Lentohuolto Oy
erkkikorpela:
Tämä artikkeli kattaa Lentohuolto Oy:n ja sen seuraajien tarinan alkaen vuodesta 1950 ja yhtiön perustamiseen johtavista tapahtumista aina Finnaviationin muodostamiseen vuonna 1979 saakka. Teksti perustuu omiin tietoihini ja muistikuviini, internetistä löytämiini yksityiskohtiin sekä tässä ketjussa esiin tulleisiin tietoihin. Pyrin muokkaamaan ja täydentämään artikkelia sitä mukaa kun uutta ilmenee. Kaikkea ei ole tarkoituksenmukaista sisällyttää tähän yhteenvetoon, joten lisää yksityiskohtia kannattaa etsiä ketjun muista viesteistä.
Aikajana
1950: Joukko silloisen Aero Oy:n lentämisestä innostuneita nuoria mekaanikkoja hankki Ruotsista vaurioituneen Cessna 140 -koneen. Kone saatiin lentokuntoon 1951 ja sai tunnuksen OH-CSA.
1951: Lentohuolto Oy perustetaan.
1951-54: Vilkasta konekauppaa ja lentotoimintaa kirjavalla kalustolla, mm. Avro Anson, Percival Proctor, de Havilland Dragon Rapide.
1955: Toimitusjohtajaksi varatuomari Roland Freund. Rahoitusta Suomen Vanutehdas Oy:ltä. Kalustoksi yhtenäistyy Cessna 195.
1955-64: Postilentoja (Ilta-Sanomat) ja ajoittaista reittilentoa, tilauslentoja, sairaankuljetuslentoja, malminetsintälentoja. Myös Aero vuokraa Lentohuollon koneita perämieskurssiensa käyttöön.
1961: Oma lentokoulu perustetaan. Pääopettajana Aimo Ahjolinna.
1965: Malminetsintää Grönlannissa.
1967: Wihuri-Yhtymä ostaa Lentohuollon osakekannan. Nimeksi vaihtuu Wihuri-Yhtymä Oy Lentohuolto.
1969: Toimitusjohtajaksi ekonomi Raimo A. Kaunisto. Oma korjaamohalli Malmille.
1970: Liikelento-osasto (Finnwings) Vantaalle. Kalustossa mm. Falcon, joka on tosin saatu vuokralle oman koneen tuloa odoteltaessa.
1971: Ensimmäinen oma suihkukone OH-FFW (Falcon 20F). Säännöllinen rahtilentotoiminta alkaa Cessna 400 -sarjan koneilla (Kauhavalle).
1975: Nimeksi vaihtuu Wihuri Oy Lentohuolto.
1978: Lars Dahlberg korvaa Matti Siimeksen toimitusjohtajana. Neuvottelut Finnairin mukaantulosta alkavat.
1979: Yhteistyö Kuljetusliike P. Lumiahon kanssa loppuu vuodenvaihteessa ja Finnwings-nimen käytöstä tulee riita. Lokakuussa kalusto siirretään perustetulle Finnaviation-nimiselle yhtiölle, jossa mukana mm. entisen Nordairin omistajat ja myös Finnair. Lentohuollon tarina päättyy.
Alku
Joskus keväällä 1950 joukko silloisen Aeron lentämisestä innostuneita nuoria mekaanikkoja hankki Malmille omaa lentokoulutustaan varten Ruotsista vaurioituneen Cessna 140 -koneen. Nämä herrat olivat Lars Ullner, Aarne Karlsson, Viljo ja Eero Aaltio sekä Nils Nordberg. Kone saatiin lentokuntoon 1951 ja sai tunnuksen OH-CSA.
Jo vuonna 1951 perustettiin Lentohuolto Oy -niminen yritys. Ullner ja Karlsson jäivät pois Aerolta ja tekivät pitkän työuransa Lentohuollon piirissä. Aaltion veljekset sen sijaan jatkoivat Aerolla mutta toimivat vapaa-ajallaan myös Lentohuollossa. Nordberg tekee myöhemmin työuransa SAS:n palveluksessa.
