisia vältelen, mädäntyneiden ruumiiden löyhkää, nälkä ym miesten kiusana. Välillä viholinen ampui ja yhdessä kahakasa Jouko Hatakka katosi,eikä häntä enää löytynyt. Rannalla ja Volasella meni noin 300 km
      kotimatkaan kävellen 2 viikkoa ennenkuin olivat omilla linjoilla. Ranta oli laihtunut, painaen enää 50 kg. Retki painoin Rantaa niin paljon, ettei hän sodan jälkenkää mielellään syönyt marjoja ja suolaa hän lisäsi automaattisesti jokaiseen ateriaan edes maistammatta sitä ensin. 28.7.44 Pe-216 sotalentotehtävä oli lentolaivue 48 viimeinen jatkosodassa. Ensinmäinen sotalento 18.5.43. Pe-216 saapui Suomeen joulukuun lopulla 1941. Kone luovututtu ykköslaivueelle 14.5.43 Luovutettu kakkoslaivueelle 24.11.43. Lentojen määrä 60 kpl, joista sotalentoja 12 kpl. Lentotunteja 60 tuntia 15 min. Huom! Pe-2 ja Pe-301 Lentotunnit Suomen ilmavoimissa lennettyt. Osassa Pe-2 konekohtaisia lentopäiväkirjoista ei ole säilynyt, näissä tapauksissa lentotunnit laskettu lentolaivueen sotapäiväkirjoista ja suoritusilmoituksista. Ensinmäiset Pe-2 koneet tuli Suomeen Saksasta joulukuun lopulla 1941. Koneet olivat Saksan sotasaaliskoneita. Pommitusentolaivue 48 sai koneet käytöönsä kesällä -42.
      Pe-2 koneen kpl hinta n 2 500 000 markkaa.
      Eniten Suomen Ilmavoimissa Pe-koneella sotalentoja lentäneet olivat: Lentomestari Aimo Juhola 44 kpl, tähystäjä luuntnantti Aarne Koskinen 43 kpl ja sähköttäjä kk-ampuja ylikersantti Erkki Laine 48 kpl.
      Aimo Juholaa joulukuussa 41 ja Aarne Koskista elokussa 44 esitetiin Mannerheimristin saajiksi, mutta nimitystä ei koskaan heille tullut. MIKSI HAKARISTI ? 6.3.1918 Saapui Ruotsista Suomen ilmavoimien ensinmäinen virallinen lentokone, Morane-Saulnier Parasol. Tämän koneen lahjoitti Kreivi Eric von Rosen. Hän oli maalauttanut kyseisen koneen siipiin siniset hakaristit tuottamaan onnea. Tämä hakaristi juontaa tuhansien vuosien päähän, jolloin muinaiset kansat pitivät hakaristiä onnen symbolina, joka karkoitti pahoja henkiä. Kyseisellä hakaristillä ei ollut mitään tekemistä natsi Saksan v30-40 luvulla käyttämän hakaristin kanssa.
      Hakaristin käytöstä luovuttiin Ilmavoimissa Lapin sodan aikaan huhtikuussa 1945, liitttoutuneiden valvontakomision kehoituksesta. Samana vuonna otetiin Ilmavoimissa käytöön pyöreä sini-valkoinen kokardi tunnus. Lähteet: 
      Suomen ilmailuhistoriallinen lehti
      Hannu Valtonen: Hylkyretkiä pohjoiseen
      Hannu Valtonen: Lapin lentokonehylyt
      Matti Hämäläinen: Pommilentotuslaivue 48
      Atso Haapanen: Punatähdestä hakaristiin
      Atso Haapanen: Suomalaiset pommikoneet sodan taivaalla
      Kaakkois-Suomen sanomat
      Utin ilmailukilta
      Keski-Suomen ilmailumuseo
      Sota-arkisto
      Carl-Fredrik Ceust
      Raimo Heikkinen
       
    • Tässä vielä rajaamaton kuva keltaisesta sukellusveneestä.
  • Tulevat tapahtumat