Sisältö

Syöte päivittyy automaattisesti   

  1. Viimeisin tunti
  2. Kesällä kohteessa on jokinlainen taidenäyttely (jonka ansiosta pääsin ottamaan kuvan), mutta muuten siellä tehdään taidetta. Ei siis Wellamo eikä yleensäkään saari. Lähistöltä löytyy myös ravintola mutta ei samasta rakennuksesta.
  3. Voisiko olla "galleria ravintola" Wellamo Katajanokalla?
  4. Vaikka Suomenlinnassa ilmailu ja laivanrakennus yhdistyvät, nyt ei olla siellä. Haetussa kohteessa on nykyisin taiteeseen liittyvää toimintaa.
  5. Tänään
  6. Seppo: 2002 TII oli poikavuosien umelmani, harmi kun vietiin! Nyt ajan 320DX:llä
  7. Ainakin pääsee tähän asti
  8. Heathrown kolmatta kiitotietä koskeva vääntö tuomioistuimissa jatkuu. Kiitotien vastustajat ovat saaneet valitustuomioistuimelta (Court of Appeal) luvan jättää valituksen, jota valitustuomioistuin harkitsee käsittelyä silmälläpitäen. https://theecologist.org/2019/jul/23/heathrow-expansion-be-challenged-court
  9. Albumista Kuvia Vaasasta (EFVA)

    Yön viimeinen/päivän ensimmäinen Helsingin-vuoro ja takana värikäs taivas.

    © Mikko Luoto

  10. Suomenlinnan kirkko?
  11. Ei edes arvauksia. No, kauniista kesäilloista ja -aamuista pitää nauttia niin kauan kuin niitä riittää. Alueella on alunperin harjoitettu myös laivanrakennusta.
  12. Perin vähän näyttää tämä varsin kiinnostava ja kallis aihe herättävän keskustelua. Hankintaprosessi tuntuu olevan paljon monisyisempi kuin taannoinen DX-hanke jolla nykyiset Hornetit hankittiin. Toivottavasti tavallista kansaa ei päästetä sekaantumaan valintaprosessiin millään lailla, esim. kansanäänestyksen muodossa. Ammattilaiset valitkoon sopivan koneen. Itselläni ei ainakaan ole mitään kompetenssia muodostaa käsitystä mikä olisi meille paras vaihtoehto. Jostain syystä kuitenkin luulen, että F-35 ja Super Hornet ovat aika vahvoilla. Gripen jäänee seinäruusuksi, Typhoon on jo aika vanha ja Rafale on vaan ranskalainen. Mutta jos pitäisi valita pelkästään airshow-näyttöjen perusteella, valintani olisi ehdottomasti Typhoon.
  13. Albumista Kuvia Tampere-Pirkkalasta (EFTP)