50- ja 60-lukujen lentotoiminta
Lentohuollon toiminta vuoteen 1954 asti tapahtui lähinnä "omaksi iloksi". Kalusto oli kirjavaa, mm. Fairchild, Lockheed 12A Electra, Tiger Moth, de Havilland Rapide, Avro Anson, Percival Proctor... Lennettiin mm. hinkuyskälentoja: tuohon aikaan käytettiin hoitomenetelmänä potilaan viemistä lentokoneella ylös ohuempaan ilmaan, alipainekammioita kun ei ilmeisesti ollut käytettävissä. Mihin tämän hoitomuodon teho perustui, ja oliko se ylipäätään tehokas, sitä en tiedä.
Vuonna 1953 saatiin sopimus Ilta-Sanomien kuljettamisesta. Ilta-Sanomia lennettiin päivittäin kahdella koneella Turkuun, Poriin, Tampereelle, Parolaan ja Hollolaan. Lähdöt tapahtuivat Malmilta arkisin klo 14.30 aikoihin, ja "paluukuormana" tuotiin usein matkustajia. Näiltä sitten rahastettiin lipun hinta perillä Malmilla Toimintaa jatkui vuoteen 1964 asti, jolloin mm. maantieverkoston kehittyminen söi pohjan lentokuljetuksilta.
Vuonna 1955 siirryttiin Cessna 195 -kalustoon Suomen Vanutehdas Oy:ltä saadun lisärahoituksen turvin. Ilmeisesti tässä vaiheessa tuli toimitusjohtajaksi varatuomari Roland Freund. Vuonna 1957 Cessna 195 -koneita oli jo neljä kappaletta, ja niiden lisäksi yksi Cessna 140.
Ambulanssilentoja lennettiin merkittävä määrä, esim. syksyn 1955 ja syksyn 1959 välillä, siis noin neljässä vuodessa, 121 lentoa ja 95000 kilometriä. Lennot suuntautuivat myös ulkomaille. Niinpä esimerkiksi vuonna 1958 käytiin Leipzigissa noutamassa onnettomuudessa loukkaantunut suomalainen kilpa-ajaja.
Kartoitus- ja malminetsintälentoja lennettiin 1955-64. Useina kesinä (1956-1966) harjoitettiin reittilentotoimintaa reitillä Helsinki-Vesivehmaa-Mikkeli. Myös tilauslentoja lennettiin, ulkomaita myöten, ja kaukaisin kohde oli peräti Nizzassa saakka. Aeron perämieskurssitkin käyttivät mittarilentokoulutukseen Lentohuollon koneita. Niinpä lentotunteja kertyikin syyskuun 1955 ja syyskuun 1956 välisenä aikana noin 3000.
Ohjaajina noihin aikoihin toimivat ainakin Paavo Torkkola, Paavo Bollström ja Urho Uusimaa. Lisäksi oli (1957) kolme varaohjaajaa ja viisi mekaanikkoa.
Vuonna 1965 Lentohuolto osallistui malminetsintään Grönlannissa. Merkittävää kaupallista korjaamo ja huoltotoimintaa, neuvottelut Cessnan edustuksesta, myöhemmin Kingin (lentokoneradiot) ja Continentalin (mäntämoottorit) edustukset. Vilkasta konekauppaa 1964-67.
Wihurin mukaantulo
Vuonna 1967 silloinen Wihuri-Yhtymä osti yhtiön osakekannan ja uudeksi nimeksi tuli Wihuri-Yhtymä Oy Lentohuolto (vuodesta 1975 Wihuri Oy Lentohuolto, sitten Wihuri Oy Finnwings). Kaupan myötä ja/tai sen jälkeen Lentohuolto sai uusia edustuksia: Beechcraft, Aviaexport, Agusta-Bell, Champion (sytytystulpat), ARC, Narco, EDO, sekä omaa tuotantoa olevat Finncraft-sukset ja moottorinlämmittimet.
Vuonna 1969 Malmille rakennettiin oma korjaamohalli, joka nykyisin tunnetaan Malmin kakkoshallina. Lentokonekorjaamon päällikkönä oli Lars Ullner. Toimitusjohtajaksi ekonomi Raimo A. Kaunisto.
Vuonna 1970 liikelento-osasto siirrettiin Vantaalle liikelentokeskukseen (vanhaan vuoden 1952 lentoasemarakennukseen, ns. "makaavaan pilvenpiirtäjään") ja se alkoi käyttää nimeä Finnwings. Malmilta operoitiin 30 koneella ja Vantaalta (silloisesta Helsingin maalaiskunnasta) 4 koneella.
Vuonna 1970 siirryttiin suihkukonekauteen Dassault-tehtaan vuokrakoneella ja 1971 saatiin oma Falcon 20F OH-FFW, joka kuitenkin tuhoutui jo seuraavana vuonna Kanadassa. Tilalle tuli OH-FFV.
Lentokonekauppa
Lentokoneiden kauppaa tehtiin siis vilkkaasti aivan alusta asti. Suomen ensimmäinen "oikea" businesskone, Aero Commander 500 OH-ACA, tuli maahan Lentohuollon lippulaivaksi aivan 60-luvun alussa. Jossain vaiheessa 60-luvun puolivälissä Lentohuolto sai Cessnan edustuksen. Vuodesta 1967 tai -68 kevääseen 1976 saakka sillä oli myös Beechcraft-edustus, joka tuolloin kuitenkin siirtyi Soffco Oy:lle.
Vuonna 1970 Lentohuolto oli omistajana lähes 40:ssä osamaksuostajille myydyssä Cessna- ja Beech-koneessa.
70-luvulla, kun Finnwingsin rahti- ja tilauslentotoiminta oli vilkasta, 2-moottori-Cessnoja myytiin myös ajatuksella, että omistaja voi jättää koneensa Finnwingsin operointiin. Näin ainakin Cessna 401 -koneet OH-CDT (omistaja Rauno Virtanen) ja OH-CHM (omistaja Jyrki Leppälä). Ilmavoimillekin tarjottiin Cessna 402B -koneita, joita heillä olikin jonkin aikaa kaksi kappaletta (CB-51 ja CB-52).
Lentokonekauppiaana toimi 70-luvulla ennen kaikkea Matias Viitanen, joka oli mm. vuonna 1973 Saloralle myydyn Gates Learjet 24D -koneen kauppojen takana. Myös Matti Mecklin myi lentokoneita ja yrityksen palveluita.
Finnwingsin rahti- ja tilauslentotoiminta
Aikana ennen tietoverkkoja perustuivat rahalaitosten tietojärjestelmät pitkälti paperisiin tai magneettinauhalle/disketille tallennettuihin dokumentteihin, joiden perusteella tehtiin yöaikaan Helsingissä keskustietokoneilla suuria eräajoja. Tätä varten pankit tarvitsivat nopean ja tehokkaan, sisäisen postin kaltaisen järjestelmän toimipisteiden ja "pääkallonpaikan" välille. Kuljetusalan yrittäjä Pentti Lumiaho oli hoksannut markkinaraon ja kehittänyt koko maan kattavan autokuljetusten verkoston, joka yhdisti Suomen syrjäisimmätkin pankkitoimipisteet ja jonka ajossa lienee ollut parhaimillaan lähes sata autoa - Kuljetusliike P. Lumiahon Peugeot 404 -farmarit olivat tuohon aikaan ilta- ja aamuöisille tielläliikkujille tuttu vastaantulija. Tärkeänä osana järjestelmää oli tämän ns. "pankkipostin" lentokuljetus Helsingin ja keskisen ja pohjoisen Suomen välillä.
Säännölliset rahtilennot Kauhavalle alkoivat syksyllä 1971. Kalustona olivat Cessna 400-sarjan koneet.