    © Sebastian Viinikainen

  14. Albumista Kuvia Tampere-Pirkkalasta (EFTP)

    © Sebastian Viinikainen

  15. Albumista Kuvia Tampere-Pirkkalasta (EFTP)

    © Sebastian Viinikainen

  16. Albumista Kuvia Tampere-Pirkkalasta (EFTP)

    © Sebastian Viinikainen

  17. Albumista Kuvia Tampere-Pirkkalasta (EFTP)

    © Sebastian Viinikainen

  18. Ennen vanhaan posti haettiin usein itse jostain, tähän samaan suuntaan on nyt palattu jo monin paikoin. Vielä 1960-luvulla osoite saattoi olla vain nimi ja ao. asema, osuuskauppa tms. Kotiinkantoa ei maalla ollut. Varsinkin tavaran osalta lähin asema tms. oli luonnollinen paikka. Raimolle ja Pasille erityiskiitos myös lentämiseen liittyvien varusteiden ja huollon historiasta ! Tuo erityinen sotatarviketuotannon lomake on myös mielenkiintoinen. Ovatko ne jossain omassa sarjassaan. Kuuluisa Wetterhofin kotiteollisuuskoulu oli varmaan luonnollinen evakuointipaikka laskuvarjohuollolle.
  19. Päivän heavytuntilaiset saapuvat todella hyvillä myötätuulilla. Myös Pakistanin ilmatilan avautuminen nopeuttaa. AY042 Delhistä arvioidaan saapuvan 2,5 tuntia etuajassa. Thaimaasta, Kiinasta, Etelä-Koreasta ja Japanista tullaan noin 20-80 minuuttia etuajassa. Islantilaiset FI342/343 tänään myös B763 CS-TKR (euroAtlantic) kertoo Flightradar.
  20. Eilen
  21. Vehmaisilla oli lähin rautatieasema, ehkä siitä syystä se mainitaan osoitteena.
  22. Löytyi Hämeenlinnastakin jotain. Sinne oli siirrettynä talvisodan ajaksi PAK:n laskuvarjotehdas Helsingistä.
  23. "Lentovarikon historia 1918-2000" kertoo myös Ilmavoimien laskuvarjoihin liittyvästä toiminnasta. Lentovarustevarikon toiminnasta se mm. mainitsee (s. 168) "Varikko toimi Kangasalalla Vatialan kylässä". Eli juuri tuo Ilkko. Rodney
  24. Hiemoa tekstiä ja kamaa Kallelta! Odotan mielenkiinnolla seuraavia settejä. Kaikki on niin suhteellista ja tilastojakin voi tehdä ja lukea monella tavalla. Jak-40 on hull loss'ien mukaan yli kolme kertaa turvallisempi kuin itselleni niin rakas DHC-6 Twin Otter. ASN:n datan mukaan De Havilland Canadan rakentamista 844 kappaleesta Twottereita on tuhoutunut eri syistä 278, eli noin 32%. Viking Airin 400-sarjan suhteen tilasto on parempi, sillä vain yksi pitkälti yli sadasta valmistetusta on tuhouunut. Varmaan ilmailukulttuurikin on parantunut ja tietenkin Vikingin versiot ovat toimineet huomattavasti lyhyemmän ajan. Rodney
  25. https://tampereenseurakunnat.fi/sivustot/ilkko/historia Tässä Pasille tarkempi muutto-osoite Tampereen suunnalla. Ja Tapi´lle Suurkiitos tiedon välityksestä!
  26. Piti googlata mikä on Luomus - Luonnontieteellinen museohan se Siellä olen joskus käynnyt mutta se ei ole kyseessä. Haettu kohde on vanhempi. Ja tähänkin saadaan rakennetuksi ilmailuyhteys.
  27. Olisiko Luomuksen katossa tuollainen?
  28. Matkamme jatkui kohti Vologdan kaupunkia, joka sijaitsee noin 200 km pohjoiseen Jaroslavlista. Olimme ostaneet netistä mielestämme RŽD:n junalipun, mutta vasta viime hetkellä tuli huomattua, että kyseessä olikin bussilippu.Joka tapauksessa pikkubussi, eli paikallisittain maršrutka, kyyditsi meidät Vologdaan. Vologdajoki virtaa kaupungin läpi, ja jotain jokiristeilyn tapaisiakin oli tarjolla halukkaille. Jaroslavlin jälkeen odotukset Vologdasta eivät olleet korkealla. Kaupungin yleisilme oli melko rähjäinen ja nähtävyyksiin kuuluivat ne samat vanhat, eli muutama kirkko, paikallinen Kreml, Leninin patsas sekä erinäiset toiseen maailmansotaan liittyvät muistomerkit. Huhutaanpa pakkasukonkin