Lentokuljetuksia varten Lumiaholla oli joukko omia Cessna 402- ja 404-koneita, joita Lentohuolto operoi ja huolsi (OH-CDU, -CGA,-CFM, -CHI, -CHN...?). Operointi tapahtui Finnwings-merkin alla. Pankkipostikuljetukset lähtivät arkiaamuisin klo 3.40:n ja viiden välillä reiteillä Vaasa (FW901/2), Jyväskylä (FW931/2), Oulu-Kemi-Rovaniemi (FW921/2), sekä Kuopio-Joensuu (FW911/2). Jonkin verran vaihtelua oli vuosien mittaan, sillä myöhemmin Kuopioon lennettiin Jyväskylän kautta ja Joensuuhun suoraan. Maanantaiaamuisin ei ollut lähtöjä, vaan ne tapahtuivat jo sunnuntai-iltapäivällä. Paluu Helsinkiin ajoittui arki-iltoihin n. klo 21-23 välille. Kuormat olivat tyypillisesti n. 300-500, myöhemmin jopa 1000 kiloa ja sisälsivät myöhemmin pankkipostin lisäksi myös mm. valokuvalaboratorioiden lähetyksiä ja joskus muistaakseni myös verta.
Lumiahon operoinnin ohessa Finnwings lensi myös tavallista ns. valtion postia ainakin reitillä Helsinki-Oulu-Helsinki (FW965/6). Tämä ns. "Oulun terävä" lienee vielä monilla sitä lentäneillä muistissa: lähtö Helsingistä noin klo 23.30, Ouluun vaihtamaan kuorma ja tankkaamaan, ja heti takaisin. Perillä Helsingissä joskus aamukolmen aikoihin. Ilma-aikaa kolmisen tuntia, kalustona yleensä Cessna 401 tai 402, yhden ohjaajan miehitys eikä autopilottikaan aina pelannut - ihan joka koneessa sellaista ei edes ollut. Väsyneitä miehiä näkyi niin ohjaamoissa kuin maaorganisaatiossakin. "Oulun terävän" lisäksi lennettiin valtion postia muistaakseni myös Rovaniemelle. Tämän lennon aikataulua en muista mutta se kävi Helsingissä vain "kääntymässä" joskus puolen yön aikoihin. Reittinumero oli FW967/8. Postireiteillä käytettiin pääasiassa Lentohuollon omia tai "sidosryhmien" koneita, kuten OH-CDS, -CHM (Cessna 401-koneita), -CIG, -CHW (Cessna 404 -koneita). Finnaviationin aikana postia lennettiinkin sitten jo Bandeirantella.
Luonnollisesti Finnwingsillä oli myös liikelentotoimintaa. 70-luvulla kaksimoottorinen mäntäkone oli vielä aivan kurantti peli taksilentokäytössä. Operoinnissa ollutta kalustoa pyrittiin tietysti hyödyntämään ja myös maakuntakentillä päivän seisoville rahtikoneille saatiin joskus myytyä businesskeikkaa. Finnwingsin toimitilat sijaitsivat Helsinki-Vantaan silloisessa Business Flight Centerissä, vanhassa lentoasemarakennuksessa, ns. "makaavassa pilvenpiirtäjässä". Syksyllä 1976 saatiin rahtiplatalle ns. "rättihalli", jonne rahtilentotoiminta siirtyi. Tilapäisluvalla pystytetylle hallille kävi niinkuin tilapäiselle tahtoo usein käydä: se meinasi jäädä pysyväksi. Rättihalli purettiin lopullisesti vasta Finnairin rahtiterminaalin laajennuksen aikoihin joskus 1990-luvulla.
Vuonna 1971 Finnwings sai uuden lippulaivan, Dassault Falcon 20F -koneen OH-FFW. Sen elinkaari jäi kuitenkin lyhyeksi sillä jo 1972 kone tuhoutui Kanadassa kun molemmat moottorit sammuivat imaistuaan jäätä. Kone teki pakkolaskun pellolle ja vaurioitui korjauskelvottomaksi. Tilalle tuli kuitenkin samantyyppinen OH-FFV.
Vuonna 1977 tapahtui onnettomuus, jossa Finnwingsin tilauslennolla ollut Cessna 402B OH-CFM sai nousussa moottorihäiriön ja syöksyi ilmeisestikin ohjaajan virheellisen toiminnan myötä metsään Helsinki-Vantaan pohjoispuolella. Kaikki kolme koneessa ollutta saivat surmansa.
Lentotoiminnan johtajana toimi ainakin Matti Siimes ja myöhemmin (tämän siirryttyä toimitusjohtajaksi) Esko Siimes. Tilauslentoja myi Juhani (Jussi) Missonen. Monet 70-luvun öisessä rahtilentosirkuksessa toimineet pilotit ovat sittemmin tehneet pitkän ilmailu-uran eri tahoilla.
Lentokoulutus ja vuokraus
Lentohuolto aloitti keväällä 1961 valmistelut oman lentokoulun perustamiseksi, joka johtikin toimiluvan saamiseen ja toiminnan aloittamiseen saman vuoden syksyllä. Tosin Lentohuolto oli jo vuodesta 1955 lähtien antanut mittarilentokoulutusta omalle henkilöstölleen ja vuokrannut kalustoaan Aeron perämieskurssien käyttöön.
Koulutuksessa satsattiin ilmeisestikin laatuun, sillä teoriatuntien määrä pakollisissa aineissa oli 66, kun viranomaisen minimivaatimus oli vain 36 tuntia. Lisäksi annettiin 29 tuntia radio-, radiosuunnistus- ja mittarilennon alkeiskoultusta, vaikka näitä ei pakollisina vaadittu ollenkaan.
Kalustona vuonna 1963 oli kolme Cessna 140- ja yksi Cessna 150 -kone. Myös Cessna 195- ja Aero Commander 500 -koneita saatettiin käyttää edistyneempien oppilaiden koulutukseen, mutta tämä oli harvinaista. Vastaavana opettajana toimi Aimo Ahjolinna, jonka apuna oli kaksi vakinaista lennonopettajaa ja kahdeksan teoriakouluttajaa. Lähes kaikki olivat tavalla tai toisella Lentohuollon omaa väkeä.
Koulutus oli kurssimuotoista ja uudet kurssit alkoivat n. 2-3 kuukauden välein. Lentokoulutuksen liiketaloudellisesta kannattavuudesta toimitusjohtaja Freund totesi, ettei se itsenäisenä bisneksenä olisi mitenkään mahdollista, mutta muun toiminnan ohessa menetteli.
Lentokoulutus ja lentokoneiden vuokraus oli Malmilla vilkasta aina vuoden 1973 ns. ensimmäiseen öljykriisiin saakka, josta se ei kai koskaan ihan entiselleen toipunut. Lentohuollon Cessna 150- ja 172-koneita oli Malmin platalla pitkä rivi (monien sivuvakaajassa oli teipattuna Wihurin merenneitologo jota joskus tuttavallisesti "Rakeliksikin" kutsuttiin). Niitä vuokrattiin kahvilan portaiden alapäässä, nykyisen Tullin paikalla olleesta Lentohuollon ns. "briefingistä", jossa toimi asiakaspalvelu ja myös puhelinvaihde (numeronkin muistan vielä: 377022). Muutenkin Lentohuollon johto ja hallinto toimivat Malmin "pyöreällä"; tekniikalla oli omat tilat, ja liikelennot hoidettiin siis Vantaalta.