asuvan jossain Vologdan alueella. Kaupunki tunnetaan myös pitsistään, mutta meitä ei pitsinnypläys kiinnostanut. Olimmehan täällä vain yhtä tarkoitusta varten. Näitä vastaavia muistomerkkejä löytyy lähes jokaisesta venäläiskaupungista. Huomionarvoista on, että Venäjällä toisen maailmansodan, tai sikäläisittäin suuren isänmaallisen sodan, katsotaan alkaneen vasta vuodesta 1941. Hyökkäyssota Suomea vastaan vuonna 1939 on oma erillissotansa, mikäli sellaista paikallinen historiankirjoitus edes tuntee... Nukutun yön jälkeen suuntasimme aamuvarhaisella lentoasemalle taksikyydillä. Taksikuski uteli miten olimme Vologdaan eksyneet ja tietäisimmekö, että meitä odottaisi kentällä jokin "hyvin vanha venäläinen lentokone". Piti varmaan meitä sekopäisinä kun mainitsimme, että olemme juuri siitä syystä täällä.Kertoipa hän myös jostain äskettäisestä paineistusongelmasta, jonka johdosta moskovalaiset liikematkustajat suosivat nykyisin junaa. Tämähän ei meitä lannistanut! Joku on täyttänyt 90 vuotta. Vähän epäselväksi jäi mikä. Toivottavasti ei ainakaan meidän tämänpäiväinen koneemme. En jaksa uskoa, että kentällä toimiva Vologda Aviation Enterprise ainakaan nykymuodossaan noin vanha olisi. Mistä lie historiaansa laskevat... Terminaalin edustalla oli portinvartijana Aeroflotin Iljušin Il-18, mutta siitä en kerennyt kuvia ottamaan lievistä aikataulupaineista johtuen. Sisällä terminaalissa vallitsi karu tunnelma. Tuntui kuin kello olisi pysähtynyt 80-luvulle. Iljušin Il-86 oli Aeroflotin mainoksessa vielä voimissaan. Puhelinkoppejakin löytyi yhdestä terminaalin nurkasta. Aikataulunmukaista liikennettä täältä on vain Moskovaan ja Pietariin. Valitsimme Vologda Aviation Enterprisen lennon VG2390 Moskovan Vnukovoon. Koneena mikäs muukaan kuin Jakovlev Jak-40!Lipulle tuli hintaa 66 €. Lähtöselvitystiskiltä saatiin hieno käsin kirjoitettu boarding pass. Turvatarkastukseen mentiin tehokkaasti yksi henkilö kerrallaan kuvassa näkyvistä ovista. Ipadistani oltiin kovasti kiinnostuneita ja minun piti mm. todistaa, että se menee päälle. Mikähän juttu tämäkin oli... Vologdan kenttä ilmakuvassa. Kiitotiellä on pituutta vain 1500 m. Kentän eteläpäästä löytyy metsittyneitä lentokonesuojia ja vanha kiitotie. Vologda Aviation Enterprisen laivastoon kuuluu myös muutama Mil Mi-8. Jakkeja näkyi asematasolla pitkä rivi, mutta mikään näistä ei ollut meidän koneemme. Moskovaan meidät kyyditsisi yli 42-vuotias vuonna 1977 ensilentonsa lentänyt RA-88251. Kyseessä on tarkkaan ottaen Jak-40K, eli yhdistetty rahti- ja matkustajaversio, mikä käy ilmi eturunkoon sijoitetusta rahtiovesta. Ennen Vologdaan siirtymistään tämä yksilö palveli pitkään Khabarovsk Avialla Venäjän Kaukoidässä. Koneeseen kuuluu omat laskuportaat, mikä mahdollistaa operoinnin huonostikin varustelluille lentokentille. Tätä konetyyppiä kaupattiin kovasti Finnairillekin 1970-luvulla, mutta kuten tiedämme, he valitsivat lopulta DC-9:n. Ehkä hyvä niin, sillä onnettomuustilasto on Jak-40:n kannalta melko karua luettavaa. Valmistetuista 1011 koneesta 106, eli melkein 10 prosenttia, on tuhoutunut vuosien saatossa erinäisissä onnettomuuksissa. Tietty vallinneella ilmailukulttuurilla ja haastavalla toimintaympäristöllä on varmasti jokin osuus näistä onnettomuuksista. Oma paikka löytyi riviltä kolme. Terminaalin seinästä paljastui jotain neuvostoaikaista ilmailumytologiaa. Vihdoin liikkeelle ja kohti kiitotietä. Äänet tässä laitteessa olivat enemmän kuin kohdallaan. Lentoonlähtö suoritettaisiin kiitotieltä 