Koulutuspäällikkönä oli 60-luvulla ilmavoimista eläkkeelle jäänyt kuuluisa sotalentäjä Lauri Pekuri. Opettajina oli ainakin legendaarinen ilmasirkusmies Raimo Aulio, Aimo Ahjolinna, Erkki Kiianlinna, "Suomen moottorilennon siviilisarjan mestari v. 1966 ja kansainvälisen napapiirin lentorallin voittaja" Harri Erpilä, "purjelennon maailmanmestari v. 1966" Matias Viitanen sekä Seppo Mäkelä, eräs legenda jo eläessään hänkin, joka näistä mainituista jäi lopulta ainoana Lentohuollon palvelukseen koulutuksen hiivuttua 70-luvun puoliväliin mennessä.. 70-luvulla lanseerattiin mullistava, audiovisuaalinen Cessna Pilot Center (CPC) -koulutusjärjestelmä. Enää ei lento-oppilaan tarvinnut istua luennoilla, vaan teoriatunnit koostuivat äänellä varustetusta diaesityksestä, jota oppilas saattoi seurata vaikka ilman opettajan läsnäoloa. Lisäksi oli itseopiskeluun tarkoitettua oheismateriaalia ja harjoitustehtäviä, ja kaikki tämä suomen kielellä.
Wihurin Ammattioppilaitoksen lentäjäkoulutus
Oman maininnan ansaitsee Wihurin Ammattioppilaitoksen lentokoulutus. Tämä ei siis ollut suoranaisesti Lentohuollon toimintaa, mutta luonnollisesti se oli läheisesti siinä mukana: koneet ja ainakin osa opettajistakin tulivat Lentohuollosta. Wihurin Ammattioppilaitos järjesti kolmenmoisia kursseja: ansiolentäjän peruskursseja, lennonopettajakursseja ja ansiolentäjän jatkokursseja, joista jälkimmäinen oli käytännössä monimoottori-IFR-kurssi. Kaikkiaan kursseja järjestettiin ehkä neljä tai viisi kutakin lajia, jokaisella tusinan verran oppilaita. Ammattikasvatushallitus maksoi valtaosan kurssista, oppilaan vastattavaksi jäi suhteellisen pieni osuus.
Lennonopettajana Wihurin Ammattioppilaitoksella toimi ainakin Harri Roschier.
Tekniikka
Lentohuollon teknillinen osasto toimi aluksi Malmin vanhassa hallissa, jossa sillä oli myös moottorikorjaamo mäntämoottoreiden peruskorjausta varten. Vuonna 1969 teknillinen osasto sai oman korjaamohallin (Malmin 2-halli), mutta moottoreiden peruskorjausta siellä ei enää, kaiketi kannattamattomana, tehty. Sen sijaan huollettiin Cessna-kalustoa laidasta laitaan, peruskorjattiin potkureita ja moottoreiden apulaitteita jne. Oli myös oma radio- ja mittarikorjaamo. Tilat olivat uudet, siistit ja valoisat. Lentohuollon aika omassa Malmin korjaamossaan edustaa (ainakin omasta mielestäni) alansa kaikkien aikojen huippua Suomessa. Saman katon alta oli saatavilla monipuolista ja ammattimaista palvelua.
Lentohuollon tekniikka ei ollut ainoastaan huoltopalvelujen tarjoaja, vaan harjoitti aikoinaan myös omaa suunnittelua ja valmistusta. Hydraulisia pyöräsuksia markkinoitiin nimellä Finncraft. 70-luvun alkupuoliskolla kehitettiin ja otettiin tuotantoon myös lentokoneisiin tarkoitetut, verkkovirralla toimivat moottoreiden esilämmityslaitteet, joita ideoimassa oli korjaamon tarkastaja, sittemmin onnettomuustutkijana tutuksi tullut Esko Lähteenmäki.
Operoinnissaan oleville Cessna 400-sarjan koneille Lentohuolto kehitti ns. erikoistarkastus- eli ET-huolto-ohjelman. Tuohon aikaan suomalaiset ilmailumääräykset vaativat tekemään kaikille lentokoneille ns. perushuollon, joka oli laaja ja kallis toimenpide. Perushuollon jakso oli tyypillisesti 1000-2000 tuntia. Se edusti merkittävää tekijää huoltokustannuksissa ja aiheutti myös hankalia, pitkiä huoltoseisokkeja. Lentohuollon ET-ohjelmassa perushuolto oli atomisoitu erikoistarkastuksiin, joita tehtiin normaalin huoltotoiminnan ohella. Näin konetta ei tarvinnut koskaan perushuoltaa, mutta mitalilla oli kääntöpuolensa: ET-järjestelmä sitoi koneiden omistaja-asiakkaat (kuten Kuljetusliike P. Lumiahon) tehokkaasti Lentohuolto/Finnwingsiin. RV-Aviationin Rauno Virtanen, joka 70-luvulla omisti jonkin aikaa OH-CDT:n, kuvaili järjestelyä myöhemmin pirullisen nerokkaaksi: kone oli valjastettu Finnwingsin operointiin ja lensikin paljon, mutta kaiken, mitä se lentämällä tienasi, korjaamo laskutti huoltojen kautta takaisin. (Näin siis Rauskin mukaan.)
Tekniikan pomona lienee ollut alusta loppuun Lars Ullner. Toinenkin Lentohuollon perustajajäsen, Aarne Karlsson, toimi korjaamolla mm. huoltoneuvojan tehtävissä. Moottorikorjaamon esimiehenä ja myöhemmin tarkastuspäällikkönä toimi Pentti Mäkinen. Entisiä lentohuoltolaisia on yhä mm. Finnairin ja Ilmailuhallinnon palveluksessa.
Itsenäisen Lentohuollon loppu: osaksi Finnair-konsernia
Monialakonserni Wihuri, johon Lentohuollon lisäksi kuului sellaisia yrityksiä kuin autonkoritehdas Wiima, Autola, Witraktor, Wipak, tukkukauppa Aarnio ym., joutui 70-luvun lopulla taloudellisesti ahtaalle ja ryhtyi karsimaan liiketoimintansa rönsyjä. Jo talvella 1978-79 olivat neuvottelut Finnairin kanssa Wihurin lentotoiminnan tulevaisuudesta pitkällä. Wihuri Oy Finnwingsin toimitusjohtajaksi oli tässä vaiheessa tullut Finnairin Ilmailuopiston entinen johtaja Lars Dahlberg.
Lentohuolto/Finnwingsin pitkäaikainen toimitusjohtaja ennen Dahlbergia oli Matti Siimes, joka jätti yhtiön syksyllä 1978 perustaakseen oman Siimes Aviation -nimisen yrityksen, joka toimi myös nimellä Liikelentotilauskeskus. Uuteen firmaan siirtyi myös Jussi Missonen. Siimes Aviation vei mennessään Lumiahon koneiden operoinnin. Finnwings-nimestä, johon Kuljetusliike P. Lumiaho oli hankkinut oikeudet, käytiin kitkerä riita jonka Wihuri Oy hävisi. Lumiahon koneiden huollot pysyivät kuitenkin edelleen Wihurilla.
Lentohuollon kalusto siirrettiin 23.10.1979 Finnaviation -nimiselle yritykselle, joka oli erotettu Wihuri Oy:stä lentotoiminnan hoitamista varten ja johon Finnair tuli osakkaaksi 10 % osuudella. Yhtiön tarkoitus oli myös ryhtyä hoitamaan Finnairin ostamien Fokker F.27 –koneiden liikennöintiä. Toimitusjohtajaksi tuli Dahlberg. Tähän loppui Lentohuollon tarina itsenäisenä ilmailualan yrityksenä, joskin Finnaviationin ja Finnairin sisällä "vanhan" Lentohuollon kulttuuri vaikutti vielä pitkälle 80-, 90- ja 2000-luvullekin ("itsenäisellä ilmailualan yrityksellä" viittaan tässä siihen, että vaikka Lentohuolto/Finnwings olikin pitkään osa Wihuri-konsernia, se ei ollut sidoksissa muihin ilmailualan yrityksiin).
Mukana Finnaviationin muodostamisessa oli myös liikelentoyhtiö Nordair, jonka omistajina oli valtionyhtiöitä kuten Rauma-Repola, Wärtsilä jne. ja kalustona mm. Falcon 20 OH-FFA ja Turbo Commander OH-ACH.