33. Jokainen sentti otettiin huolellisesti käyttöön. Sitten ilmassa! Pari sekuntia tämän kuvan ottamisen jälkeen kiitotien loppupää suhahti alta. Konetta killutettiin aikansa maavaikutuksessa todella matalalla. Näin jälkikäteen harmittaa, ettei tullut otettua videota lentoonlähdöstä. Tässä on saatu jo vähän lisää ilmaa siipien alle. Nousukulma oli hyvin maltillinen. Oikealla kaarrolla kohti etelää ja Moskovaa. Matkalento suoritettiin arviolta noin seitsemän kilometrin korkeudessa. Ikkunaluukuista ei ainakaan tarvitse tapella kenenkään kanssa, kun niitä ei ole! Katsaus turvaohjeisiin. Tutut vakuuttelutekstit taas paikallaan. Tarjoilu oli parempaa kuin kostromalaisella. Kahvimaitoakin oli tällä kertaa saatavilla. Pakollinen vessakuva. Tämä kone oli 2-2 istuinkonfiguraatiossa, minkä takia matkustamo tuntui kovin ahtaalta. Ymmärtääkseni myös 1-2 konfiguraatio on joillain operaattoreilla käytössä. Lähestyessä saatiin aikamoiset vektorit Moskovan ruuhkaisen ilmatilan läpi. Vnukovossa oli käytössä kiitotie 19. Kenttä näkyy keskellä ylhäällä. Vnukovo on Moskovan kolmanneksi vilkkain lentoasema. Kaikki matkustajalennot operoidaan kentän koilliskulmassa sijaitsevasta vuonna 2010 avautuneesta A-terminaalista. Kiitoteiden länsipuolella sijaitsee laaja huoltoalue hangaareineen ja Venäjän hallinnon lentokoneiden asemataso. Presidentillinen VIP-terminaali punaisine mattoineen näkyy kiitoteiden eteläpuolella. Reverssi saatiin päälle jo ilmassa kiitotien kynnyksen tasalla. Käsittääkseni ihan normaalia toimintaa monella itäkoneella. Näkymää matkustajaterminaalin suuntaan. Kiitotien vapautuksen jälkeen nähtiin vilahdus Russia State Transport Companyn käyttämästä asematasosta. Tunnistettavissa on ainakin Tu-204/214, Tu-154, Il-62 ja Il-96. Parkkiin paikalle 41E. Azur Airin Boeing 767-300ER oli tankattavana vieressään Atranin Boeing 737-400SF -rahtari. Rossiya Airlinesin tiikerimaalattu Boeing 747-400 oli myös löytänyt paikalle. Viimeiset hyvästit Jakillemme. Koneelta oli bussikuljetus terminaaliin, jonka aikana oli mahdollista räpsiä muutamia kuvia. Lomalentoyhtiö I-Fly Airlinesin Airbus A330-300 odotti seuraavia matkustajiaan. Kentän pääkäyttäjiin kuuluu venäläinen UTair Aviation, joka oli vahvasti edustettuna Boeing 737 ja 767 -kalustolla. Azerbaijan Airlinesin Airbus A320-200:sta valmisteltiin Bakuun lähtöä varten. Uudehko venäläinen lentoyhtiö Azimuth operoi yksinomaan Suhoi Superjet 100 -kalustolla. Vnukovosta on helppo express-junayhteys keskustaan, mutta säästimme ja matkustimme paikallisbussilla lähimmälle metroasemalle. Parin päivän Moskovaan tutustumisen aikana oli tarkoitus käydä Venäjän ilmavoimien keskusmuseossa Moninossa. Jatkuva sade kuitenkin kirjaimellisesti vesitti suunnitelmamme. Lisäksi läheisessä Kubinkan lentotukikohdassa oli käynnissä ARMY-2019 -näyttely, mutta kyseisinä päivinä näyttely ei ollut avoinna yleisölle. Seuraavat kuvat ovat VDNH:sta, eli Yleisvenäläisestä näyttelykeskuksesta, jossa tiesimme olevan myös lentokalustoa esillä. Jakovlev Jak-42, jollainen muuten koeajettaisiin seuraavana! Mil Mi-8 -helikopteri taustallaan Vostok-K -kantoraketti, jollaisella Juri Gagarin aikoinaan laukaistiin avaruuteen. R-73 ja R-27 -ilmataisteluohjuksin varustettu Suhoi Su-27 oli myös tuotu näytille. Viimeisenä Buranin staattista rakennetestausta varten rakennettu OK-TVA -sukkula. Taustalla näkyy Ostankinon TV-torni. Tämän jälkeen alkoi kaatosade, jolle ei näkynyt loppua. Lisää seuraavassa jaksossa!
  1. Lataa lisää sisältöä