Viimeisimmät muutokset: Aikajana, jäsentelyä, stilisointia, paljon uutta dataa.
erkkikorpela:
Tervehdys foorumilaisille ja anteeksi, että kirjoitan heti ensimmäiset viestini näin takaperoisessa järjestyksessä eli esittelen itseni vasta nyt: olen reilut 30 vuotta ilmailualalla, lähinnä suomalaisessa yleis- ja businessilmailussa, ja erityisesti sen huoltotoiminnassa toiminut sekatyömies. FlightForumia olen seurannut jo useampia vuosia ja jotkut tänne aktiivisestikin kirjoittelevat tunnistanevat minut kyllä. Olen malttanut olla itse sekaantumatta keskusteluun, aina tähän saakka.
Kun ikää tulee lisää, ihminen alkaa kiinnostua historiasta, niin omastaan kuin muidenkin. Nykyisenä internet-aikakautena historiaa tallentuu ihan itsestäänkin, mutta ei tarvitse mennä kuin pari, kolmekymmentä vuotta ajassa taaksepäin niin huomataan, että lähteitä onkin jo vaikeampi löytää. Moni juttu on talletettuna vain sen kokeneiden ihmisten muistoissa, ja kun ihmiset poistuvat tästä maailmasta, katoaa heidän mukanaan lopullisesti paljon historiallista tietoa. Se on sääli.
Olen itse aloittanut urani ilmailualalla Lentohuolto Oy:ssä 1.6.1976, siis ennen kuin ehkä valtaosa foorumilaisista oli vielä syntynyt. Kun äskettäin, sattuneesta syystä, aloin muistella että "mitenkäs se nyt menikään", huomasin, ettei Lentohuollonkaan historiaa ole ainakaan nettiin juuri tallennettu. Sen epäkohdan haluaisin nyt korjata. Olinhan siellä minäkin!
Laatimani alustus perustuu lähinnä omiin muistikuviini. Siksi se, kuten näkyy, painottuu tekniikkaan, Finnwingsiin ja 70-lukuun. Toivoisin tähän säikeeseen keskusteluja ja kommentteja, joiden avulla voisimme yhdessä laajentaa ja tarkentaa Lentohuollon tarinaa. Tarkoitukseni on muokata, täydentää, päivittää ja muutenkin ylläpitää ja kehittää tuota ylläolevaa avausviestiä sitä mukaa, kun uutta tietoa tulee esiin. Toiveissani on siis eräänlainen Wikipedia-tyyppinen artikkeli Lentohuollosta, joka on merkittävä osa suomalaisen yleisilmailun historiaa ja josta varmasti monella muullakin kuin minulla on paljon muisteltavaa ja kerrottavaa.
Tästä se lähtee.
Markku:
Tervetuloa joukkoon !
Koska uutena et ehkä ole näitä täällä jo jonkunkerran olleita kuvia ole nähnyt, pannaan kertauksen vuoksi Lentohuollon kalustoa Malmilla:
Kuvat ottanut Raimo Sallanko joskus 50-60 lukujen vaihteesta
Markku
wonderboy82:
Eilen kun isän kanssa käveltiin malmilla bongasi hän ACA:n ja kävi sitä taputtelemassa, vanha työjuhta jolla hän on lentänyt postia ja laskenut kerran seutulaan ambulanssien ja paloautojen saattueessa. Oli kuulemma nousussa pyöräkuilut täytyneet loskalla eikä automatiikka tiennyt onko pyörät sisässä vai alla, onneksi olivat alla ja lasku oli ihan normaali.
jlaukkanen:
No olipas hienoa kun jaoit kirjoituksesi meidän kaikkien luettavaksi. Lupaan kaivaa kaikki talteen ottamani Lentohuoltoa ja sen seuraajia käsitelleet artikkelit tähän viitteiksi, ynnä kuvia firman koneista, niin paljon kuin niitä löytyy. Toivottavasti muutkin kuin Markku tulevat talkoisiin.
Taitaa minulla olla jossakin jopa aloitettu lista kaikista koneista. Kisaan sen lahja ehdin lentokentältä kotiin.
Navigaatio